Chung Ju-yung

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chung Ju-yung
정주영
Ju-yung lokakuussa 1998 Panmunjomissa.
Ju-yung lokakuussa 1998 Panmunjomissa.
Henkilötiedot
Muut nimet Jung Joo-young
Syntynyt25. marraskuuta 1915
Tongchŏ, Korean protektoraatti
Kuollut21. maaliskuuta 2001 (85 vuotta)
Songpa-gu, Soul, Etelä-Korea
Kansalaisuus

Korea

Etelä-Korea
Ammatti Yrittäjä, liikemies ja poliitikko
Vanhemmat Chung Bong-sik ja Han Sung-sil
Puoliso Byeon Jung-seok
Lapset 11 + 2
Muut tiedot
Lempinimet
  • The Bulldozer
  • Asan [1]
Aktiivisena n. 1933–1998
KoulutusKungfutselaisuus tyylinen peruskoulu
Merkittävät teokset(Muun muassa nämä yritykset:)
Järjestö (Puolue) Kansallinen yhtenäisyyspuolue

Chung Ju-yung tai Jung Joo-young (hangul: 정주영; hanja: 鄭周永; uudistettu latinisaatio: Jeong Ju-yeong; 25. marraskuuta 1915 Tongchŏ, Korean protektoraatti – 21. maaliskuuta 2001 Songpa-gu, Soul, Etelä-Korea) oli eteläkorealainen yrittäjä, liikemies, poliitikko ja Etelä-Korean sodanjälkeisen teollistumisen vauhdittaja. Hän oli useiden yrityksien, muun muassa Hyundain, Hyundai Motor Companyn ja Hyundai Heavy Industriesin perustajajäsen.

Chungilla oli suuri vaikutus vuoden 1988 kesäolympialaisten saamisesksi Etelä-Koreaan vuonna 1988. Vuonna 1992 Chung perusti kansallisen yhtenäisyyspuolueen ja asettui puolueen kautta ehdolle samana vuonna Etelä-Korean presidentinvaalissa. Vaalissa hän sijoittui kolmanneksi saaden 16 prosenttia äänistä. Chung oli uskonnoltaan vahvasti kungfutselainen ja noudatti uskonnon tapoja ja hyveitä. Hän heräsi esimerkiksi useina aamuina hyvin aikaisin ja kutsui perheenjäseniään aikaisille aamupalalle. 

Chung oli 1990-luvulla Etelä-Korean rikkain henkilö lähes neljän miljardin dollarin omaisuudellaan. Chung oli lisäksi yksi Etelä-Korean suurimmista hyväntekiöistä ja vuonna 1997 Forbes -lehden tutkimuksessa Chung sijoittui kolmanneksi suurimmaksi hyvätekijäksi rahamäärällä mitattuna. Hän lahjoitti elämänsä aikana yhteensä arvioudusti yli miljardi euroa hyväntekeväisyyteen. Vuonna 1977 Chung perusti Asan-säätiön, jonka tarkoitus on parantaa erityisesti Etelä-Korean köyhien ihmisten elinoloja.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung Ju-yung syntyi vuonna 1915 Asan-rin pienessä kylässä Tongchŏssa Kōgenin maakunnassa, Japanin miehittämässä Koreassa. Hän syntyi Chung Bong-sikin ja Han Sil-Chungin köyhään pohjoiskorealaiseen talonpoikaisperheeseen ollen perheen kahdeksasta lapsesta vanhin.[2][3]

Chung Ju-yungin isä Chung Bong-sik syntyi todennäköisesti vuonna 1860 ja kuoli vuonna 1914, ja Chungin äiti Han Sil-Chung syntyi todennäköisesti vuonna 1860 ja kuoli 1914.[4][5] Chung Ju-yungin vanhemmat olivat maanviljelijöitä, jotka kasvattivat riisiä ja erillaisia vihanneksia. Chungin äiti kasvatti myös mulperiperhosia saadakseen perheelle lisätuloja.[6]

Chung Ju-yung joutui tekemään perheensä kanssa lähes joka päivänä pitkiä päiviä töitä, mutta työn jälkeen perhe ei välttämättä pystynyt tarjoamaan ruokaa puhumattakaan kunnollisesta sellaisesta. Chung joutui heräämään usein jo neljältä aamulta töihin.[7] Perheellä ei ollut mahdollista käyttää kunnollisia vaatteita eikä mahdollisuutta kunnolliseen sairaanhoitoon.

Vaikka Chungin työpäivät olivat pitkiä ja rankkoja hän ei kuitenkaan yleensä valittanut niistä. Hän oli siitä johdosta saanut lapsuudessa lempinimen ”Puskutraktori.” Lempinimi oli annettu Chungille hänen erilaisen lähestymistapansa töihin takia. Chung ei kuitenkaan itse pitänyt ikinä lempinimestään.[8]

Chung Ju-yung nuolelle osoitetussa kohdassa peruskoulun valmistautumiskuvassa vuonna 1928.

