Christoph (Hessenin prinssi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Christoph
Hessenin prinssi, Christoph Prinz zu Hessen
Hessen-Kasselin prinssi[1]
Syntynyt 14. toukokuuta 1901
Frankfurt am Main, Hessen, Saksan keisarikunta
Kuollut 7. lokakuuta 1943 (42 vuotta)
Forlìa, Italian sosiaalinen tasavalta
Puoliso Kreikan prinsessa Sophie
Lapset Christina (1933–2011)
Dorothea Charlotte (s. 1934)
Karl (s. 1937)
Rainer (s. 1939)
Clarissa (s. 1944)
Koko nimi Christoph Ernst August Prinz von Hessen
Suku Hessen
Isä Hessenin prinssi Friedrich Karl
Äiti Preussin prinsessa Margaret

Christoph (koko nimi Christoph Ernst August Prinz von Hessen; 14. toukokuuta 1901 Frankfurt am Main, Saksan keisarikunta7. lokakuuta 1943 Forlìa, Italian sosiaalinen tasavalta) oli saksalainen Hessenin suvun Hessen-Kasselin sukuhaaraan kuulunut prinssi. Hän oli Saksan keisarin Vilhelm II:n sisarenpoika ja Edinburgin herttuan, prinssi Philipin lanko. Christoph oli kansallissosialistinen aktiivi ja SS-johtaja 1930- ja 1940-luvuilla.[2]

Christophin vanhemmat olivat Hessenin maakreivi Friedrich Karl ja Saksan prinsessa Margaret.[2]

Toiminta Weimarin tasavallan aikaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Weimarin tasavallan aikaan 1920-luvulla prinssi Christoph työskenteli maataaloudessa ja kävi välillä maatalouskursseja Münchenin yliopistossa. Vuonna 1931 hän avioitui Kreikan prinsessa Sophien kanssa ja muutti Berliiniin.[3]

Natsi-puolueen jäsenenä ja korkeassa asemassa natsihallinnossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvun alussa kansallissosialistit nousivat valtaan Saksassa. Kansallissosialistien johtoon kuuluvan Hermann Göring tuttavana prinssi Christoph liittyi vuonna 1931 puolueeseen, kuten vanhempi veljensä prinssi Philipp.[4] Vuonna 1933 toinen vanhemmista veljistä prinssi Wolfgang liittyi myös kansallissosialisteihin. Prinssi Christoph liittyi myös SS-joukkoihin. Vuonna 1933 hän sai viran valtiosihteeri Paul Körnerin, Göringin läheisen avustajan, virastoon.[5] Tässä tehtävässä prinssi Christoph osallistui kolmannen valtakunnan ilmailuministeriön sisäisen salaisen palvelun perustamiseen. Palvelu perustettiin valvomaan kaikkea radio-, lennätin- ja puhelinliikennettä.[6] Vuonna 1935 hänestä tuli kyseisen yksikön päällikkö ja ylennettiin vuonna 1937 SS-Oberführeriksi.[2] Läheistä suhdetta kuvaa se, että Christoph ja Sophie olivat muun muassa kunniavieraina Hermann ja Emmy Göringin häissä vuonna 1935[7].

Syttyneen toisen maailmansodan aikaan keväällä 1940 prinssi Christoph siirtyi Luftwaffen tutkimustoimiston palvelukseen länsirintamalle tehdyn sotaretken aikaan. Vuonna 1942 hän liittyi hävittäjäyksikön henkilökuntaan, jonka toiminta-alueena oli tällöin Pohjois-Afrikka ja Sisilia. Liittoutuneiden tehtyä maihinnousun ensin heinäkuussa 1943 Sisiliaan ja edelleen syyskuussa 1943 Italian mannermaalle prinssi Christoph siirrettiin rintamalta Adolf Hitlerin toukokuussa 1943 antaman asetuksen perusteella koskien saksalaisaatelisten poistamisesta rintamalta.[8] Paluumatkalla Italian rintamalta kotimaahansa Saksaan hän kuoli lento-onnettomuudessa lähellä Forlìa. Kone tuhoutui täysin ja onnettomuuden syyt ovat edelleen epäselviä. Hänen ruumiinsa haudattiin ensivaiheessa lähelle putoamispaikkaa. Myöhemmin sodan jälkeen ruumis siirrettiin kotiseudulle Saksaan.[2]

Perheen kohtalo prinssi Christophin kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prinssi Christophilla oli prinsessa Sophien kanssa viisi lasta, kolme tyttöä ja kaksi poikaa. Hänen veljensä prinssi Wolfgang adoptoi hänen poikansa Karlin lapsekseen. Toisaalta leskeksi jäänyt Christophin puoliso prinsessa Sophie joutui toimimaan kasvattajana myös Saksan natsijohdon vangitseman Christophin veljen Philippin ja tämän keskitysleirissä kuolleen vaimon prinsessa Mafaldan kolmelle lapselle.[9]

  • Jonathan Petropoulos: ”The Princess von Hessen in Nazi Germany”, Royals and the Reich. Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 978-0-19-533927-7 (englanniksi)
  1. Georg Wilhelm Ernst August Friedrich Axel Prinz von Hannover 14.7.2018. The Peerage. Viitattu 3.9.2024. (englanniksi)
  2. a b c d Hessen, Christoph Prinz von 14.7.2018. Hessisches Institut für Landesgeschichte. Viitattu 3.9.2024. (saksaksi)
  3. Petropoulos, 2006: s. 91
  4. Petropoulos, 2006: s. 115-116
  5. Petropoulos, 2006: s. 129-130
  6. Petropoulos, 2006: s. 145
  7. Petropoulos, 2006: s. 132-133
  8. Petropoulos, 2006: s. 282.
  9. Petropoulos, 2006: s. 311