Charles Fort

Charles Fort vuonna 1920.

Charles Hoy Fort (6. elokuuta (joidenkin lähteiden mukaan 9.) 1874 – 3. toukokuuta 1932) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja paranormaalien ilmiöiden tutkija.

Fortin jalanjälkiä seurannut Jerome Clark kuvailee Fortia ”satiirikoksi, joka suhtautui skeptisesti – erityisesti tieteilijöiden – lopullisia totuuksia koskeviin väitteisiin”. Fortin kirjoitustyyliä hän sanoo ”omalaatuiseksi sekoitukseksi pilkkaavaa huumoria, läpitunkeutuvaa ymmärtämystä ja laskelmoitua poikkeavaisuutta”. Kirjailija Colin Wilson taas kuvailee Fortia ”jonkinlaiseksi sekopäiden suojeluspyhimykseksi” ja päätyy samankaltaiseen kuvailuun Clarkin kanssa, kun hän väittää, että Fortin työstä saa ”tunteen, että sillä ei ole väliä kuinka rehellisiä tiedemiehet luulevat olevansa, heihin silti vaikuttaa heidän alitajuntaiset oletuksensa, jotka estävät heitä saavuttamasta todellista objektiivisuutta”. Wilsonin mukaan yhdellä lauseella ilmaistuna Fortin periaate on: ”Ihmiset, joilla on psykologinen tarve uskoa ihmeisiin, eivät ole yhtään sen ennakkoluuloisempia ja herkkäuskoisempia, kuin ihmiset, joilla on psykologinen tarve olla uskomatta ihmeisiin.”

Fortin kirjat myivät hyvin, ja niitä julkaistaan edelleen, vaikka ne ovatkin Amerikassa jo tekijänoikeussuojasta vapaita niiden tekijäinoikeuksien rauettua, ja siten niitä on julkaistu internetistä, ja ne ovat luettavissa maksutta.

Englanninkielessä termiä "Fortean" (fortilainen) käytetään joskus kuvailemaan erilaisia paranormaaleja tai outoja tapahtumia.

Elämä

Hollantilaisperäinen Charles Hoy Fort syntyi vuonna 1874 Albanyssa New Yorkissa. Hän oli vanhin kolmesta sisaruksesta (hänellä oli kaksi veljeä, Clarence ja Raymond). Julkaisemattomassa omaelämäkerrassaan Many Partsissa Fort muistelee useita kertoja, kuinka hän joutui autoritäärisen kauppiasisänsä rankan kohtelun – jopa fyysisen väkivallan – kohteeksi. Jotkut ovat ajatelleet, että Fortin myöhempi epäluulo auktoriteetteja kohtaan juontaa juurensa näistä kokemuksista. Joka tapauksessa Fortille kehittyi vahva itsenäisyyden tunne jo nuoruudessa.

Nuorena aloittelevana luonnontieteilijänä hän keräili simpukoiden ja muiden kuoria, mineraaleja ja lintuja. Vaikkakin nuori Fort oli utelias ja täynnä kirjatietoa maailmasta, hän ei menestynyt koulussa. 18 vuoden ikäisenä hän lähti New Yorkista kiertämään maailmaa ja "hankkimaan varoja kokemuksen pankkiin". Hän matkusti halki läntisen Pohjois-Amerikan, Skotlannin ja Englannin, aina Etelä-Afrikkaan, missä hän sairastui. Kun hän palasi kotiin, häntä hoiti tyttö nimeltä Anna Filing, jonka hän tunsi nuoruudestaan.

Charles Fort ja Anna Filing menivät naimisiin 26. lokakuuta 1896. Anna oli neljä vuotta Charlesia nuorempi elokuvien ja papukaijojen ystävä. He muuttivat sittemmin yhdessä Lontooseen, missä he kävivät elokuvissa, milloin Charles ei ollut kiireinen tutkimuksensa parissa. Charlesin ura kirjailijana vaihteli menestyksen ja köyhyyden ja masennuksen välillä. Perittyään sedältään rahaa Fort pystyi vuonna 1916 lopettamaan useat päivätyönsä ja kirjoittamaan täysipäiväisesti. Vuonna 1917 Fortin veljen Clarencen kuoltua Charles ja Raymond jakoivat hänen osuutensa perinnöstä.