Chung kävi kotikylässään hänen isoisän johtamassa kungfutselaisuudessa peruskoulussa aina, kun hän ei ollut tekemässä perheen maatilalla töitä. Koulutus oli talonpoikaperheen lapsella harvinaista Koreassa 1920-luvulla. Chung haaveili nuorena opettajan ammatista, mutta perheen heikko rahatilanne ja rajoittava ympäristö esti nämä haaveet. Perheen sijainnin ja köyhyyden vuoksi Chungilla ei ollut mahdollista myöskään mihkään muuhunkaan korkea-asteen koulutukseen.[6]

Chungin lahjakkuus liiketoiminnassa tuli ilmi jo nuorena, kun hän teki puunmyyntimatkoja kaupunkiin. Kaupungin nopeatempoinen ympäristö ja kaupunkilaisten parempi elintaso sai hänet ajattelemaan pakenemista hänen perheen luota.[9]

Ensimmäinen pakoyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

16-vuotiaana Chung ja hänen ystävänsä pakenivat köyhää ja rajoitettua maatilaelämää työn perässä Chongjiin. He työskentelivät aluksi kaupungissa rakennustyöntekijöinä pitkiä päiviä alhaisella palkalla. Vaikeista työoloista huolimatta Chung nautti siitä, että hän pystyi tekemään töitä ja ansaitsemaan rahaa itsenäisesti. Chung ja hänen ystävänsä jatkoivat työtä noin kaksi kuukautta, kunnes Chungin isä sai tietää heidän olinpaikastaan ja heidän piti palata koti kyläänsä, Asan-riin.

Toinen pakoyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen pakomatka, jolle Chung ja hänen ystävänsä olivat lähteneet, sai hänet kiinnostumaan maa- ja vesirakentamisesta. Työn tekeminen itsenäisesti antoi hänelle suuren onnistumisen tunteen. Palattuaan matkalta kotikylään Asan-riin, hän suunnitteli pakenemansa toisen kerran. Tällä kertaa hän suunnitteli pekenemista kohti Keijōta (entistä Hanseongin aluetta, nykyistä Soulin kaupunkia). Kahden seuralaisen kanssa Chung lähti kohti Keijōta huhtikuussa 1933.

Toinenkin pakoyritys epäonnistui. Yksi matkan seurueen jäsen jäi jo aikaisessa vaiheessa kiinni. Lisää epäonnea kohtasi pako seuruetta, kun Chung ja hänen ystävänsä tapasivat muukalaisen, joka huijasi heitä. Muukalainen lupasi heille työpaikkoja, mutta sen sijaan hän varasti heidän rahansa ja muut mukana olleet tavarat. Matka päättyi, kun Chungin isä löysi hänet ja hänen ystävänsä Chungin isoisän talon lähistöltä.

Kolmas pakoyritys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung oli jälleen päätynyt hänen perheensä maatilalle. Maatilalle hän jäi vuodeksi auttamaan isäänsä perheen tilan työtehtävissä. Oltuaan vuoden perheen tilalla hän koki, että hänen velvollisuutensa perhettä kohtaan oli suoritettu. Chung päätti, että oli taas aika yrittää paeta perheen köyhyydestä ja päätti paeta jälleen Keijōhon. Hän onnistui saamaan junalipun 70 wonilla myymällä yhden isänsä lehmistä.[10]

Saavuttuaan Keijōhon Chung ilmoittautui paikalliseen kirjanpitokouluun toivoen voivansa aloittaa kirjanpitäjän uran. Asiat sujuivat Keijōssa ongelmitta kahden kuukauden ajan. Kahden kuukauden jälkeen Chungin isä onnistui kuitenkin jälleen löytämään hänet ja vei hänet lievän riidan jälkeen takaisin perheen tilalle.

Ura liikemiehenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisikauppiaana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung oli yrittänyt paeta perheen köyhää ja rajoittamaan elämää kolme kertaa aiemmin, mutta hän oli epäonnistunut kaikissa yrityksissä. Vuonna 1933 Chung yritti jälleen pakenemista. Hän lähti yöllä pakkoavioliitosta pakenevan ystävän kanssa. Chung oli valmis ottamaan minkä tahansa työn vastaan määränpäässä. Hän työskenteli ensin Jinsenissä (nykyisessä Incheonissa) rakennustyöläisenä rakennustyömaalla ja yleismiehenä tärkkelyssiirappitehtaalla.

Vuoden työskentelyn jälkeen Chung matkusti Keijōhon (nykyisen Soulin) ja työskenteli erilaisissa tehtävissä, kuten rautatien rakentamisessa ja kirjanpidossa.[11] Chung sai lopulta pysyvän työpaikan kaupungista Bokheung-riisikaupan tavarankuljettana. Chungin uusi työ riisikaupassa tarjosi hänelle paremmin tilaa kehittyä, ja hän menestyi työssä paremmin kuin aikaisemmissaan työtehtävissä.

Sindang-dongin kaupunginosa, jossa Chungin riisikauppa sijaitsi, vuonna 1939.

