Charles Hector d’Estaing

Charles Hector, comte d’Estaing
Henkilötiedot
Syntynyt	24. marraskuuta 1729 Ruvel, Auvergne, Ranskan kuningaskunta
Kuollut	28. huhtikuuta 1794 (64 vuotta) Pariisi, Ranska
Sotilashenkilö
Sotilasarvo	Amiraali
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Charles Hector, comte d’Estaing (Estaingin kreivi) (24. marraskuuta 1729 Ruvel, Auvergne, Ranskan kuningaskunta – 28. huhtikuuta 1794 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen amiraali ja kenraali, joka taisteli Yhdysvaltain vapaussodassa.

Elämä

D'Estaing tuli jalkaväen everstiksi Itävallan perimyssodassa. Hän nousi prikaatikenraaliksi seitsenvuotisen sodan aikana, kun hän vuonna 1757 osallistui Thomas Arthur de Lally-Tollendalin mukana Intian retkikuntaan, jossa hän kunnostautui taisteluissa englantilaisia vastaan, joiden laivaliikenteelle hän aiheutti huomattavia tappioita. Vuonna 1759 hän joutui vangiksi Madrasin piirityksessä. Vuonna 1763 hänet nimitettiin merivoimien kenraaliluutnantiksi ja vuonna 1777 vara-amiraaliksi. D'Estaing toimi Antillien kuvernöörinä vuosina 1763–1766.

Vuonna 1778 hän sai komennon laivastossa, jonka oli määrä avustaa Yhdysvaltoja Isoa-Britanniaa vastaan. Hän purjehti 13. huhtikuuta ja saartoi 11.-22. heinäkuuta amiraali Richard Howen Sandy Hookissa, mutta ei uskaltautunut hyökätä, vaikka hän oli joukoiltaan huomattavan ylivoimainen. Yhdessä amerikkalaisten kenraalien kanssa hän suunnitteli hyökkäystä Newportiin Rhode Islandiin, jota valmisteltaessa hän pakotti britit tuhoamaan joitakin satamassa olleita sota-aluksia. Ennen kuin yhteisesti sovittu hyökkäys ehti käynnistyä, hän lähti merelle Howen johtamaa englantilaista laivastoa vastaan. Äkillisesti puhjenneen voimakkaan myrskyn vuoksi, joka pakotti laivastot eroamaan toisistaan ennen kuin ne pääsivät taisteluun, monet hänen aluksistaan rikkoutuivat niin pahoin, että hän katsoi tarpeelliseksi mennä Bostoniin korjaamaan niitä. Tämän jälkeen D'Estaing purjehti 4. marraskuuta Länsi-Intiaan, ja yritti ponnettomasti vallata Saint Lucian amiraali Samuel Barringtonilta ja valloitti Saint Vincentin ja Grenadan. Hän ei useista tilaisuuksista huolimatta onnistunut tuhoamaan paljon pienempää brittilaivastoa. 6. heinäkuuta 1779 hän kävi tuloksettomana päättyneen taistelun amiraali John Byronin kanssa, joka vetäytyi Saint Kittsiin. Ranskalaiset saivat yliotteen Länsi-Intian vesillä, ja d'Estaing purjehti seuraavaksi Savannahiin, Georgiaan. Kaikki hänen ja amerikkalaisten yritykset kaupunkia vastaan torjuttiin raskain tappioin, ja hän joutui lopulta vetäytymään. D'Estaing itse haavoittui vakavasti epäonnistuneessa hyökkäyksessä.

D'Estaing palasi Ranskaan vuonna 1780 ja joutui epäsuosioon. Hän komensi yhdistettyä Espanjan ja Ranskan laivastoa Cádizin edustalla, kun Pariisin rauha allekirjoitettiin vuonna 1783. Tästä eteenpäin hänen päähuomionsa kiinnittyi politiikkaan. Vuonna 1787 hänet valittiin notaabelikokoukseen, vuonna 1789 hänet nimitettiin Versailles'n kansalliskaartin komentajaksi. Ranskan vallankumouksen aikana hän pyrki toimimaan sovittelijan roolissa, ja vuonna 1792 Ranskan kansalliskokous nimitti hänet amiraaliksi. Vaikka hän kannatti kansallisia uudistuksia, hän tunsi edelleen vahvaa lojaalisuutta kuninkaallista perhettä kohtaan, ja Marie Antoinetten oikeudenkäynnissä vuonna 1793 hän todisti tämän puolesta. Tästä syystä ja eräiden hänen ja kuningattaren välisten ystävällisten kirjeiden vuoksi hänet asetettiin syytteeseen, ja terrorin aikana hänet teloitettiin giljotiinilla 28. huhtikuuta 1794.

D'Estaing oli tarmokas komentaja, mutta merenkulkukokemuksen puute aiheutti hänelle epävarmuutta taisteluissa pienempiä brittijoukkoja vastaan. Hänen varovaisuutensa ja epäröintinsä tuotti amerikkalaisille pettymyksen sodan ratkaisevassa vaiheessa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Hector d’Estaing Wikimedia Commonsissa