Fort kirjoitti kymmenen romaania, vaikkakin niistä julkaistiin vain yksi The Outcast Manufacturers (1906). Kriitikot ylistivät sitä aikaansa edellä olevaksi, mutta myynti jäi vähäiseksi. Vuonna 1915 Fort aloitti kahden kirjan, X:n ja Y:n, kirjoittamisen. Ensimmäisen niistä oli määrä koskea ideaa, että olennot Marsista olivat vastuussa tapahtumista Maassa, ja toisen väitettä pahaenteisen sivilisaation olemassaolosta Etelänavalla. Fort sai kirjoilla kirjailija Theodore Dreiserin huomion, joka yritti turhaan saada niitä julkaistuiksi. Epäonnistumisen tuomassa toivottomuudessa Fort poltti kirjojen käsikirjoitukset, mutta palasi pian työn pariin ja alkoi kirjoittaa kirjaa, joka muuttaisi hänen elämänsä suunnan. Se julkaistiin vuonna 1919 nimellä The Book Of The Damned. Kirjan nimen "damned" eli "kirottu" viittasi "kirottuun tietoon", jota Fort keräili ilmiöistä, joita hänen elinaikansa tiede ei voinut selittää, ja ne siten jätettiin huomioimatta.

Fortin kokemukset toimittajana yhdessä hänen yleisen mielipiteen vastaisen luontonsa kanssa valmisti häntä hänen "todelliseen elämäntyöhönsä" kuuluvaan, uutislehtien ja tieteellisten julkaisujen toimittajien tapaan järkeistää ilmiöitä, jotka olivat tieteen kanssa toimimattomia, pilkkaamiseen. Charles ja Anna asuivat Lontoossa 1924–1926, muutettuaan sinne, että Charles voisi tutkia British Museumin arkistoja.

Fortin kirjat saivat lähinnä myönteisiä arvosteluita ja olivat tarpeeksi suosittuja, että niistä otettiin useita painoksia, joihin kuului kokoomaversio vuodelta 1941. Vuonna 1929 Fortien jo muutettua takaisin New Yorkiin ja Charles Fortin kärsiessä huonosta kunnosta ja näön heikkenemisestä, hän oli iloisesti yllättynyt huomatessaan, millaisen kulttimaineen hän oli saavuttanut. Oli jopa puhetta järjestön perustamisesta, joka tutkisi Fortin kirjoihin liittyviä outoja tapahtumia. Jerome Clark kirjoittaa: "Fort itse, joka ei ollut tehnyt mitään kannustaakseen moista, oli huvittunut ideasta. Silti hän piti uskollisesti yhteyttä lukijoihinsa, joista jotkut olivat alkaneet tutkia ilmoituksia paranormaaleista ilmiöistä itsekin ja lähettää löytöjään Fortille."

Fort ei luottanut lääkäreihin eikä hakenut huononevaan kuntoonsa apua lääketieteestä. Hän käytti energiansa mieluummin Wild Talentsin loppuunsaattamiseen. Tajunton Fort vietiin 3. toukokuuta 1932 Bronxin Royal Hospitaliin, jossa myöhemmin samana päivänä hänen kustantajansa vieraili näyttämässä alustavia kappaleita Wild Talentsista. Fort kuoli vain muutama tunti myöhemmin. Hänet haudattiin Fortin perheen hautuualueelle Albanyyn New Yorkiin. Hänen yli 60 000 muistilappuaan lahjoitettiin New York Public Librarylle.