Lopulta Chung päätti jatkaa työssään kokopäiväisesti. Hän toi riisikaupalle hyvää mainetta, mikä teki omistajaan niin suuren vaikutuksen, että hän antoi Chungin hoitaa myymälän kirjanpitoa vain kuuden kuukauden työskentelyn jälkeen. Kirjanpitäjänä toiminen kehitti entisestään Chungin liiketoimintataitoja.

Vuonna 1937 riisikaupan omistaja sairastui ja antoi myymälän omistuksen Chungille. Chungista tuli 22-vuotiaana kaupan uusi omistaja ja vaihtoi myymälän nimeksi Kyungil. Kaupan myynti kasvoi tasaisesti ja teki hyviä tuloksia vuoden 1939 alkuun asti. Vuonna 1939 kaupan menestys loppui, kun Japani halusi turvata riisitoimitukset Koreaan ja Japanin armeija otti käyttöön sortavan riisinjakelujärjestelmän, joka pakotti korealaiset yritykset luopumaan omasta riisin kaupasta.

Etelä-Korean sodan jälkeisen teollisuuden vauhdittaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyundai Motor Company

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lopulta epäonnistuneen riisikaupan jälkeen Chung palasi kotikyläänsä ja pysyi siellä vuoteen 1940 asti. Vuonna 1940 hän päätti uudelleen yrittämistä Keijōssa. Keijōssa Chung perusti A-do-autokorjaamon 3000 wonin lainalla. Aluksi Chung käytti yrityksen tilana ystävältä ostamaa huoltotallia.

Yrityksen huoltotalli paloi kuitenkin jo kuukauden avaamisen jälkeen. Palon jälkeen Chung joutui maksamaan yrityksen velat ja korvaamaan asiakkailleen heidän autojensa vahingot. Chung päätti ottaa uuden 3500 wonin lainan ja rakensi uuden paremman autotallin. Chung halusi, että asiakkaan auto korjattaisiin mahdollisimman nopeasti ja otti nopeuden yrityksen pääpainoksi. 

Kolmessa vuodessa yrityksen työntekijöiden määrä kasvoi alun 20:stä 70 työntekijään. Vuoteen 1943 mennessä yrityksen työvoima oli yhteensä noin 80 henkeä. Vuoteen 1943 mennessä Chung oli maksanut takaisin koko yrityksen lainan ja asettanut perheensä kanssa asumaan Keijōhon. Vuonna 1943 Chungin yritys koki jälleen suuria vaikeuksia, kun Japanin piti valmistaa sotaan liittyviä laitteita toisen maailmansodan takia, joten Japani otti Chungin autotallinsa omistukseensa ja yhdisti sen läheiseen terästehtaaseen. Yritys suljettiin lopulta tämän takia.

Vuonna 1967 Chung oli perustamassa Hyundai Motor Companyä. Hyundaista tuli 1970-luvulla Etelä-Korean suurin autovalmistaja. Hyundai oli tappiollinen alunperin ensimmäisen 7 vuoden ajan ja ihmiset ehdottivat, että yritys pitäisi sulkea välittömästi. Lopulta Chung sai Hyundaista tuottoisan yrityksen. Etelä-Koreaan valmistui vuonna 1968 Hyundain omistama maailman suurin autotehdas, Ulsanin tuotantolaitos vuosittaisella 1,6 miljoonan auton tuotantokapasiteetillaan.[12]

Hyundai teki kaksi vuotta yhteistyötä Fordin kanssa. Yhteistyö päättyi kun Hyundain ja Fordin välit huononivat. Ford yhteistyön jälkeen Hyundai yritti tehdä 1970-luvulla yhteistyötä General Motorsin ja Volkswagenin kanssa, mutta he kieltäytyivät yhteistyöstä. Hyundai teki myöhemmin yhteistyötä japanilaisten Mitsubishin kanssa.

Chung ja Hyundai esittelivät kaksi automallia, Hyundai Ponyn vuonna 1975 ja Hyundai Excelin vuonna 1986 käytmällä apuna niiden luomisessa eurooppalaista asiantuntemusta.[13][14] Hyundain Pony ensimmäinen laajalti myyty massatuotantoauto Koreassa. Auto oli sen halpuuden takia suosittu Etelä-Koreassa, mutta se oli valtava epäonnistuminen myynnissä ulkomailla. Auton laatu oli heikko ja siinä oli useita teknisiä puutteita. Hyundai Excelistä tuli puolestaan valtava menestys erityisesti Yhdysvalloissa.

Vuonna 1987 72-vuotiaana Chung jäi eläkkeelle Hyundaista ja hänestä tuli yrityksen kunniapuheenjohtaja. Chungin eläkkeelle jäämisen jälkeen hänen veljensä ja poikansa johtivat yritystä. Nykyään Hyundai on maailman kolmanneksi suurin autoyhtiö.

Hyundai-konserni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean vapautumisen Japanin hallinnasta vuoden 1945 jälkeen Chung perusti 31-vuotiaana vuonna 1947 alunperin rakennusyhtiönä toimineen Hyundain. Yrityksessä oli perustaessaan yhteensä 11 työntekijää.[15] Hyundai-sana tarkoittaa koreaksi modernia. Hyundai laajensi yritystoimintaa Etelä-Korean ulkopuolelle vasta vuonna 1965.[16] Nykypäivänä Hyundai-konsernissa on yhteensä 42 yritystä.

