Choirokoitía
| Choirokoitía | |
|---|---|
| Χοιροκοιτία | |
 Ennallistettuja taloja Choirokoitíassa. |
|
| Sijainti | |
  Choirokoitía |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kypros |
| Paikkakunta | Choirokoitía, Lárnaka |
| Historia | |
| Tyyppi | asutus |
| Ajanjakso | n. 6800–5500 eaa. |
| Kulttuuri | neoliittinen kausi |
| Pinta-ala | 30 000 m² |
|
Choirokoitía |
|
| Aiheesta muualla | |
Choirokoitía (usein Khirokitia, kreik. Χοιροκοιτία) on esikeraamisen ajan neoliittinen kauden kylän arkeologinen kohde Etelä-Kyproksella. Sieltä on löydetty kivikautista asutusta rauniokerrostumina. Tunnetuin paikan muinainen asutus on kylä, jonka talot olivat pyöreäpohjaisia. Kylän asukkaat lienevät tulleet aikoinaan Levantista. Löytöpaikka on saanut nykyisen nimensä läheisestä Choirokoitían kylästä. Asutuksen muinaista nimeä tunneta.[1][2][3]
Choirokoitían arkeologinen alue on yksi itäisen Välimeren tärkeimmistä esihistoriallisen ajan kohteista. Se on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1998.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Choirokoitíana tunnetun asutuksen ensimmäiset asukkaat saapuivat saarelle veneillä tai laivoilla luultavasti pohjoisesta Levantista tai eteläisestä Anatoliasta neoliittisella kaudella eli myöhemmällä kivikaudella noin vuonna 6800 eaa.[3] Kyproksen historiassa aikaa kutsutaan neoliittiseksi kaudeksi I. Saapuneet ihmiset eivät tunteneet keramiikkaa, toisin sanoen kulttuuri oli akeraaminen eli esikeraaminen. Heidän rakentamansa talot muistuttivat Lähi-idän esikeraamisen neoliittisen kauden varhaisvaiheen (PPNA) pyöreäpohjaisia taloja.
Choirokoitían kyläyhteisö eli karjanhoidolla, maanviljelyllä ja metsästyksellä.[3] Yhteisö toi terätyökaluihin tarvittavaa obsidiaania eteläisestä Anatoliasta nykyisen Çiftlikin alueelta. Kyprokselle syntyi ainakin 20 esikeraamista maanviljelykylää. Choirokoitían aikalaisia saarella olivat muun muassa Kalavasós-Ténta, Apóstolos Andréas-Kástros ja Pétra tou Limníti.[2][4]
Choirokoitían talojen tyyppisiä pyöreäpohjaisia mehiläiskennotaloja oli muualla Lähi-idässä muun muassa Jerikossa PPNA-kaudella, Ain Mallahassa, ja ehkä myöhemmin Pohjois-Mesopotamian Tell Arpachiyahissa ja Tepe Gawrassa. Nämä talot tuovat mieleen erilaiset tholos-rakennelmat. Choirokoitían tyyppinen kiviastia on löydetty eräästä ennen 6000 eaa. Levantissa olleesta Amuq A -kulttuurin asutuspaikasta.[2]
Choirokoitían asutus hylättiin tuntemattomasta syystä noin 6000 eaa. Hylkäyksen syynä saattoi olla esimerkiksi ilmastonmuutos, maanjäristys tai kylään kohdistunut sotaretki. Tämän jälkeen koko Kyproksen asutushistoriassa vaikuttaa olevan yli tuhannen vuoden mittainen katkos, ja saari on saattanut olla tuon ajan kokonaan asumattomana. Kypros ja myös Choirokoitían paikka asutettiin uudelleen noin 4500 eaa. Tämän myötä Kypros siirtyi neoliittiselle kaudelle II ja keraamiselle kaudelle.[3][5]
Rakennukset ja löydökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Choirokoitían muinainen maanviljelykylä sijaitsi mäen rinteessä Maronioú-joen varrella muutamia kilometriä rannasta sisämaahan.[2] Paikka on lähellä nykyistä Choirokoitían kylää ja Limassolista Nikosiaan kulkevaa moottoritietä.[3] Paikalta näkyy muutaman kilometrin päässä etelän suunnassa oleva meren ranta. Kylän halkaisija oli noin 250 metriä[2] ja ala noin kolme hehtaaria.[1] Sitä ympäröi kiviaita, jonka paksuus oli 2,5 metriä ja korkeus 3 metriä. Paikalta on löydetty kolme arkeologista pääkerrostumaa, mikä kertoo asutuksen pitkästä kestosta. Kylän kivitalot olivat pyöreäpohjaisia ja muistuttivat mehiläiskennoa. Esiin on kaivettu noin 60 talon perustukset. Kylässä asui suurimmillaan ehkä jopa 1 500–2 000 asukasta. Koon perusteella asutusta voisi pitää aikakausi huomioon ottaen lähes kaupunkina.[2][3]