Fort ja selittämätön

Fortin suhde paranormaaliin on usein ymmärretty ja esitetty väärin. Yli 30 vuoden ajan Charles Fort istui New Yorkin ja Lontoon kirjastoissa, lukien tieteellisiä julkaisua ja uutislehtiä, keräillen samalla muistilappuja ilmiöistä, jotka olivat sen ajan hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden ja uskomuksen tuolla puolen.

Elämänsä aikana Fort keräsi kymmeniä tuhansia muistilappuja, joita hän säilytti kenkälaatikoissa. Ne olivat pieniä paperinlippuja, joihin oli kirjoitettu Fortin itse keksimällä pieneen tilaan mahtuvalla pikakirjoituksella. Osa niistä on yhä tallessa Pennsylvanian yliopistossa. Masentuneena ja toivonsa menettäneenä Fort tuhosi useammin kuin kerran työnsä tulokset mutta aloitti aina uudestaan. Fortean Society julkaisi osan muistilapuista.

Tutkimuksiensa tuloksina Charles Fort julkaisi seitsemän kirjaa, joista neljä on jäljellä tähän päivään. Ne ovat: The Book Of The Damned (1919), New Lands (1923), Lo! (1931) ja Wild Talents (1932). Yhden kirjan hän kirjoitti New Landsin ja Lo!:n välissä, mutta hylkäsi sen ja yhdisti sen osaksi Lo!:ta.

Fortin kirjoitustyyli

Fortin kirjojen ymmärtäminen vaatii aikaa ja paneutumista: hänen tyylinsä on monimutkainen, väkivaltainen ja runollinen, satiirinen ja herkkä, syvällinen ja välillä arvoituksellinen. Ideoita hylätään ja niihin taas palataan joitakin sivuja myöhemmin; esimerkkejä ja tietoa tarjotaan, vertaillaan ja niille esitetään vastakohtia, lopputuloksiin päädytään ja niistä päästään, kun Fort pitää epätavanomaisuutta tavanomaisuuden tarkkailun alla, se epäonnistuu jatkuvasti tekemään selkoa niistä. Hyökkäyksiään jatkaessa Fort näyttää tavanomaisten selitysten naurettavuuden ja sitten esittää omat teoriansa. Colin Wilson pitää Fortin kirjoitustyyliä "raakana" ja "melkein lukemiskelvottomana", ja spekuloi, että Fortille ominaislaatuinen proosa on saattanut olla se, mikä on estänyt häntä saavuttamasta suurempaa suosiota.

Fort ehdottaa esimerkiksi että on olemassa "Super-Sargassomeri", minne kaikki kadonneet tavarat joutuvat – teorioitaan hän perustelee sillä, että ne toimivat aivan yhtä hyvin kuin tavanomaisetkin selitykset. Mitä tulee siihen, uskoiko Fort itsekään teorioitaan, tai ehdotuksiaan, hän vastaa: "En usko mitään omaani, mitä olen milloinkaan kirjoittanut". Wilson luulee, että Fort otti vain muutaman, jos mitään, "selityksistään" tosissaan, ja muistuttaa, että Fort ei edes "yrittänyt esittää yhtenäisiä väitteitä".

Fortilainen ilmiö

Fortin kirjoitustyylin vastustamisestaan huolimatta, Wilson hyväksyy, että "tosiasiat todella ovat tarpeeksi ällistyttäviä." Fortin kirjat sisältävät esimerkkeinä oudoista ilmiöistä useita, joihin on vaihtelevasti viitattu okkultistiseina, yliluonnollisina ja paranormaaleina ilmiöitä. Raportoidut tapahtumat sisältävät teleportaation (termi, jonka usein sanotaan olevan Fortin keksimä) ja muut selittämättömät ilmaantumiset ja katoamiset; räyhähenkiin liittyvät ilmiöt; sammakoiden, kalojen tai erinäisten epäorgaanisten aineiden sataminen taivaalta; viljaympyrät; tuntemattomista lähteistä tulevat melut ja räjähdykset; itsesytynnän; levitaation; pallosalamat; lentävät lautaset; jättimäiset valorenkaat merissä; ja eläimet niille oudoissa ympäristöissä.