Vuonna 1947 Chung perusti suunnittelu- ja rakennusyritysen Hyundai Engineering & Constructionin. Yrityksellä oli suuri merkitys Etelä-Korean talouskasvussa ja jälleenrakentamisessa toisen maailmansodan jälkeen. Alunperin yrityksen nimi oli Hyundai Togeon (Hyundai-rakennusyritys), mutta nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1950.[17]   

Hyundai Engineering & Construction on nykyäänkin yksi Etelä-Korean merkittävistä rakennusyhtiöstä. Yritys teki ensimmäisen ulkomaisen rakennusprojektin vuonna 1965.[18][19] Yrityksellä on ollut monia paljon muitakin merkittäviä rakennustöitä Lähi-idässä.[17] 

Chungin panos panlaivanrakennusalalle oli erittäin merkittävä. Hän perusti nykyään yhden maailman suurinman laivanrakennusyhtiön, Hyundai Heavy Industriesin vuonna 1972. Yhtiö rakensi ensimmäisen aluksen vuonna 1974.[20] Kymmenen vuoden toiminnan jälkeen Hyundai Heavy Industriesistä oli tullut yksi maailman johtavista laivanrakentajista maailmalla.[14]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korea sodan aikana vuonna 1950 Chung hylkäsi silloiset rakennusprojektinsa ja pakeni nuoremman veljensä ja perheensä kanssa Busaniin oman ja perheen turvallisuuden vuoksi. Hänen kuudes poikansa Chung Mong-joon syntyi siellä. Chung jatkoi Busanissa liiketoimintaansa ja yrityksien kehittämistä. Kun YK-joukot saivat Soulin takaisin hallintaansa, Chung pääsi Soulin jatkamaan liiketoimintaa.

Chung korjasi kuorma-autoja Yhdysvaltain armeijalle Korean sodan jälkeen.[11] Hän teki myöhemmin sopimuksen Yhdysvaltain armeijan kanssa. Sopimuksessa Chung rakensi Etelä-Koreaan toimitiloja armeijan henkilöstölle. Sopimuksen luomisessa auttoi Chungin nuorempi veli, joka osasi puhua hyvin englantia ja oli hyvissä väleissä Yhdysvaltain armeijan insinöörien kanssa.

Chungista oli tullut menestyvä liikemies ja hänen liiketoimintonsa toimivat maailman laajuisesti, yhteensä kuudella eri mantereella.[21] Vaikka hän menestyi hyvin ja pyysi liiketoiminnassa huipulla, hän pysyi työskentelyssä kurinalaisena ja työskenteli pitkiä päiviä.[11]

Etelä-Korean sodanjälkeisen infrastruktuurin rakentaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung teki Korean sodan jälkeen Etelä-Korean valtion kanssa sopimuksia ja auttoi Etelä-Korean infrastruktuurin rakentamisessa. Hän oli mukana rakentamassa Etelä-Koreaan useita merkittäviä rakennusprojekteja. Chung oli mukana rakentamassa muun muassa vuonna 1967 Soyangjoelle Soyangin patoa, Etelä-Korean toiseksi vanhinta ja vilkkaimmin liikennöityä moottoritietä Gyeongbun moottoritietä vuonna 1968 ja vuonna 1972 Busanissa ja Ulsanissa sijaisevaa Korin ydinvoimallalaitosta.

Chung loi vuonna 1970 Ulsanin sataman Ulsanin telakan, maailman suurimman telakan. Ensimmäinen alus valmistui telakan ollessa vielä kesken kolmessa vuodessa (arvioidun yhden vuoden sijaan). Telakalla laivoja rakensi Chungin perustama Hyundai Heavy Industries, jonka toimisto sijaitsi siellä.

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäolympialaiset 1988

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chung mukana lehdistötilaisuudessa Soulin kesäolympialaisiin liittyen vuonna 1981.

Chung johti Etelä-Korean valtion komiteaa, jonka tavoitteena oli isännöidä vuoden 1988 kesäolympialaisia. Chung tunnetaan onnistuneesta lobbauksesta Etelä-Korean puolesta vuoden 1988 kesäolympialaisten isännöimiseksi. Hän lahjoitti muun muassa ilmaisia kukkakimppuja Kansainvälinen olympiakomitean jäsenille.[22] Kisojen saaminen Etelä-Koreaan nosti laajasti suuresti Chungin mainetta ja arvostusta Etelä-Koreassa.[23]

Presidenttiehdokkuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung perusti vuonna 1992 kansallisen yhdistymispuolueen.[24] Chung pyrki perustamansa puolueen kautta Etelä-Korean presidentiksi vuoden 1992 Etelä-Korean presidentinvaalissa. Hän sijoittui vaalissa kolmanneksi noin 16 prosentilla äänistä.[25][26]