Mehiläispesämäiset talot olivat pyöreäpohjaisia ja osin kaksikerroksisia.[6] Talojen ulkohalkaisija on 3–8 metriä. Niiden sisähalkaisija oli huomattavasti pienempi, sillä taloissa oli paksut seinät, ja näin talot olivat sisältä melko ahtaita. Monet kylän talot olivat kaksoisseinäisiä ja tehty paikallisesta kalkkikivestä ja savitiilestä. Suurimmissa taloissa oli neliskanttisia kivipylväitä, jotka kannattivat toisen kerroksen puista lattiaa. Yläkertaa käytettiin ilmeisesti makuutilana. Alakerroksen lattialla oli tulisija. Katossa oli savupiippuna toimiva reikä. Talojen ikkunat olivat neliskanttisia ja niiden oviaukkojen kynnykset olivat korkeita. Seinissä oli syvennyksiä säilytystä varten ja istuinpaikkoja.[2]
Talojen pihat oli monesti kivetty tasaisin kivin. Jotkut talojen väliset kulkutiet oli katettu. Koko asutuksen poikki kulkee noin 200 metrinen kivetty katu.[2] Kivimuurit näyttävät jakaneen kylän osiin. Muurit saattavat olla merkki siitä, että väestö jakautui eri yhteiskuntaluokkiin.
Vainajat haudattiin talojen lattioiden alle niin kuin muinaisessa Lähi-idässäkin. Hautoihin asetettiin myös muun muassa kiviastioita, usein rikottuina. Kaivausten perusteella kylässä asuneet ihmiset olivat lyhyitä ja lyhytikäisiäkin. Päät olivat pyöreitä (brakykefalia), mikä on erikoinen piirre. Samoin erikoista on työkaluperinne, jossa ei käytetty mikroliitteja, vaan pikemminkin myöhäispaleoliittisen perinteen jatkumona suuria piikiviteriä.[2]
Luuta käytettiin kivityökalujen kahvoina. Killotetusta kivestä tehtiin monenlaisia esineitä. Näitä olivat muun muassa nokalliset kiviastiat. Alemmissa kerrostumissa näkyy jopa epäonnistuneita yrityksiä tuottaa saviastioita. Matalia pyöreitä kiekkoja käytettiin ehkä lamppuina kuten Jeriko B:ssä ja Ain Mallahassa. Vaatteita tehtiin luultavasti villasta. Aseina käytettiin nuijia.[2]
Muutamia kylän taloista on ennallistettu havainnoillistamistarkoituksessa. Suurin osa arkeologisista löydöksistä on Kyproksen museossa Nikosiassa.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Choirokoitia UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j Hadzi-Andonov, Panche: Cyprus in the Acheramic period AAI. Viitattu 16.4.2018.
- ↑ a b c d e f g Micuła, Grzegorz & Micuła, Magdalena: Cyprus, s. 75. (Eyewitness Travel) London, New York, Melbourne, Munich and Delhi: DK. ISBN 978-1-40535-324-3
- ↑ van Andel, T. H. & Runnels, C. N.: The earliest farmers in Europe unige.ch. Arkistoitu 7.6.2011. Viitattu 22.8.2009.
- ↑ Steiner, Margreet L. & Killebrew, Ann E.: The Oxford Handbook of the Archaeology of the Levant: c. 8000-332 BCE, s. 225. (Oxford Handbooks) OUP Oxford, 2014. ISBN 0191662550 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Ciudad de Khirokitia (Choirokoitia) (7000-4000 aC) Bufute Technico. Arkistoitu 10.8.2009. Viitattu 22.8.2009. (espanjaksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dikaios, Porphyrios: Khirokitia: Final Report on the Excavation of a Neolithic Settlement in Cyprus on Behalf of the Department of Antiquities, 1936-1946. (Cyprus. Dept. of Antiquities. Monographs 1) Government of Cyprus, 1953.
- Le Brun, A.; Iacovou, M. (toim.): Khirokitia. A Neolithic Site. (Guides to Archaeological Sites and Monuments) The Department of Antiquities of Cyprus, 1996. ISBN 9963-42-061-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Choirokoitía Wikimedia Commonsissa
