Chwilogin rautatieasema
Chwilog | |
---|---|
Aseman paikka vuonna 1986. Ratalinja kulki tien yli vasemmalta oikealle. |
|
Perustiedot | |
Rataosa | Carnarvonshire Railway |
Sijainti | |
Paikkakunta | Chwilog |
Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
Avattu | 2. syyskuuta 1867[1] |
Lakkautettu | |
• henkilöliikenne | 7. joulukuuta 1964[2] |
• tavaraliikenne | 4. toukokuuta 1964[2] |
Asemarakennus | |
Tyyppi | pinta-asema |
Materiaali | punatiili[2] |
Rakennettu | 1867[2] |
Purettu | 1980-luvun alkupuolella[2] |
Ratapiha | |
Raiteisto |
1 laituriraide 1 sivuraide[2] |
Muut raiteet | tavaraliikenteen ratapiha[2] |
|
Chwilogin rautatieasema oli rautatieasema Chwilogin kylässä Gwyneddissä, Walesissa. Se sijaitsi Carnarvonshire Railwayn varrella.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Caernarvonin ja Afon Wenin välinen Carnarvonshire Railway avattiin liikenteelle 2. syyskuuta 1867. Chwilog oli yksi radan suurimmista ja vilkkaimmista väliasemista. Se sijaitsi keskeisellä paikalla Chwilogin kylässä heti pääkadun pohjoispuolella. Asemalla oli yksi laituri ja näyttävä punatiilinen asemarakennus, jossa olivat asemamestarin asunto, lipunmyyntitoimisto ja odotushuoneet. Sen pohjoispuolella oli kaksi puurakennusta, joista suuremmassa oli toimisto, kantajien tiloja ja myymälä. Pienempää käytettiin rautatien öljylamppujen huoltoon.[2]
Asemalaiturin itäpuolella oli tavaraliikenteelle pieni ratapiha, johon kuljettiin aseman pohjoispuolisesta vaihteesta. Ratapiha koostui kahdesta sivuraiteesta, makasiinista, pienestä laiturista ja hiililaiturista. Kylän päätien ylittävän tasoristeyksen eteläpuolella oli erillinen sivuraide, jota käytettiin karjan lastaamiseen.[2]
Linjalla kulki junia aluksi Carnarfon Pantista Afon Weniin, ja osa junista jatkoi vielä Afon Wenistä eteenpäin. Maanantaista lauantaihin Chwilogissa pysähtyi viisi junaa kumpaankin suuntaan, ja sunnuntaisin yksi juna suuntaansa. Kun Carnarvoniin valmistui vuonna 1871 yhdysraide, junat pystyivät jatkamaan Bangoriin asti.[2]
Joulukuussa 1895 Llangybin asemalla pysähtyi maanantaista lauantaihin viisi junaa kumpaankin suuntaan. Maanantaisin asemalla pysähtyi yksi lisävuoro molempiin suuntiin, ja sunnuntaisin liikennöitiin yksi juna kumpaankin suuntaan. Heinäkuussa 1922 junia kulki maanantaista lauantaihin Bangorin suuntaan 11 ja Afon Wenin suuntaan yhdeksän, mutta sunnuntailiikenne oli loppunut. Toisen maailmansodan syttymisen myötä liikennettä radalla supistettiin kolmeen päivittäiseen vuoroon molempiin suuntiin vuonna 1939. Syyskuusta 1943 alkaen Chwilogista alkoi kulkea maanantaista lauantaihin päivittäinen maitojuna Broad Greeniin lähelle Liverpoolia. Maitokuljetukset siirtyivät kuitenkin maantieliikenteeseen jo toukokuuhun 1949 mennessä.[2]
Penychainiin Afon Wenin länsipuolelle avattiin vuonna 1939 lomaleiri. Sodan vuoksi se tuli lomalaisten käyttöön vasta kesäkaudella 1947, jolloin Carnarvonshire Railwayn liikenne lisääntyi huomattavasti, ja radalla alkoi kulkea lomalaisia kuljettavia erityisjunia. Vuoden 1955 kesäaikataulussa junavuoroja pysähtyi Chwilogissa maanantaista perjantaihin kymmenen Bangorin suuntaan ja kahdeksan kohti Afon Weniä. Lauantaisin asemalla pysähtyi niiden lisäksi yksi ylimääräinen vuoro kohti Bangoria.[2]
Vielä 1960-luvulle tultaessakin liikenne Carnarvonshire Railwayllä oli kesäkausilla vilkasta. Talvisin liikennettä sen sijaan oli vain vähän.[2] Runsaasta lomaliikenteestä huolimatta linjaa ja sen mukana Chwilogin asemaa ehdotettiin vuoden 1963 Beechingin leikkausten ensimmäisessä raportissa suljettavaksi.[3] Tavaraliikenne Chwilogissa loppui 4. toukokuuta 1964. Matkustajaliikenne linjalla jatkui vielä 7. joulukuuta 1964 asti,[2] jolloin myös Chwilogin asema suljettiin.[1]
Nykytila
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chwilogin asemarakennukset säilyivät paikoillaan, joskin huonokuntoisina, kunnes ne purettiin 1980-luvun alkupuolella. Aseman ja ratapihan alueelle on sittemmin rakennettu asutusta. Laiturin pohjoispäässä on kuitenkin leikkipuisto, jossa asemalaituri on yhä nähtävissä. Tasoristeyksen paikalla sijaitsee pieni liikenneympyrä, joka toimii kylän bussiasemana.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Butt, R. V. J.: The Directory of Railway Stations – Details every public and private passenger station, halt, platform and stopping place, past and present. Patrick Stephens Limited, 1995. ISBN 1-85260-508-1 (englanniksi)