Vaalin jälkeen Chung joutui mahdollisten taloudellisten sääntöjen rikkomisesta tutkintaan, ja helmikuussa 1993 hän erosi puolueesta. Chung tuomittiin lopulta kolmeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen vaalilain rikkomisesta. Hänet todettiin syylliseksi yhteensä 62,8 miljoonan Yhdysvaltain dollarin Hyundai Groupin rahojen käyttämisen hänen omiin poliittisiin kampanjoihinsa. Chung olisi voitu tuomita rangaistuksiin myös ikänsä vuoksi, koska Chung asettui vaaleihin yli-ikäisenä, 78-vuotiaana.[27]

Hyväntekeväisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chungin hyväntekeväisyys erotti hänet muista sukupolvensa liikemiehistä. Hän lahjoitti elämänsä aikana arvioidusta yli miljardi Yhdysvaltain dollaria hyväntekeväisyyteen. Chung rahoitti erityisesti eteläkorealaista korkeakoulutusta.[28] Vuoden 1997 Forbes-lehden tutkimuksessa Chung sijoittui kolmanneksi suurimmaksi hyväntekijäksi rahamäärällä mitattuna Walter Danebergin (1,2 miljardia dollaria) ja George Sorosin (1,1 miljardia dollaria) jälkeen.[29]

Asan-säätiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 Chung perusti Asan-säätiön, jonka toiminta-alue on verrattavissa Fordin tai Rockefeller-säätiön toimintaan. Säätiön tarkoitus on parantaa erityisesti Etelä-Korean köyhien ihmisten elinoloja. Asan-säätiö perusti yhteensä yhdeksän sairaalaa ympäri Etelä-Koreaa, rakensi Ulsanin lääketieteellisen korkeakoulun ja rahoitti Asanin elämäntieteiden tutkimusinstituuttia. Säätiö tuki myös laajasti akateemista tutkimusta.[21] Chung toimi purustamansa säätiön ensimmäisenä puheenjohtajana.[30][31]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung meni naimisiin Byeon Jung-seokin kanssa tammikuussa 1936. Parille syntyi yhteensä 11 lasta, kahdeksan poikaa ja kolme tytärtä.[32] Byeon ja Chung olivat syntyneet lähellä toisiaan, toistensa naapuristossa.[33]

Chung vaimonsa Byeon Jung-seokin kanssa Busanissa vuonna 1950.

 

Lisäksi Chungilla oli kaksi aviotonta tytärtä vuonna 1953 syntyneen Kim Gyeong-heen kanssa. Hän oli aloittanut suhteen Kimin kanssa vuonna 1973. Suhde ja siitä syntyneet lapset tunnustettiin vasta Chungin kuoleman jälkeen.[34][35] Jotkut uskovat, että Chungin pojilla on ollut useita eri äitejä.[36]

Chungilla oli yhteensä viisi veljeä ja yksi sisar.[37][38]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung oli uskonnoltaan vahvasti konfutselainen. Hän noudatti tarkasti konfutselaisia tapoja ja hyveitä. Chung kutsui kuusi poikaansa yli 30 vuoden ajan aamiaiselle hänen kanssaan klo 5.30. Aamupalaa ennen Chung oli ollut yleensä hereillä kaksi tuntia, jolloin hän oli lukenut lehtiä ja soittanut puheluita. Chung noudatti erittäin ahkeraa ja kurinalaista työmoraalia ja odotti samaa työmoraalia kaikilta muiltakin ihmisiltä.[36] Chung uskoi vahvasti myös toivoon, positiivisuuteen ja laajaan ajatteluun.[2]

Omaelämänkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung kirjoitti vuonna 1992 julkaistun omaelämäkerran I ttang-e taeeonaseo, joka on käännetty englanniksi nimellä Born of This Land: My Life Story. Omaelämänkerran on kustantanut Asan Seowon.[39][40]

Myöhempi elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chungin omaisuudeksi arvioitiin 1990-luvulla olevan noin 4 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämä rahasumma teki hänestä Etelä-Korean silloisen rikkaimman miehen. Chungin omaisuuden arvo on laski hieman kuitenkin ennen hänen kuolemaansa.[41] Chung oli ensimmäinen eteläkorealainen liikemies, joka vieraili elämsä aikana Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa.[42] Vuonna 1995 Time-lehti nimesi hänet kuudenneksi merkittäväksi aasialaiseksi yritysjohtajaksi.[43] 

Chungin maine yritysjohtajana ja liikemiehenä kärsi hänen viimeisinään vuosinaan, koska hän ei onnistunut toteuttamaan merkittäväviä uudistuksia Hyundaissa. Hän oli jäänyt Hyundaista eläkkeelle jo kauan sitten, mutta säilytti yrityksessä huomattavan vaikutusvallan hänen kuolemaansa asti.[44]

Pohjois-Koreassa vierailu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeisinä vuosinaan Chung tuki Etelä-Korean ja Pohjois-Korean yhdistämistä yhdeksi valtioksi. Hän kävi yksityisissä keskusteluissa molempien valtioiden johtajien kanssa.[11] Chung oli vuonna 1989 ensimmäinen siviili, joka ylitti Korean demilitarisoidun vyöhykkeen Korean jakautumisen jälkeen.[45][46]

Chung tervehtii ihmisiä ja lehdistöä Panmunjomissa, Pohjois-Koreassa vuonna 1998.

