The Notorious B.I.G.

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Christopher Wallace)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christopher Wallace
The Notorious B.I.G. -aiheinen seinämaalaus Brooklynissa.
The Notorious B.I.G. -aiheinen seinämaalaus Brooklynissa.
Henkilötiedot
Koko nimi Christopher George Latore Wallace
Syntynyt21. toukokuuta 1972
Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Kuollut9. maaliskuuta 1997 (24 vuotta)
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Muusikko
Taiteilijanimi The Notorious B.I.G., Biggie Smalls, Frank White, Biggie ja Big Poppa
Aktiivisena 1992–1997
Tyylilajit Hip hop, East Coast hip hop, gangsta rap, mafioso rap, R&B, elektroninen
Yhtyeet Junior M.A.F.I.A.
Levy-yhtiöt Bad Boy Records

Christopher George Latore Wallace (21. toukokuuta 1972 Brooklyn, New York, Yhdysvallat – 9. maaliskuuta 1997 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat)[1], tunnetaan myös nimillä Biggie Smalls, Frank White sekä parhaiten The Notorious B.I.G. (Business Instead of Game ja kuolemansa jälkeen Books Instead of Guns), oli yhdysvaltalainen hip hop -artisti. Hän oli yksi merkittävimmistä räppäreistä New Yorkissa 1990-luvulla, jolloin kyseistä ”skeneä” hallitsivat Kalifornian osavaltion suuret nimet kuten Ice Cube, Tupac Shakur, Dr. Dre, Snoop Dogg ja Eazy-E.

Wallace tuli tunnetuksi vuoden 1994 debyyttialbumillaan Ready to Die, joka on ainut hänen elinaikanaan julkaistu albumi. Vuosina 1994–1996 Wallacella oli yhdessä Tupac Shakurin kanssa merkittävä rooli itä- ja länsirannikoiden räppäreiden välisessä vihanpidossa. Toistaiseksi tuntematon hyökkääjä ampui Wallacea 9. maaliskuuta 1997, ja hän kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa. Postuumisti julkaistu albumi Life After Death (1997) oli suuri menestys ja takasi Wallacen kuolemanjälkeisen menestyksen. Hän on inspiroinut ja inspiroi yhä edelleen monia rap-muusikoita ympäri maailman, ja häntä pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista hip hop -artisteista.[1][2]

Wallace on myynyt arviolta 21 miljoonaa levyä.[3] Hänen albumeistaan suosituin on Life After Death, jota on myyty kymmenen miljoonaa kappaletta.[4] Wallace onkin yksi myydyimmistä hip hop -artisteista.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus ja ensiaskeleet tähdeksi (1972–1994)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Christopher Wallace syntyi jamaikalaisille vanhemmille New Yorkin Brooklynissa ja oli perheen ainoa lapsi.[5] Isä jätti perheen hänen ollessaan vasta kaksivuotias.[6] Wallace oli rap-artisti Lil’ Ceasen serkku.[6]

Wallace varttui kerrostalossa, joka silloisen aluerajauksen mukaan sijaitsi Bedford-Stuyvesantin naapurustossa.[7] Hän menestyi erittäin hyvin koulussa ja sai hyviä arvosanoja.[8] 1980-luvulla crack-epidemia oli valloillaan,[6] ja 12-vuotiaasta saakka Wallace myi huumeita kaduilla äitinsä tietämättä.[9][10][5] Hän meni myöhemmin roomalaiskatoliseen kouluun,[5] jossa hänen arvosanansa pysyivät suhteellisen samoina – hänelle kuitenkin kehittyi hieman tylympi asenne, jonka muutkin huomasivat. Hän joutui pidätetyksi vuonna 1989 aseiden laittomasta myynnistä ja sai ehdollista vankeutta.[5] Myöhemmin Wallace joutui vankilaan yhdeksäksi kuukaudeksi huumekaupoista.[9][11][1]

Vankilasta päästyään Wallace nauhoitti ensimmäisen demonauhansa[5] Mr. Ceen kanssa. Demonauha kulkeutui Uptown Recordsille työskennelleen Sean ”P. Diddy” Combsin käsiin, joka järjesti tapaamisen Wallacen kanssa.[5] Heistä tuli hyvät ystävät, ja heidän ensimmäinen yhteinen esiintymisensä oli Super Catin kappaleella ”Dolly My Baby”. Combs jätti pian Uptown Recordsin ja otti Wallacen uuden levy-yhtiönsä Bad Boy Recordsin suojiin. Wallace alkoi levyttää debyyttialbumiaan.[5]

Vuonna 1993 Wallace sai pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa T’yanna-tyttären, tosin he olivat lapsen syntymän aikaan jo eronneet.[6]

Debyyttialbumi ja maine (1994–1996)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1994 ilmestyi Wallacen ensimmäisen albumi, Ready to Die,[5] jolta julkaistiin singlet ”Juicy”, ”Big Poppa” ja ”One More Chance”, jotka nousivat hiteiksi sekä nostivat Notorious B.I.G.:n pinnalle. Samana vuonna Wallace meni naimisiin laulaja Faith Evansin kanssa.[6] Vuoden 1995 loppuun mennessä Notorious B.I.G. oli noussut rap-maailman huipulle ja debyyttialbumi oli myynyt jo tuplaplatinaan oikeutetun määrän kotimaassaan Yhdysvalloissa.