Hän esittelee lukijalleen useita outoja artefakteja, joita on löytynyt odottamattomista paikoista (joihin englanniksi viitataan OOPArt:eina eli "out of place artefacts"). Hän oli myös kenties ensimmäinen henkilö, joka pyrki selittämään ihmisten outoja ilmestymisiä ja katoamisia ufojen kaappauksilla, ja oli varhainen Maan ulkopuolinen elämä -hypoteesin kannattaja.

Moniin näistä ilmiöistä nyttemmin viitataan englanniksi Fortean, suomeksi fortilaisina ilmiöinä, ja joistakin on jopa syntynyt omia "koulukuntiaan", kuten ufologia ja kryptozoologia. Useimmat tiedemiehistä ja akateemikoista kuitenkin pitävät niitä yhä näennäistieteenä.

Fort ja valtavirran tiede

Epäilijät ja arvostelijat ovat usein kutsuneet Fortia herkkäuskoiseksi ja lapselliseksi, väite jonka hänen kannattajansa vahvasti kieltävät. Kirjoituksissaan yhä uudelleen ja uudelleen, Fort yrittää saada läpi joitakin perusasioita, jotka usein tuntuvat unohtuvan, kun puhutaan tieteen määritelmästä:

• Fort panee usein merkille, että rajat tieteen ja näennäistieteen välillä ovat epäselvät, ja saattavat muuttua ajan myötä.
• Fort myös osoittaa, että siinä missä faktat ovat objektiivisia, miten niitä tulkitaan riippuu siitä kuka tulkitsee, ja missä asiayhteydessä.
• Fort painotti, että siihen, mikä käsitetään tieteessä "hyväksyttäväksi" tai "kirotuksi", on olemassa vahvat sosiologiset vaikutteet.
• Vaikka hän ei ikinä käyttänyt termiä "maaginen ajattelu", Fort tarjosi useita argumentteja ja näkökulmia, jotka ovat samankaltaisia: hän väitti, että useimmat (jos ei kaikki) ihmiset ovat ainakin joskus syyllisiä irrationaaliseen tai "epätieteelliseen" ajatteluun.
  • Kirjailija John Mitchell panee merkille, että "Fort antoi useita humoristisia esimerkkejä, joissa sama tieteellinen koe antoi kaksi eri tulosta, joista kumpikin tyydytti kokeensuorittajaa." Fort pani merkille, että jos hallituissa olosuhteissa suoritetut kokeet – tieteellisen tavan pääpilarit – voivat tuottaa näin vaihtelevia tuloksia, riippuen siitä kuka niitä suorittaa, sitten itse tieteellinen tapa tulisi olla avoin tarkemman tarkastelun alaiseksi. Fortin kuoltua, tiedemiehet ovatkin tunnustaneet kokeentekijään liittyvän kognitiivisen puolueellisuuden – kokeiden on tapana vahvistaa ennakko-oletuksia.

Sittemmin "valtavirran tiede" on myös hyväksynyt osittain tai kokonaan useat ilmiöistä, joita Fort esitteli – kuten pallosalama, jonka Fortin aikainen tieteellinen konsensus laajasti torjui mahdottomana. Mutta useimmat Fortin ideoista pysyttelee vieläkin "valtavirran tieteen" rajamailla, tai aivan niiden ulkopuolella, paranormaalin ja oudon sisällä. Tämä ei ole yllättävää, sillä Fort ei halunnut missään nimessä hylätä "hyväksyttävän" tieteen ulkopuolista. Myöhemmät tutkimukset ovat osoittaneet, että Fortin väitteet olivat vähintään niin uskottavia kuin niiden lähteet. Osittain Fortin inspiroimana, 1960-luvulla amerikkalainen kirjailija William R. Corliss aloitti oman tieteellisten poikkeavaisuuksien dokumentoinnin, hän tarkasti joitakin Fortin lähteistä ja päätteli, että Fortin tutkimus oli "paikkansapitävää, mutta varsin kapeaa" – on useita muita "poikkeavaisuuksia", joita Fort ei sisällyttänyt kirjoihinsa.

