Charlie Buchan
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Charles Murray Buchan | ||
Syntymäaika | 22. syyskuuta 1891 | ||
Syntymäpaikka | Lontoo, Englanti | ||
Kuolinaika | 25. kesäkuuta 1960 (68 vuotta) | ||
Kuolinpaikka | Monte Carlo, Monaco | ||
Pelipaikka | Hyökkääjä | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1909–1910 | Woolwich Arsenal | 0 | (0) |
1910–1911 | Leyton Orient | ? | (?) |
1911–1925 | Sunderland | 370 | (209) |
1925–1928 | Arsenal | 102 | (49) |
Maajoukkue | |||
1913–1924 | Englanti | 6 | (4) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Charlie Buchan (22. syyskuuta 1891 – 25. kesäkuuta 1960) oli englantilainen jalkapalloilija ja toimittaja. Hän oli pelipaikaltaan hyökkääjä.
Buchan pelasi valtaosan urastaan Sunderlandissa, jossa hän voitti mestaruuden 1913. Buchan on myös Sunderlandin kaikkien aikojen paras maalintekijä Englannin sarjoissa. Pelaajauran jälkeen Buchan ryhtyi toimittajaksi, oli mukana perustamassa Football Writers' Associationia ja julkaisi omaa jalkapalloaikakauslehteä, Charles Buchan's Football Monthlya.
Pelaajaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Buchanin pelaajaura alkoi Woolwich Arsenalissa 1909. Hän pelasi muutaman reserviottelun, mutta jätti pian seuran, koska se ei suostunut maksamaan hänen matkakustannuksiaan. Buchan pelasi loppukauden amatöörinä Northfleet Unitedissa ja siirtyi sitten Leyton Orientiin. Pelaamisen ohella hän jatkoi opettajan opintojaan. Buchan pelasi hyvin ja pian suuremmat seurat kiinnostuivat hänestä. Maaliskuussa 1911 1. divisioonan Sunderland maksoi hänestä ennätyksellisen 1 200 punnan siirtosumman.[1]
Buchanin ura Sunderlandissa alkoi takkuisesti ja hän oli jo valmis jättämään seuran, mutta lopulta yhteistyö Buchanin ja toisen hyökkääjän George Holleyn välillä alkoi sujua. Kaudella 1912–1913 Sunderland voitti mestaruuden ja pääsi FA Cupin loppuotteluun, jonka se hävisi Aston Villalle. Buchan oli Sunderlandin kauden paras maalintekijä. Helmikuussa 1913 Buchan pelasi ensimmäisen maaottelunsa Englannin paidassa Irlantia vastaan. Ottelun jälkeen riiteli valintakomitean jäsenen kanssa ja seuraavan kerran hänet valittiinkin maajoukkueeseen vasta 1920.[1][2]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Buchan liittyi armeijaan, jossa hän yleni pian kersantiksi. Hän osallistui länsirintaman taisteluihin Sommessa, Cambraissa ja Passchendaelessa. Buchan sai Military Medalin ja kotiutui vänrikkinä. Sodan jälkeen hän jatkoi myös työskentelyään opettajana kunnes sen yhdistäminen jalkapallon kanssa kävi liian hankalaksi ja hän lopetti opettamisen 1920.[1][3]
Sodan jälkeen Buchan jatkoi pelaamista tehokkaasti ja hän oli muun muassa 1. divisioonan paras maalintekijä kaudella 1922–1923. Vuonna 1925 Buchan siirtyi Arsenaliin. Hän ehti pelata Sunderlandissa yhteensä 411 ottelua, joissa hän teki 222 maalia. Buchan on kahdeksanneksi eniten otteluita seurassa pelannut pelaaja ja hänellä on eniten sarjamaaleja seuran historiassa. Kaikki maalit mukaan lukien Buchan on seuran tilastossa toisena Bobby Gurneyn jälkeen.[2][4]
Sunderland vaati Arsenalilta Buchanista 4 000 punnan siirtosummaa, mutta lopulta summaksi sovittiin 2 000 puntaa ja 100 puntaa jokaisesta ensimmäisellä kaudella tehdystä maalista. Buchan teki 21 maalia, joten summa oli lopulta suurempi kuin alkuperäinen pyyntö. Kapteenina toiminut Buchan pelasi Arsenalissa kolme kautta ja teki niiden aikana 49 liigamaalia. Hän pelasi jälleen FA Cupin loppuottelussa 1927, mutta Arsenal hävisi ottelun. Maaliensa ohella Buchan uudisti Arsenalin pelitapaa yhdessä valmentaja Herbert Chapmanin kanssa. Paitsiosääntöä uudistettiin 1925 ja Buchan ja Chapman kehittivät sitä hyödyntäneen WM-taktiikan, josta tuli Arsenalin 1930-luvun menestyksen kulmakivi.[1][5][6]
Buchan päätti pelaajauransa 1928, ja hän on 257 maalillaan kaikkien aikojen viidenneksi paras maalintekijä Englannin pääsarjatasolla.[7] Hänet on valittu englantilaisen jalkapalloilun Hall of Fameen.[3] Buchanin maajoukkueura jäi vain kuuden ottelun mittaiseksi ensimmäisen maailmansodan ja riidan rajoitettua hänen mahdollisuuksiaan. Maaleja hän teki maaotteluissa yhteensä neljä.[1]
Myöhempi elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lopetettuaan pelaamisen Buchan ryhtyi urheilutoimittajaksi Daily News -lehteen. Hän toimi samalla myös BBC:n radiokommentaattorina ja kirjoitti yhden ensimmäisistä valmennuskirjoista 1930. Vuonna 1947 hän oli mukana perustamassa jalkapallotoimittajien liittoa, Football Writers' Associationia.[1][2]
Vuonna 1951 Buchan perusti oman jalkapallon aikakauslehden, Charles Buchan's Football Monthlyn. Hän toimi sen päätoimittajana kuolemaansa saakka. Lehti saavutti parhaimmillaan 250 000 levikin.[8] Buchan julkaisi myös omaelämäkerran, A Lifetime in Football, vuonna 1955.[3]
Buchan kuoli 25. kesäkuuta 1960 sydänkohtaukseen ollessaan lomalla Monte Carlossa.[1][3]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Englannin 1. divisioonan mestaruus: 1912–13
- FA Cupin toinen sija: 1913, 1927
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Charlie Buchan Spartacus Educational. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c Charles Murray Buchan charlesbuchansfootballmonthly.com. Arkistoitu 10.3.2012. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Watson, Neil: Charlie Buchan - the Sunderland legend lives on 19.11.2010. Sunderland Echo. Arkistoitu 22.11.2010. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Past Players Sunderland AFC. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Adams, Tom: Chapman establishes Arsenal legacy 27.1.2011. ESPN Soccernet. Arkistoitu 2.2.2011. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Glanville, Brian: Charlie Buchan's heritage 11.11.2006. Sportstar. Arkistoitu 4.7.2008. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ England - All-Time Topscorers RSSSF. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Westby, Martin: History of the Charles Buchan's Football Monthly Magazine charlesbuchansfootballmonthly.com. Arkistoitu 5.2.2012. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)