Kesäkuussa vuonna 1998 83-vuotiaana Chung paimensi noin 500 lehmää Korean demilitarisoidun vyöhykkeen kautta Pohjois-Koreaan Panmujeomiin. Hän maksoi tuhatkertaisen takaisinmaksun Pohjois-Korean hallitukselle lehmästä, jonka hän oli myynyt ostaakseen junalipun paetakseen isänsä tilalta.[47][48]

Saman vuoden lokakuussa Chung paimensi uudelleen lehmiä, tällä kertaa 501 lehmää jälleen Panmujeomiin. Vierailut olivat isoja tapahtumia Pohjois-Koreassa, ja niillä oli iso merkitys alueeseen. Toisella matkalla hän tapasi Pohjois-Korean silloisen johtajan Kim Jong-ilin.[2][49]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung kuoli 85-vuotiaana 21. maaliskuuta 2001 kello 22.17 keskiviikkoiltana keuhkokuumeen aiheuttamiin hengitysvaikeuksiin kotonaan Soulissa. Kuolinhetkellä Chungin vuoteen vieressä olivat hänen viisi poikaansa ja kolme veljeä. Hän oli ollut usein sairaalahoidossa tai lääkärien hoidossa kotonaan vuoden 2000 keväästä lähtien.[50][51]

Chungin kuoleman jälkeen lehdistö ja monet tunnetut henkilöt lähettivät Chungin perheelle suruvalitteluita. Suruvalitteluita lähettivät muun muassa Etelä-Korean silloinen presidentti Kim Dae-jung ja Pohjois-Korean silloinen johtaja Kim Jong-il.[52] Chung haudattiin buddhalaisten ja konfutselaisten tavanomaisten rituaalien mukaisesti perheen hautausmaalle Hanamiin Kyonggin maakuntaan.[50] 

Chungim vaimo Byun Joong-seok kuoli 88-vuotiaana 17. elokuuta 2008 osittain pitkäaikaisiin sydänsairauksiin ja korkeaan verenpaineeseen. Byun haudattiin samalle hautausmaalle miehensä ja poikansa kanssa.[53][54]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung jakoi testamenttissaan Hyundain kuuden eloonjääneen poikansa kesken. Jokainen Chungin poika sai ainakin yhden yrityksen. Jotkut Chungin lapset, jotka tekivät Chungiin riittävän vaikutuksen, saivat kaksi, kolme tai enemmän yrityksiä omistukseensa.[55]

Lokakuussa 2011 perustettiin voittoa tavoittelematon Asan Nanum -säätiö. Säätiön tarkoitus on tukea ja edistää nuorten yrittäjyyttä ja levittää siitä tietoa.[56] Säätiön kotipaikka sijaitsee Soulissa, Etelä-Koreassa. Säätiö järjestää vuosittain Etelä-Koreassa Chung Ju-yungin mukaan nimetyn startup-kilpailun.[57]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung on yksi Etelä-Korean historian tunnetuimmista ja ihailluimmista liikemiehistä. Hänen identiteettinsä vallitsee edelleen nykyaikaisessa eteläkorealaisessa yhteiskunnassa ja teollisuudessa. Chungin yrityksillä oli erittäin suuri vaikutus Etelä-Korean teollisuuden kasvamiseen ja kehittämiseen sotien jälkeen.[58]

Muistoalue, jossa kunnioitetaan Chungia vuonna 2015.

Suuri osa Hyundain nykyisestä menestyksestä johtuu laajalti Chungin oivalluksesta ja päättäväisyydestä, joita hän tarvitsi perustaessa Hyundaita.[59]

Kunnianosoitukset ja palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chung sai vuonna 1970 Etelä-Korean silloiselta presidenttiltä Park Chung-heeltä ”pronssitornin teollisuusmitalin” Gyeongbun moottoritien avajaisseremoniassa Daegussa.[60] Hänet lyötiin vuonna 1977 Brittiläisen imperiumin ritarikunnan komentajaksi.[61]