Monet ovat kuitenkin pitäneet outona sitä, että Fort – mies joka oli niin skeptinen ja halukas kyseenalaistamaan tieteellisen valtavirran ilmoitukset – oli kuitenkin niin halukas hyväksymään vanhat tarinat kyseenalaistamatta. Ehkä on kysyttävä hyväksyikö Fort todistusaineistoa lainkaan: useissa esimerkeissä hänen kirjoissaan, Fort panee merkille, että hän piti joitakin väittämiä epätodennäköisinä, ja lisäksi hän kommentoi, "Tarjoan tiedot. Päätä itse." Fortin kirjoista onkin usein vaikea päätellä ottiko hän ehdotuksensa ja teoriansa tosissaan; kuitenkin Fort tuntui todella uskovan Maan ulkopuolisten elämänmuotojen vierailuihin täällä.

Fort päätyi teorioihin ja johtopäätöksiin, joita hän kirjoissaan usein esitti, tavalla mitä hän nimitti "Tieteen tavanomaiseksi tavallisuudeksi". Fortin kirjoissa on raportteja melkein joka sivulla oudoista ilmiöistä, jotka alun perin julkaistiin kunnioitetuissa valtavirran tieteellisissä julkaisuissa, kuten Scientific Americanissa, The Timesissä, Naturessa ja Sciencessä. Kerran toisensa perään, Fort huomioi, että vaikka jotkut näistä ilmiöistä hyväksyttiin iloisesti, aivan yhtä usein selittämättömät ja epätavalliset raportit jätettiin huomioimatta, tai ne lakaistiin täysin maton alle. Ja toistuvasti, Fort otti ne talteen maton alta, ja toi ne yleiseen tietoisuuteen, tai kuten hän kirjoitti "tuulettumaan". Niin kauan kuin todistusaineistoa jätetään huomioimatta – vaikutti se miten omituista tai epätodennäköistä hyvänsä – Fort esitti, että tiedemiesten väitteet perinpohjaisuudesta ja objektiivisuudesta tulisi olla kyseenalaistettuja.

Fortille sillä ei ollut juuri väliä olivatko hänen tietonsa ja teoriansa paikkansapitäviä vai ei: hänen lähtökohtansa oli, että vaihtoehtoisiin lopputuloksiin ja maailmankuviin voidaan päästä samasta tiedosta, josta "tavanomaiset" tieteelliset johtopäätökset tehdään, ja että mikään selitys ei välttämättä ole muita hyväksyttävämpi. Tässä näkökulmassa hän oli paljon aikaansa edellä. The Book of the Damnedissa ilmeni sosiaalisten arvojen ja sen, mitä nyt kutsutaan niin sanotuksi paradigmaksi vaikutus tiedemiehiin, ja siihen mitä he pitävät "totena". Tämä edelsi Thomas Kuhnin työtä vuosikymmenillä. Samalla tapaa Paul Feyerabendin myöhempi anarkistinen "kaikki käy" -lähestymistapa tieteeseen oli samankaltainen Fortin lähtökohtiin.

Fort myös myötävaikutti suuresti tieteen huumoriin. Vaikkakin monet ilmiöistä, jotka tiede torjui hänen elinaikanaan on sittemmin todistettu olevan objektiivisia ilmiöitä, ja vaikkakin Fort oli ennakkotietoinen kokoelmassaan ja siihen liittyvän tiedon säilyttämisessä, ja huolimatta aikalaistensa pilkasta, jonka kohteeksi joutui tutkimuksiensa aikana, Fort oli silti enemmän parodisti ja humoristi kuin tiedemies. Hänen mielestään aivan liian usein tiedemiehet ottavat itsensä aivan liian tosissaan, ja ovat näin alttiita ylimielisyydelle ja dogmatismille. Fort käytti huumoria, sekä sen itsensä takia, että näyttämään mitä hän piti tieteen ja tieteilijöiden heikkouksina.

