Christian Møller
Hans Christian Møller | |
---|---|
Hans Christian Møller |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. lokakuuta 1834 Nexø, Bornholm, Tanska |
Kuollut | 16. joulukuuta 1907 (73 vuotta) Rønne, Bornholm, Tanska |
Ammatti | Seppä, maallikkosaarnaaja, toimittaja, kirjailija |
Puoliso | Elisabeth Kirstine Jensen |
Hans Christian Møller (23. lokakuuta 1834 Nexø, Bornholm, Tanska - 16. joulukuuta 1907 Rønne, Bornholm, Tanska) oli tanskalainen seppä ja maallikkosaarnaaja, joka perusti vuonna 1868 Luthersk Mission -herätysliikejärjestön. Hänen kirjoituksillaan on ollut lukijoita myös Suomessa evankelisen herätysliikkeen parissa.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Møller syntyi 23. lokakuuta 1834 Tanskan Bornholmin saarella Nexøssä. Hänen vanhempansa olivat köyhä työmies Hans Peter Møller sekä tämän vaimo Karen Kristine, o.s. Jensen. Oltuaan sepänopissa ja tehtyään niitä töitä Rønnessä hän sai vuonna 1858 sepänpaikan Ibskerin kivilouhokselta. Tällöin hän myös avioitui 28. huhtikuuta 1858 myllärin tyttären Elisabeth Kirstine Jensenin kanssa, joka oli kotoisin Svanekesta.[1]
1860-luvun alussa syntyi Bornholmin saarella laaja herätys, jonka yhtenä välikappaleena oli pietistinen pastori Peter Christian Trandberg. Myös Møller vaimoineen liittyi mukaan herätykseen. Pian monet herätykseen tulleet erosivat Tanskan kansankirkosta liittyen N. P. Grunnetin perustamaan luterilaiseen vapaakirkkoon. Møller toimi näin muodostuneen seurakunnan maallikkosaarnaajana.[2]
Trandberg joutui kuitenkin pian ristiriitoihin Grunnetin kanssa, sillä Trandbergin sitoutuminen luterilaiseen oppiin oli Grunnetia löyhempää. Trandberg lähti Amerikkaan ja samoihin aikoihin Møller tutustui ruotsalaisen uusevankelisuuden johtohahmon Carl Olof Roseniuksen kirjoituksiin.[2] Møller vieraili vuonna 1866 Tukholmassa, missä hän tapasi Roseniuksen ja sai luvan kääntää tämän kirjoituksia tanskaksi.[3]
Møller omaksui Roseniuksen opilliset käsitykset ja palasi Tanskan kansankirkkoon, missä hänestä tuli Tanskan uusevankelisen liikehdinnän alkaja ja johtaja. Jo vuonna 1865 hän oli alkanut julkaista lehteä Budskab fra Naadens Rige ja oli sen päätoimittaja kuolemaansa saakka. Vuodesta 1875 hän toimitti myös lastenlehteä Kristelig Børnetidende. Vuonna 1868 perustettiin Bornholms Forening til Evangeliets Fremme, jonka nimeksi tuli jo vuonna 1869 Luthersk Missionsforening til Evangeliets Fremme (nykyiseltä nimeltään Luthersk Mission). Kyseinen liike levisi nopeasti Bornholmilta muualle Tanskaan, kuten Kööpenhaminaan, Pohjois-Sjællandiin, Jyllantiin ja muille seuduille. Liikkeellä oli useita maallikkosaarnaajia ja rukoushuoneita.[3][4]
1880-luvulla syntyi kriisi, kun Møller irtisanoutui aiemmasta yleisen vanhurskauttamisen opetuksestaan ja alkoi painottaa enemmän kehotuksen sanaa sekä pyhitystä. Tuolloin hänellä oli yhteyksiä amerikkalaiseen pyhitysliikkeeseen. Ne, jotka halusivat pitäytyä aiemmissa korostuksissa perustivat silloin uuden järjestön nimeltä Evangelisk Luthersk Mission.[5]
Møller kuoli 16. joulukuuta 1907 Rønnessä, jonka hautausmaalle hänet on haudattu.[6]
Vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Møller käänsi useita Roseniuksen kirjoja tanskaksi, ja hänen yhdistyksensä levitti niitä ympäri maata. Erityisesti hänen kääntämänsä Hemmeligheder i Lov og Evangelium (Lain ja evankeliumin salaisuuksia) oli hyvin suosittu sekä Tanskassa että Norjassa.[5]
Vaikutus Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Møllerin kirjoitukset näyttelivät näkyvää roolia evankelisuuden sisäisessä kriisissä 1890-luvulla, jolloin liikkeessä kiisteltiin yleisestä vanhurskauttamisesta, liikkeen kielenkäytössä 'koko maailman autuudesta'. Jo 1870-luvulla oli liikkeen keskusjärjestöä Suomen luterilaista evankeliumiyhdistystä perustamassa ollut Anders Silfvast törmännyt Møllerin 1873 kirjoittamaan tekstiin Mikä on evankeliumi. Silfvast oli kääntänyt tekstin, mutta se oli sen jälkeen jäänyt unohduksiin.[5]
1890-luvun kriisin aikana Tuusulan kirkkoherra Wilhelm Kajander kiinnitti liikkeen johtomiehen Johannes Bäckin huomion Møllerin artikkeliin. Tämä ihastui siihen ja ehdotti Evankeliumiyhdistyksen johtokunnalle sen painattamista. Siitä otettiinkin isot painokset sekä suomeksi että ruotsiksi. Bäck suositteli kirjaa näkyvästi liikkeen lehdissä ja silloinen yhdistyksen yliasiamies Julius Engström kirjoitti siihen esipuheen.[7]
Kirjasen pääajatuksena oli Kristuksen kuoleman pelastusmerkityksen voimakas korostus. Jumala on todellisesti armahtanut koko maailman Jeesuksen sovitustyön tähden ja antanut sille Jeesuksen kautta synnit anteeksi. Hänen hankkimansa ja evankeliumissa julistettu vanhurskaus on lahjoitettu kaikille jo ennen näiden kääntymistä ja uskoa. Kaikille siis on annettu armo, mutta vain uskon kautta siitä pääsee nauttimaan.[7]
Erityisesti Bäck ja Karl Troberg kävivät Uusi Suometar -lehdessä kiistaa Møllerin kirjasta monen kuukauden ajan. Møllerin nostaminen auktoriteetiksi nostatti myös pilkkaa, mistä esimerkkinä Elis Bergrothin kirjoitus Vartijassa huhtikuussa 1896:[7]
Kuka se nyt on, joka tämän painavan sanan lausuu päivän polttavissa kysymyksissä? Raamattuko? Ei. Lutherus? Ei. Hedberg? Ei. Itse Möllerhän tämän sanoo! Kuka on Möller? Sepä kysymys. Möllerhän on seppä Bornholmassa ja kirjoitti tämän nyt vasta meidän uskonnollista kirjallisuuttamme rikastuttavan kirjansa jo 23 vuotta sitten.
Møllerin teosta painettiin varsin paljon suomeksi, minkä lisäksi vuonna 1913 julkaistiin suomeksi toinen hänen kirjasensa, Ensimmäinen ja toinen Aatami, josta otettiin uudet painokset vuosina 1914 ja 1952. Yhteensä Møllerin teoksia arvioidaan painetun Suomessa noin 50 000 kappaletta.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Reijo Arkkila: Ristillä maailma autuaaks luotiin. Koko maailman autuus ja yleinen vanhurskauttaminen. Sley-Media Oy, 2021. ISBN 978-952-7428-03-0.
- Vilhelm Schousboe: Møller, Hans Christian. Teoksessa Dansk biografisk Lexikon (1. painos, 12. nide vuodelta 1898. Artikkelin verkkoversio (tanskaksi)
- A. Aijal Uppala: Tunnustukselliset seurakunnat syntyvät. Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko, 1976. ISBN 951-9318-05-4.