Chung sai vuonna 1982 American Academy of Achievementin Golden Plate -palkinnon.[62] Hän sai vuonna 1992 Kansainväliseltä olympiakomitealta kultamitalin panoksestaan kansainvälisessä urheilussa.[63][64]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ 병주 황: 정주영 (鄭周永). 한국민족문화대백과사전 [Encyclopedia of Korean Culture], –. Academy of Korean Studies. Artikkelin verkkoversio. (koreaksi)
  2. ↑ a b c Biography | Asan Chung Juyung Museum | Hyundai Motor Group www.asan-chungjuyung.com. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Zhong Xin bian: Cai jie zong tong: Zheng Zhouyong, s. 2-3. Guangming Daily Press, 1997. ISBN 7-80091-966-8 (kiinaksi)
  4. ↑ Chung Bong Sik geni_family_tree. 30.4.2022. Viitattu 16.6.2024.
  5. ↑ Han Seong Sil geni_family_tree. 30.4.2022. Viitattu 16.6.2024.
  6. ↑ a b (5) Chung Ju-yung: embodiment of Korea's economic miracle m.koreatimes.co.kr. 7.9.2011. Viitattu 29.5.2024. (englanniksi)
  7. ↑ Jeong Ju-young to Mong-gu, ‘Subusubin is a bitch’ ①] Economic Review. 9.4.2014. Viitattu 21.6.2024. (korea)
  8. ↑ 117 Chung Juyung founder of Hyundai the most inspiring autobiography Ive read deciphr.ai. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  9. ↑ Donald Kirk: Korean Dynasty: Hyundai and Chung Ju Yung. Routledge, 16.9.2016. ISBN 978-1-315-48319-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 31.5.2024). (englanniksi)
  10. ↑ Torchia, Christopher: Businessman Chung Ju Yung Dies washingtonpost.com. 2001. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d The Hyundai Motor Company Founding Chairman – Hyundai Motor Manufacturing Alabama, LLC (HMMA) hmmausa.com. Viitattu 17.3.2024. (englanti)
  12. ↑ Historia Hyundai. Viitattu 3.6.2024.
  13. ↑ 1975-1982 Hyundai Pony: An Almost Cinderella Story Autopolis. 25.9.2013. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
  14. ↑ a b 1985-1994 Hyundai Excel: The Car that Launched a Thousand Ships Autopolis. 15.5.2011. Viitattu 3.6.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Chung Ju-yung: Hành trình từ một con bò tới đế chế Hyundai hùng mạnh Tạp chí Doanh nghiệp Hội nhập. Viitattu 17.6.2024.
  16. ↑ Chris Rowley, Yongsun Paik: The Changing Face of Korean Management. Routledge, 2009. ISBN 978-0-415-77400-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2024). (englanniksi)
  17. ↑ a b HYUNDAI ENGINEERING & CONSTRUCTION CO., LTD. Nikkei Asia. Viitattu 9.6.2024. (englanti)
  18. ↑ Hyundai Engineering & Construction Hyundai Motor Group. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Hyundai E&C www.hdec.kr. Viitattu 9.6.2024. (englanniksi)
  20. ↑ The last emperor The Economist. Viitattu 4.6.2024. (englanniksi)
  21. ↑ a b Chung Ju-yung Academy of Achievement Academy of Achievement. Viitattu 5.6.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Chung epitomizes Korea Inc.s can-do spirit koreatimes. 18.3.2011. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
  23. ↑ The Brothers Home piie.com. 28.7.2016. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Baogang He: The National Identity Problem and Democratization: Rustow's Theory of Sequence. Government and Opposition, 2001, 36. vsk, nro 1, s. 97–119. ISSN 0017-257X Artikkelin verkkoversio.
  25. ↑ The Chosun Daily: Chung Ju-yung The Chosun Daily. 25.1.2024. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
  26. ↑ Hee-Min Kim: A Theory of Government-Driven Democratization: The Case of Korea. World Affairs, 1994, 156. vsk, nro 3, s. 130–140. ISSN 0043-8200 Artikkelin verkkoversio.
  27. ↑ Hyundai Founder Sentenced For Violating Election Laws The New York Times. 2.11.1993. Viitattu 10.6.2024. (englanti)
  28. ↑ Hongtao Qiu ym: guo zhi zao: Zheng zhou yong he xian dai ji tuan de jue qi, s. 252-253. Xinhua Publishing House, 2000. ISBN 9787501149070 (kiinaksi)
  29. ↑ Richard M. Steers: Made in Korea: Chung Ju Yung and the Rise of Hyundai, s. 225. Psychology Press, 1999. ISBN 978-0-415-92050-6 Teoksen verkkoversio (viitattu 17.6.2024). (englanniksi)
  30. ↑ History | About US | ASAN FOUNDATION www.asanfoundation.or.kr. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  31. ↑ The Chosun Daily: Chung Ju-yung The Chosun Daily. 25.1.2024. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
  32. ↑ Hyundai’s Cornerstone Passes Away Donga Ilbo. Viitattu 12.6.2024. (englanniksi)