Silti monet pitävät Fortia nykyaikaisen paranormalismin isänä, ei ainoastaan mielenkiinnosta, jota hän osoitti outoja ilmiöitä kohtaan, vaan myös hänen nykyaikaisista asenteista uskontoa, 1800-luvun spiritualismia ja tieteellistä dogmatismia kohtaan.

Fortin seuraajat ja fanit

Charles Fortin työn innoittamat, lukuisat ihmiset ajattelevat itseään fortilaisina (eng. Fortean). Ensimmäinen näistä oli elokuvien käsikirjoittaja Ben Hecht, joka The Book of the Damnedin arvostelussaan julisti "Olen Charles Fortin ensimmäinen opetuslapsi… täten, olen fortilainen." Muita Fortin merkittäviä faneja olivat John Cowper Powys, Sherwood Anderson, Clarence Darrow ja Booth Tarkington, jotka kirjoittivat uudet alkusanat New Landsiin.

Tarkalleen mitä "fortilaisuudella" tarkoitetaan on suuri kiistelyn kohde; termiä käytetään laajalti fortilaisista puristeista, jotka ovat omistautuneita Fortin menetelmille ja mielenkiinnon kohteille, aina niihin jotka ovat aktiivisia paranormaaleihin ilmiöihin uskovia. Jälkimmäinen on asennoituminen minkä kanssa Fort itse ei olisi ollut lainkaan samaa mieltä. Yleisimmin fortilaisia kuvaa mielenkiinto selittämättömiin ilmiöihin laajalta alueelta, useimmiten liittyen luonnolliseen maailmaan, ja joille on kehittynyt agnostinen skeptisismi mitä kaikenlaisiin poikkeavuuksiin tulee. Esimerkiksi Hechtille, fortilaisena oleminen tarkoitti epäluottamuksen osoittamista auktoriteetille, kaikissa sen muodoissa, oli se sitten uskonnollista, tieteellistä, poliittista, filosofista tai mitä tahansa muuta. Se ei tietenkään sisältänyt todellista uskoa maagisiin aiheisiin, joita Fortin työt käsittelivät.

Fortin ystävät perustivat Fortean Societyn jo hänen elinaikanan, ja seuraa johti kirjailija Tiffany Thayer, puoliksi tosissaan ja puoliksi vitsin vuoksi, kuten Fortin itsensä työ. Fort kuitenkin torjui Societyn ja ankarana autoritaarisuuden vastustajana kieltäytyi sen johtajuudesta ja edelleen vastusti seuraa, sillä se saattaisi houkutella spiritualisteja, kiihkoilijoita ja niitä, jotka vastustivat tiedettä, koska se ei ollut hyväksynyt heitä. Se houkuttelisi niitä, jotka uskoivat omaan lempi-ilmiöönsä ylitse muiden: täysin vastakohtainen asenne fortilaisuudelle. On siis ironista, että sittemmin useita sellaisia "fortilaisia" seuroja on perustettu lisää.

Näistä tunnetuin on lehti Fortean Times, joka ilmestyi ensimmäisen kerran marraskuussa 1973 ja joka on – yhdistäessään huumoria, skeptisismiä ja vakavaa tutkimusta asioihin, joihin tiedemiehet ja muut kunnioitetut auktoriteetit eivät koske – fortilaisen journalismin edustaja. On olemassa myös kansainvälinen fortilainen järjestö (International Fortean Organisation eli INFO) ja muita seuroja, joista huomattavimmat sijaitsevat Edinburghissa ja Wightsaarella.

