Christian Friedrich Müller

Christian Friedrich Müller (29. joulukuuta 1752 Rheinberg – 21. joulukuuta 1827 Tukholma) oli saksalaissyntyinen, Ruotsiin asettunut viulisti, säveltäjä ja kapellimestari.

Müller sai viulunsoiton opetusta todennäköisesti M. Solomonilta. Hän työskenteli 1770-luvulla viulistina Preussin Henrikin hoviorkesterissa. Vuonna 1778 hän lähti kiertueelle laulaja Gertrud Elisabeth Maran kanssa. Vuonna 1779 Müller saapui Kööpenhaminaan, jossa esiintyi ja tapasi laulaja Caroline Walterin. Walter oli jo naimisissa, vaikkakin hänen miehensä oli lähtenyt Tanskasta vuonna 1775. Tanskan hovi ei hyväksynyt Müllerin suhdetta Walteriin vaan karkotti Müllerin maasta. Vuonna 1780 Walterille myönnettiin avioero, mutta Müller oli siirtynyt Ruotsiin, johon Walter pian häntä seurasi. Pariskunta avioitui toukokuussa 1780 Göteborgissa.

Müller saavutti maineen virtuoosisena soittajana. Hän pääsi toiseksi konserttimestariksi kuninkaallisen oopperan orkesteriin Tukholmaan. Hänen taloustilanteensa oli synkkä vuonna 1782, joten hän pakeni vaimonsa kanssa velkojia Christianian ja Hampurin kautta Lontooseen. Müller kutsuttiin Lontoossa vaimonsa kanssa Ruotsin suurlähettilään puheille. Tämä tarjosi pariskunnalle hyväpalkkaista kymmenvuotista työsopimusta jos puolisot palaisivat Tukholmaan. Tarjouksen taustalla oli kuningas Kustaa III, joka lupasi kustantaa pariskunnan paluun Ruotsiin. Müller ja hänen vaimonsa hyväksyivät sopimuksen. Tukholmaan palattuaan Müller sai vuonna 1783 kuninkaallisen kamarimuusikon (Kunglig kammarmusicus) arvonimen. Vuosina 1787–1807 hän työskenteli oopperaorkesterin konserttimestarina ja musiikillisena johtajana. Kuningas Kustaa IV Aadolf päätti vuonna 1806 sulkea oopperan, mutta Ruotsin vallankaappauksen (1809) jälkeen Kaarle XIII avasi oopperan uudelleen ja palkkasi Müllerin takaisin.

Müller oli Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen vuodesta 1788. Hän johti oopperaorkesterin lisäksi moneen otteeseen Kungliga Hovkapelletia. Hän johti orkesteria myös Johann Christian Friedrich Hæffneria johtaessa kuoroa ja solisteja. Yhdessä Müller ja Hæffner johtivat useissa yhteyksissä Joseph Haydnin Luominen-oratorion ja Wolfgang Amadeus Mozartin Requiemin. Müller jäi eläkkeelle vuonna 1817. Hän sävelsi muun muassa konserttoja ja sonaatteja viululle. Hänen viuluteoksensa olivat todennäköisesti hänen omia esityksiään varten sävellettyjä. Müller myös säesti vaimonsa esityksiä. Müllerin tuotantoon kuuluu lisäksi jousikvartettoja ja muuta kamarimusiikkia. Tärkeimpänä teoksista pidetään kuitenkin näyttämömusiikkia draamaan Drottning Christina. Müller sävelsi muitakin näyttämöteoksia. Kahden eri lähteen perusteella Müller sävelsi sittemmin kadonneen huilukonserton, mutta todennäköisempänä tekijänä pidetään nykyään hänen aikalaistaan August Eberhard Mülleriä. Jotkin Müllerille attribuoidut teokset ovat osoittautuneet Carl Friedrich Müllerin tekemiksi.