Vuonna 1995 Wallacen suojattiyhtye Junior M.A.F.I.A. julkaisi debyyttialbuminsa Conspiracy. Wallace esiintyi albumin muutamalla raidalla, kuten klassikkokappaleessa ”Player's Anthem”, jota pidetään Notorious B.I.G.:n kappaleena.

Wallace oli uransa alusta asti ollut hyvä ystävä Tupac Shakurin kanssa,[5] mutta kaikki muuttui, kun Tupac syytti Wallacea ja tämän ystäviä Sean Combsia ja Andre Harrellia vuoden 1995 loppupuolella siitä, että he olisivat järjestäneet häneen kohdistuneen ryöstön ja ammuskelun marraskuussa 1994. Ampumisen aikaan käynnissä olleessa oikeudenkäynnissä Tupac tuomittiin vankeuteen, jonka aikana hän sai kuulla sellitovereiltaan, että Wallace olisi tiennyt ampumisesta etukäteen, mutta ei varoittanut Tupacia.[6] Tästä sai alkunsa Tupacin julistama välirikko.[6] Tupac julkaisi kesällä 1996 kappaleen ”Hit ’Em Up”, joka solvaa avoimesti Wallacea ja Bad Boy Recordsia. 7. syyskuuta 1996 Tupacia ammuttiin Las Vegasissa, ja hän kuoli kuusi päivää myöhemmin sairaalassa. Pian tapauksen jälkeen media teki Wallacesta syntipukin,[5] mutta hän puolustautui sanomalla olleensa New Yorkissa nauhoittamassa toista albumiaan.

Lokakuussa 1996 Wallacen vaimo Faith Evans synnytti poikalapsen, joka nimettiin Christopher Wallace Junioriksi. Wallace joutui toisen albuminsa nauhoituksien aikana vakavaan auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen vasen jalkansa murtui ja hän joutui lyhyeksi ajaksi pyörätuoliin.[12] Hän joutui käyttämään kävelykeppiä jalan tueksi elämänsä viimeiset kuukaudet.[13]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Christopher Wallacen murha

Maaliskuussa 1997 Wallace matkusti Kaliforniaan promotoimaan seuraavaa albumiaan ja kuvaamaan ”Hypnotize”-singlen musiikkivideota. 5. maaliskuuta hän antoi radiohaastattelun, jossa hän mainitsi pelkäävänsä turvallisuutensa puolesta ja hankkineensa henkivartijoita. Wallacen toinen albumi oli määrä julkaista 25. maaliskuuta 1997.

8. maaliskuuta Wallace luovutti laulaja Toni Braxtonille palkinnon Soul Train Music Awardseissa. Tilaisuuden jälkeen hän lähti Vibe-lehden ja Qwest Recordsin järjestämiin juhliin, jotka pidettiin Petersenin automuseossa Los Angelesissa. Wallace poistui juhlista maasturin kyydissä kolmen muun henkilön kanssa kohti hotelliaan noin puoli yhden jälkeen yöllä 9. maaliskuuta. Hänen takanaan ajoi Chevrolet Blazer, jonka kyydissä olivat Sean Combs ja kaksi henkivartijaa. Saattue ehti ajaa vain noin 50 metriä, kun heidän oli pysähdyttävä punaisiin valoihin. Odoteltaessa valon vaihtumista vihreäksi auton viereen pysähtyi musta Chevrolet Impala, josta ammuttiin monia laukauksia autoon päin. Muut autossa olleet selvisivät vammoitta, mutta Wallace sai neljä luotia rintaansa. Wallace vietiin Cedars-Sinai Medical Centeriin, jossa hänet todettiin kuolleeksi kello 1.15. Hän oli kuollessaan 24-vuotias.

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Life After Death julkaistiin kaksi viikkoa Wallacen kuoleman jälkeen. Albumi on hänen myydyin albuminsa, ja sillä on monta klassikoksi muodostunutta kappaletta, kuten ”Notorious Thugs”, ”Sky’s the Limit”, ”Hypnotize”, ”Going Back to Cali” sekä Sean Combsin eli Puff Daddyn ja Masen kanssa tehty ”Mo Money Mo Problems”, joka on kenties Biggien tunnetuin kappale. Life After Deathia myytiin ensimmäisellä viikolla 700 000 kappaletta.[14] Toista albumia seurasivat harvinaisuuksia ja remiksauksia sisältävä Born Again (1999) ja remix-albumi Duets - The Final Chapter (2005) sekä kokoelma Greatest Hits (2007). Sean Combsin (silloin taiteilijanimellä Puff Daddy) tekemä kappale ”I’ll be missing you” (mukana Faith Evans, 112) on tehty Notorious B.I.G.:n muistolle. Kappale löytyy albumilta No Way Out (1997).

