Clément Marot
| Clément Marot | |
|---|---|
.jpg) Clément Marot |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1496 |
| Kuollut | 1544 (47–48 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | ranska |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Clément Marot (23. marraskuuta 1496 Cahors, Ranska – 12. syyskuuta 1544 Torino, Italia[1]) oli ranskalainen renessanssiajan runoilija.
Elämänvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marot'n isä oli runoilija Jean Marot.[2]
Marot oli Frans I:n kamaripalvelija ja hovirunoilija. Hän joutui syytteeseen osallisuudesta uskonpuhdistusliikkeeseen ja sai kärsiä vankeutta ja pakolaisuutta. Hänet vangittiin 1525, koska hän kirjoitti papistonvastaisia runoja, mutta vapautettiin seuraavana vuonna. Hän koki1530-luvulla hengellisen muutoksen ja siirtyi reformoidun uskontulkinnan kannattajaksi. Hän pakerni 1535 Ferraraan uskonsa tähden, mutta parin vuoden kuluttua sai hän luvan palata, kunhan sanoutuisi irti reformoidusta uskonkäsityksestä. Hän suostui siihen, mutta ei luopunut käsityksistään ja pakeni Geneveen. Häntä ei kuitenkaan miellyttänyt geneveläinen reformoidun opin tulkinta, sillä se oli hänestä liian synkkää, ja hän lähti Italiaan. Hän kuoli Torinossa.[3]
Runoilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marot oli ranskalaisen runouden välittäjänä keskiajasta renessanssiin. Hän kirjoitti lukuisia rakkausrunoja ja sävelsi osan runoistaan. Hänen sepittämänsä chansonit, rondot, balladit, sonetit ja etenkin epigrammit ovat sirotyylisiä (style marotique). Allegorinen runoelma L’enfer on pureva satiiri.[4] Hänen tuotantoaan julkaisi pariisilainen kirjanpainaja ja kirjakauppias Denis Janot, jonka runojulkaisuista ne olivat kaikkein merkittävimpiä[5].
Marot julkaisi uudet painokset Ruusuromaanista (1527) ja François Villonin runoelmista (1532).[4]
Virsirunoilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marot tunnetaan myös merkittävänä virsirunoilijana. Hän oli Ranskan protestanttien, "hugenottien", virsikirjan eli Hugenottipsalttarin keskeisiä runoilijoita. Ranskalainen uskonpuhdistaja Jean Calvin oli sitä mieltä, että seurakuntavirren sisällön piti olla suoraan Raamatusta. Siten reformoidun kirkon virsiperinne alkoi psalmivirsistä. Etusijan saivat Vanhan testamentin psalmit, joiden pohjalta kirjoitettiin loppusoinnullisia virsiä. Hugenottipsalttarissa oli 150 virttä, yhtä monta kuin Raamatussa on psalmeja, ja Marot oli kirjoittanut niistä kolmanneksen.[6][7]
Vuoden 1986 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Marot'n virsisanoitusta: numero 199 "Nyt kiittäkää! On Herra hyvä" (suom. August Ahlqvist 1866, uud. Anna-Maija Raittila 1984, sävelmä: Ranskassa 1545) ja numero 268 "Hädässä huudan Herraa" (saks. Ambrosius Lobwasser 1573, ruots. Lars Vivallius 1625. Suom. virsikirjaan 1685, skhävelmä: Ranskassa 1539).[8] Ruotsin kirkon virsikirjassa on virsi 538 "Hädässä huudan Herraa" Pekka Kivekkään 1998 uudelleen kääntämänä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Clément Marot hymntime.com. Viitattu 11.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Marot, Clément, Nordisk familjebok 17. 1912 (ruotsiksi)
- ↑ Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 422. Stockholm: Gummesons, 1964. (ruotsiksi)
- ↑ a b Marot, Clément, Tietosanakirja osa, 6, palsta 94, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1914
- ↑ "An Unrecorded Edition...". Viitattu 1.9.2023
- ↑ 268 Hädässä huudan Herraa virsikirja.fi. Viitattu 11-11-2020.
- ↑ 199 Nyt kiittäkää, on Herra hyvä virsikirja.fi. Viitattu 11.11.2020.
- ↑ Virsikirja.fi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Clément Marot Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
