Charles de Freycinet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles de Freycinet
Ranskan pääministeri
28. joulukuuta 1879–23. syyskuuta 1880
Presidentti Jules Grévy
Edeltäjä William Henry Waddington
Seuraaja Jules Ferry
30. tammikuuta 1882–7. elokuuta 1882
Presidentti Jules Grévy
Edeltäjä Léon Gambetta
Seuraaja Charles Duclerc
7. tammikuuta 1886–16. joulukuuta 1886
Presidentti Jules Grévy
Edeltäjä Henri Brisson
Seuraaja René Goblet
17. maaliskuuta 1890–27. helmikuuta 1892
Presidentti Sadi Carnot
Edeltäjä Pierre Tirard
Seuraaja Émile Loubet
Henkilötiedot
Syntynyt14. marraskuuta 1828
Foix, Ranska
Kuollut15. toukokuuta 1923 (94 vuotta)
Pariisi, Ranska
Tiedot
Puolue Maltilliset tasavaltalaiset
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Charles Louis de Saulces de Freycinet (14. marraskuuta 1828 Foix – 15. toukokuuta 1923 Pariisi)[1] oli ranskalainen insinööri ja poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä neljä kertaa vuosina 1879–1880, 1882, 1886 ja 1890–1892.

Freycinet valmistui École Polytechniquesta ja työskenteli valtion kaivosinsinöörinä. Hänet nimitettiin vuonna 1883 valtion kaivostarkastajaksi. Kun Ranskan kolmas tasavalta perustettiin syyskuussa 1870, Léon Gambetta nimitti Freycinetin Tarn-et-Garonnen prefektiksi ja kuukautta myöhemmin hallituksen sotakabinetin päälliköksi. Tässä tehtävässä hänen organisointikykynsä auttoi hallitusta jatkamaan sotaa Saksaa vastaan.[1]

Freycinet valittiin Ranskan senaattiin vuonna 1876. Seuraavana vuonna hänestä tuli Jules Dufauren hallituksen yleisten töiden ministeri ja hänen johdollaan laadittiin Freycinet’n ohjelmaksi kutsuttu suunnitelma, jossa valtio laajensi merkittävsäti rautatie- ja vesitieverkostoa. Pääministeriksi Freycinet tuli ensi kerran joulukuussa 1879, mutta hänen ensimmäinen hallituksensa kaatui pian uskonnollisten yhteisöjen asemaa koskeneeseen kiistaan. Tammikuusta elokuuhun 1882 hän oli samanaikaisesti pää- ja ulkoministerinä. Freycinet oli vuonna 1887 ehdolla presidentiksi, mutta hävisi vaalin Sadi Carnot’lle.[1]

Kaikkiaan Freycinet oli ministerinä kahdessatoista hallituksessa. Vuonna 1888 hänestä tuli ensimmäinen siviili puolustusministerinä 40:en vuoteen. Vuosina 1888–1893 toimiessaan vuoroin puolustus- ja pääministerinä hän ajoi läpi suuren puolustuslaitoksen uudistusohjelman, johon kuului muun muassa kolmivuotisen palvelusajan asettaminen ja pääsesikunnan sekä korkeimman sotaneuvoston perustaminen. Freycinet joutui eroamaan puolustusministerin paikalta tammikuussa 1893 Panama-skandaalin seurauksena. Hän oli sen jälkeen vielä lyhytaikaisesti sotaministerinä vuonna 1899 sekä salkuttomana ministerinä vuosina 1915–1916.[1]

Freycinet kuului Ranskan tiedeakatemiaan vuodesta 1882[2] ja Ranskan akatemiaan vuodesta 1890.[1]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Traité de mécanique rationnelle (1858)
  • De l'analyse infinitesimale (1860 ; 1881)
  • Des pentes économiques en chemin de fer (1861)
  • Emploi des eaux d'égout en agriculture (1869)
  • Principes de l'assainissement des villes (1870)
  • Traité d'assainissement industriel (1870)
  • La Guerre en Province pendant le siège de Paris, 1870–1871 (1871)
  • Essai sur la philosophie des sciences (1896)
  • La Question d'Égypte (1905)
  • Souvenirs, 1848–1878 (1912)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Charles-Louis de Saulces de Freycinet (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.4.2013.
  2. ↑ Les membres du passé dont le nom commence par F (ranskaksi) Ranskan tiedeakatemia. Viitattu 2.1.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Émile Augier 		Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 1
1890–1924 		Seuraaja:
Émile Picard
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Charles_de_Freycinet&oldid=21397552”