Christopher Wegelius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christopher Wegelius
Henkilötiedot
Syntynyt13. syyskuuta 1944 (ikä 80)
Ammatti pankinjohtaja,
asianajaja
Arvonimivaratuomari (1972)

Harald Christopher Wegelius (s. 13. syyskuuta 1944 Helsinki) on suomalainen asianajaja ja entinen esteratsastaja. Hän toimi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin eli Skopin johtokunnan jäsenenä vuosina 1977–1984, toimitusjohtajana 1985–1988 ja pääjohtajana 1989–1991.

Pankkikriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skopin jouduttua Suomen Pankin haltuun 1990-luvun alun pankkikriisin yhteydessä, Wegelius oli vahingonkorvausoikeudenkäynneissä syytettynä uhkarohkeista osakekaupoista, mutta hänet todettiin hovioikeudessa syyttömäksi. Wegelius oli syyttäjän todistajana valtakunnanoikeudessa, jossa kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo oli syytteessä niin sanotussa koplausjutussa; Juhantalo oli neuvottelussaan Wegeliuksen kanssa ehdottanut omien ja valtion asioiden käsittelyä yhdessä siten, että olisi saanut menettelystä henkilökohtaista etua.[1]

Skop-uransa jälkeen Wegelius perusti Kirkkonummelle Eqvinox Oy -nimisen yrityksen alun perin venäläisten urheiluhevosten maahantuontiin, kouluttamiseen ja myyntiin ja sittemmin välitykseen. Eqvinoxilla oli Siuntion Lappersissa kauppatalli Gustafsbäck, joka myytiin vuonna 2001 Noora Pentille ja yrityksen toimenkuva muuttui lakiasiantoimistoksi.

Esteratsastus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wegelius on Suomen historian menestynein esteratsastaja: Hän voitti urallaan kuusi Suomen mestaruutta ja saavutti useita kansainvälisiä GP-sijoituksia. Wegelius myös edusti Suomea vuoden 1980 Moskovan olympialaisissa ratsunaan Monday Morning. Hän päätti noin 40 vuotta kestäneen aktiivisen kilpailu-uransa vuonna 2001.[1] Vuodesta 1992 lähtien Wegelius on toiminut hevoskauppiaana ja -välittäjänä.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wegelius oli naimisissa englantilaisen Elizabeth Jane Murrayn kanssa 1971–1981. He saivat kaksi lasta.[1] Brittiläinen ammattipyöräilijä Charles Wegelius on Christopher Wegeliuksen poika.[2]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Minä, Chistopher Wegelius : Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta (toim. Mauno Saari, Gummerus, 1992)
  • Hevoskaupan käsikirja (Tietosanoma, 2005)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Pihkala, Erkki: Wegelius, Christopher (1944–) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. ↑ Fillari-lehti (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Christopher_Wegelius&oldid=22910749”