Vuonna 2017 julkaistiin Faith Evansin ja Wallacen yhteisalbumi The King & I. Albumissa käytettiin Wallacelta jo ennestään tuttuja mutta myös joitakin julkaisemattomia lauluosuuksia.[15]

Vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Notorious B.I.G.:tä on usein kutsuttu erääksi kaikkien aikojen tärkeimmistä hip hop -artisteista. AllMusic kuvaa häntä ”East Coast hip hopin pelastajaksi”[16] ja BBC ”East Coast hip hopin kasvoiksi”.[17] The Source -lehti nimesi hänet kaikkien aikojen parhaaksi hip hop -artistiksi vuonna 2002.[18] About.comin kirjoittajat sijoittivat The Notorious B.I.G.:n sijalle 4 listassaan 50 Greatest MCs of Our Time (1987–2007) ja kutsuivat häntä yhdeksi genrensä taidokkaimmista.[19] Kun XXL-lehti kyseli vuonna 2003 hip hop -artisteilta heidän suosikki-MC:itään, The Notorious B.I.G. mainittiin useammin kuin yksikään toinen. Rolling Stonen mukaan The Notorious B.I.G. on ”mahtavin koskaan elänyt” hip hop -artisti.[20]

The Notorious B.I.G.:n musiikkia samplanneita tai lainanneita artisteja ovat muun muassa 50 Cent, Lil Wayne, Jay Z, Ja Rule, Fat Joe, Eminem ja Michael Jackson.

Elämäkertaelokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Notorious B.I.G.:stä tehtiin elokuva Notorious, joka sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa tammikuussa 2009.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postuumit studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteisalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Party And Bullshit - (1993)
  • Juicy / Unbelievable - (1994)
  • Big Poppa / Warning - (1995)
  • One More Change / The What - (1995)
  • Hypnotize - (1997)
  • Mo Money Mo Problems - (1997)
  • Going Back To Cali - (1997)
  • Sky’s The Limit - (1998)
  • Dead Wrong - (1999)
  • Notorious B.I.G. - (1999)
  • The Realest Niggas - (2003)
  • Runnin’ [Dying To Live] (yhdessä 2Pacin kanssa) - (2004)
  • Nasty Girl - (2005)
  • Spit Your Game (Remix) - (2005)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c The Notorious B.I.G. Allmusic.com. Viitattu 1.8.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Horowitz, Steven & Gale, Alexander & Billboard Staff: "The 10 Best Rappers of All Time" Billboard. 12.11.2015. Arkistoitu 1.12.2015. Viitattu 27.8.2016. (englanniksi)
  3. ↑ Gold & Platinum riaa.com. The Recording Industry Association of America. Viitattu 5.8.2024.
  4. ↑ Notorious (2009)
  5. ↑ a b c d e f g h i j Biggie Smalls Biography.com. Viitattu 13.12.2017. (englanti)
  6. ↑ a b c d e f g Behind The Music: Notorious B.I.G. (2001)
  7. ↑ Biggie's 'One-Room Shack' in Bed-Stuy Now up for Sale Bed-Stuy, NY Patch. 3.4.2013. Viitattu 11.12.2017. (englanti)
  8. ↑ Sullivan, Randall: The Unsolved Mystery of the Notorious B.I.G Rolling Stone. 5.12.2005. Arkistoitu 29.3.2009.
  9. ↑ a b TOURE;: POP MUSIC; Biggie Smalls, Rap's Man of the Moment The New York Times. 18.12.1994. Viitattu 11.12.2017. (englanti)
  10. ↑ Fuller, Katrina: Get to Know the Notorious B.I.G.'s Bed-Stuy Beat Culture Trip. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)
  11. ↑ 10 Facts You Didn’t Know About The Notorious B.I.G. News One. 16.11.2011. Viitattu 11.12.2017. (englanti)
  12. ↑ http://www.allmusic.com/artist/p44889/biography
  13. ↑ http://www.trutv.com/library/crime/notorious_murders/celebrity/shakur_BIG/4.html
  14. ↑ Biography.com (englanniksi)
  15. ↑ Goddard, Kevin: The King & I [Album Stream] HotNewHipHop. 19.5.2017 (päivitetty 21.12.2022). Arkistoitu 23.4.2023. Viitattu 23.7.2017. (englanniksi)
  16. ↑ The Notorious B.I.G. – Allmusic (englanniksi)
  17. ↑ BBC - Music Profiles - The Notorious B.I.G. (englanniksi)
  18. ↑ Osorio, Kim (maaliskuu 2002). ”Biggie Smalls Is The Illest”. The Source.
  19. ↑ 50 Greatest MCs of Our Time (1987 - 2007) (Arkistoitu – Internet Archive), About.com
  20. ↑ The Notorious B.I.G., 'Juicy', Rolling Stone
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=The_Notorious_B.I.G.&oldid=22711367”