  33. ↑ [재벌가족사정주영 현대그룹 창업주] www.kjtimes.com. Viitattu 20.6.2024. (korea)
  34. ↑ 김태현 기자: [최초공개 정주영 ‘숨겨진 여인’ 김경희 40년간 감춘 사랑과 증오 1편] 일요신문. 9.6.2014. Viitattu 15.6.2024. (korea)
  35. ↑ 관리자: [최초공개 정주영 ‘숨겨진 여인’ 김경희 40년간 감춘 사랑과 증오 2편] il-yosinmun. 9.6.2014. Viitattu 15.6.2024. (korea)
  36. ↑ a b Aidan Foster-Carter: Chung Ju-yung The Guardian. 28.3.2001. Viitattu 20.6.2024. (englanti)
  37. ↑ Richard M. Steers: Made in Korea: Chung Ju Yung and the Rise of Hyundai. Routledge, 21.8.2013. ISBN 978-1-136-60038-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 15.6.2024). (englanniksi)
  38. ↑ The path taken by Chairman Jeong Ju-young of 峨山 Herald Economy. 3.7.2012. Viitattu 21.6.2024. (korea)
  39. ↑ Born of This Land: My Life Story | London Korean Links londonkoreanlinks.net. Viitattu 15.6.2024. (englanti)
  40. ↑ Born of This Land My Life Story en.asaninst.org. Viitattu 15.6.2024. (korea)
  41. ↑ Kirk, Don: Chung Ju Yung, 85, Founder Of the Hyundai Group, Dies The New York Times. 22.3.2001. Viitattu 4.1.2024. (englanti)
  42. ↑ Hongtao Qiu ym: guo zhi zao: Zheng zhou yong he xian dai ji tuan de jue qi, s. 2. Xinhua Publishing House, 2000. ISBN 9787501149070 (kiinaksi)
  43. ↑ Hongtao Qiu ym: guo zhi zao: Zheng zhou yong he xian dai ji tuan de jue qi, s. 6. Xinhua Publishing House, 2000. ISBN 9787501149070 (kiinaksi)
  44. ↑ Hyundai founder dies news.bbc.co.uk. 21.3.2001. Viitattu 8.6.2024. (englanti)
  45. ↑ Cha, Victor D: The impossible state : North Korea, past and future. New York : Ecco, 2012. ISBN 978-0-06-199850-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 3.6.2024). (englanniksi)
  46. ↑ Chung Ju-yung’s Cattle Crossing into N. Korea in 1998 world.kbs.co.kr. Viitattu 11.6.2024. (englanniksi)
  47. ↑ James Brooke: A Suicide and Uncertainty in Korea The New York Times. 7.8.2003. Viitattu 3.6.2024. (englanti)
  48. ↑ Company leaders’ extraordinary love for their hometown, ‘heartwarming’ m.segye.com. 3.10.2013. Viitattu 21.6.2024. (koreaksi)
  49. ↑ The Chosun Daily: Chung Ju-yung The Chosun Daily. 25.1.2024. Viitattu 22.6.2024. (englanniksi)
  50. ↑ a b Hyundai founder passes away at age of 86 Donga Ilbo. Viitattu 8.6.2024. (englanniksi)
  51. ↑ Lee Joon-seung: Hyundai Group Founder Chung Ju-yung Dies at 86By Lee Joon-seung m-en.yna.co.kr. 2001. Viitattu 22.6.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Wenzhou, Gu: The Foolish Old Man Zheng Zhouyong in the Automobile Kingdom, s. 184. China Society Publishing House, 2015. ISBN 9787508749600 (kiinaksi)
  53. ↑ Respected matriarch unites family in death koreajoongangdaily.joins.com. 17.8.2007. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
  54. ↑ Wife of Late Hyundai Founder Dies koreatimes. 17.8.2007. Viitattu 10.6.2024. (englanniksi)
  55. ↑ Jeffrey Hays: BREAK UP OF HYUNDAI AND ITS DIVISION AMONG CHUNG JU YUNG’S SONS | Facts and Details factsanddetails.com. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  56. ↑ The Asan Nanum Foundation 아산나눔재단. Viitattu 14.6.2024. (korea)
  57. ↑ K. E. D. Global: Asan Nanum Foundation invites innovators to startup pitch KED Global. Viitattu 14.6.2024. (englanniksi)
  58. ↑ Dhanaraj Natesan: The Life and Legacy of Chung Ju-yung: A Visionary Leader ILLUMINATION’S MIRROR. 7.11.2023. Viitattu 13.6.2024. (englanniksi)
  59. ↑ Lee Nak-yeon, who visited the Hyundai Motor Research Institute, said, ‘The insight and determination of the late Chairman Chung Ju-young created a Korean automobile legend.’ Soul Economic Daily. 30.1.2019. Viitattu 13.6.2024. (korea)
  60. ↑ Zhong Xin bian: Cai jie zong tong: Zheng Zhouyong. Guangming Daily Press, 1997. ISBN 7-80091-966-8 (kiinaksi)
  61. ↑ Chung Ju Yung | Encyclopedia.com www.encyclopedia.com. Viitattu 16.6.2024. (englanniksi)
  62. ↑ Golden Plate Awardees Academy of Achievement. Viitattu 5.6.2024. (englanti)
  63. ↑ Chung Ju-yung 1915—2001 Biography - Humble beginnings, A determined empire-builder www.referenceforbusiness.com. Viitattu 21.6.2024. (englanniksi)
  64. ↑ Chung Ju-yung 1915—2001 Biography - Humble beginnings, A determined empire-builder www.referenceforbusiness.com. Viitattu 22.6.2024.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omaelämänkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäiset artikkelit: en:Chung Ju-yung & zh:鄭周永 & ko:정주영
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Chung_Ju-yung&oldid=22755933”