Useat nykyajan kirjailijoista, kuten Loren Coleman, joka on jopa kirjoittanut Fortin vaikutuksesta Mysterious America -kirjassaan, ovat vilpittömiä Fortin seuraajia. Jerome Clark on kuvaillut itseään "skeptiseksi fortilaiseksi". Mike Dash on toinen kykenevä fortilainen, jonka historian tuntemus on avuksi kaikenlaisissa erikoisissa raporteissa. Fort on vaikuttanut hyvin paljon Robert Anton Wilsonin työhön, erityisesti The New Inquisition -kirjassa. Synkän fantasian kirjoittaja ja paleontologi Caitlin R. Kiernan on usein sisällyttänyt fortilaisia aineksia ja lainauksia romaaneihinsa ja novelleihinsa, ja eräs hänen novellikokoelmansa on nimeltään To Charles Fort, With Love (Rakkaudella, Charles Fortille). Hän on myös julkaissut lehtisen nimeltä "The Little Damned Book of Days", joka on aikakirja hänen omista fortilaisista kokemuksistaan.

Fortin työtä jatkaa nykyään William R. Corliss, jonka omakustannekirjat ja muistiot herättävät fortilaisessa huumorin, vakavuuden ja avomielisyyden hengessä Fortin eloon.

Osittainen bibliografia

• The Outcast Manufacturers (romaani), 1906
• Many Parts (omaelämäkerta, ei julkaistu)
• The Book of the Damned, Prometheus Books, 1999, paperikansi, 310 sivua, ISBN 1-57392-683-3, ensijulkaisu 1919.
• New Lands, Ace Books, 1941 ja myöhemmät painokset, paperikansi, ensijulkaisu 1923. ISBN 0-7221-3627-7
• Lo!, Ace Books, 1941 ja myöhemmät painokset, paperikansi, ensijulkaisu 1931. ISBN 1-870870-89-1
• Wild Talents, Ace Books, 1932 ja myöhemmät painokset, paperikansi, ensijulkaisu 1932. ISBN 1-870870-29-8
• Complete Books of Charles Fort, Dover Publications, New York, 1998, kovakansi, ISBN 0-486-23094-5

Kirjallisuutta

Fortista ei ole kirjoitettu kovin montaa kirjaa. Teokset ovat lähinnä elämäkerrallisia selityksiä Fortista ja hänen ideoistaan.

• Martin Gardnerin kirjassa Fads and Fallacies in the Name of Sciencessa (1957; Dover; ISBN 0-486-20394-8) on luku Charles Fortista.
• Damon Knightin Charles Fort: Prophet of the Unexplained on vanhentunut, mutta arvokas elämäkerrallinen lähde, joka kertoo yksityiskohtaisesti Fortin elämästä.
• Ulrich Maginin Der Ritt auf dem Kometen. Über Charles Fort on samankaltainen Knightin kirjan kanssa, mutta saksaksi, ja sisältää yksityiskohtaisempia lukuja Fortin filosofiasta.
• Louis Pauwelsin ja Jaques Bergierin The Morning of the Magicians on myös ottanut vaikutteita Fortin työstä, ja mainitseekin sen usein.
• Jerome Clark, The Extraterrestrial Hypothesis in the Early UFO Age (pp. 122–140 in UFOs and Abductions: Challenging the Borders of Knowledge, David M. Jacobs, editor; University Press of Kansas, 2000; ISBN 0-7006-1032-4)
• Jerome Clark, The UFO Book; 1998, Visible Ink
• Colin Wilson, Mysteries, Putnam, ISBN 0-399-12246-X

Aiheesta muualla

• The Charles Fort Institute. (englanniksi)
• The Sourcebook Projectin kotisivu. (englanniksi)
• The Skeptic's Dictionary: Charles Fort. (englanniksi)
• Fortean Times. (englanniksi)

Charles Fortin kirjat ovat luettavissa (englanniksi) Resologist.net -sivuilta. Linkit suoraan kirjoihin:

• Book of the Damned
• New Lands
• Lo!
• Wild Talents
• Many Parts (säilyneitä katkelmia)
• The Outcast Manufacturers