Charles Bargue

Charles Bargue (1826/1827–1883) oli ranskalainen taidemaalari ja litograafikko. Hänet tunnetaan kuuluisan piirustuskurssin litograafikkona, jonka hän toteutti Jean-Léon Gérômen oppilaitten piirroksista. Hänen maalauksensa käsittelevät usein itämaisia tai rokokooaiheisia tapahtumia tai yksittäisiä henkilöhahmoja.

Elämänvaiheet ja taiteellinen kehittyminen

Varhainen ura

Charles Bargue, Shakinpelaajat, (Le jeu d'échecs).

Ei ole tiedossa missä Bargue sai oppinsa, mutta on oletettavaa, että hän opiskeli jonkun litografian- ja piirustustaidon omaavan sukulaisen alaisena. Varhaisimmat aiheet vaihtelevat humoristisista kohtauksista poliittisiin satiireihin sekä piirustuksista pienistä tytöistä eroottisiin naisfiguureihin. Nämä kopioitiin yleensä muiden taidemaalareiden teoksista ja myöhemmin myös hänen omista maalauksistaan. Kopioinnin jälkeen litografialaatat vietiin ateljeeseen, jossa niistä vedostettiin kopioita myyntiin. Tähän aikaan Barguen yleisimpänä välittäjä ja painajana toimi F.Sinnet ja myöhemmin 1860-luvulla Goupil & Cie.

Bargue kopioi myös omia maalauksiaan. Tässä vaiheessa maalausten taso ei ollut korkea, ja ne oli harvoin maalattu elävästä mallista. Monissa litografioissa, jotka oli kopioitu hänen omien töittensä pohjalta on havaittavissa sellaisia hahmoja muiden taiteilijoiden teoksista, joiden kasvoja ja olemusta on vain hieman muunneltu.

Graafikkovaiheensa loppupuolella hän rikastui jonkin verran ja pysyi kiireisenä tekemällä myyviä aiheita. Aiheina olivat yleensä alastomat ja vähäpukeiset naiset tunnettujen jokien, kuten Guadalquiverin, Tonavan tai Nevan rannoilla. Vielä ennen siirtymistään Goupillille hän teki neljä Bouguereaun kopiota, 17 kopiota Montautin piirroksista 1700-luvun elämästä Versaillesissa (kaikki teoksissa mukana olleet hahmot oli kuvattu lapsina), seitsemän kopiota Montautin piirroksista elämästä Napoleon III:n alaisena ja lukuisia kopioita eri mestareitten teoksista.

Piirustuskurssi ja litografiatilauksia

Goupil & Cie oli Pariisin maalaustaiteen ja litografian välittäjä. Monet taitavat nuoret maalarit kopioivat kuuluisia maalauksia, joita sitten asetettiin näyteikkunaan myyntiin. Barguen uskottiin kuuluvan myös tähän ryhmään saaden osan elannostaan tekemällä mestarikopioita. Hänen oletetaan kopioineen paljon Jean-Léon Gérômea, Auguste Toulmouchea ja Charles Chaplinia (jolta hän sai oletettavasti innoituksen eroottisiin maalauksiinsa, joita hän kopioi litografiaksi). Goupillin tilaukset jatkuivat 1850-luvulta 1860-luvun puoliväliin, kunnes Bargue aloitti työskentelyn piirustuskurssin parissa.

Bargue valittiin piirustuskurssin litograafikoksi todennäköisesti siksi, että hänellä oli taitoja sekä ystävyys- ja oppilassuhde Gérômeen. Piirustuskurssin pääajatus oli litografiasarjan toteuttaminen tasokkaista piirustuksista antiikin patsaitten mukaan, joka palvelisi esimerkkinä ja harjoittelumateriaalina käsityö- ja taideopiskelijoille. Kurssi kattoi loppujen lopuksi myös osion mestarikopioista ja osion alastonmallipiirroksista, jotka oli suunnattu maalausopiskelijoille esiharjoitteluna elävän mallin piirustukseen. Tiettävästi vuodet 1865–1870 Bargue vietti tehden miltei pelkästään piirustuskurssia. Tältä ajalta ei ole säilynyt piirustuskurssin lisäksi kuin vain yksi pieni muotokuva.

Maalarinuran alku

Bargue alkoi 1870–1871 kehittää itseään maalarina Gérômelta saadun innostuksen tuloksena. Ranskan ja Preussin sodan aikana vuosina 1870–1871 hän oleskeli todennäköisesti Pariisin ulkopuolella maalaten ja harjoitellen uutta realistisempaa ilmaisua.

Vuonna 1871 valmistui miniatyyrimaalaus Tupakoitsija, joka kuvaa miestä polttamassa tupakkaa. Teoksessa voi havaita selvän kehityksen mallin havainnoinnin ja aiheen hyvän maun suhteen. Aikaisemmat irstaat ja humoristiset aiheet olivat vaihtuneet realistiseen aiheen kuvaukseen ja Gérômemaiseen aiheeseen. Myöhemmin 1871 valmistui myös Nukkuva miespalvelija, joka alkaa olla tekniseltä osaamiseltaan jo samaa tasoa kuin Barguen myöhemmät, kauniit ja teknisesti virheettömät akateemiset maalaukset.

Vuonna 1872 maalattu Istuva neekeri edustaa Barguen uutta tyyliä ja tekniikkaa. Maalauksen tekoprosessin aikana hänen on oletettu matkustaneen Pohjois-Afrikkaan, Egyptiin tai Algeriaan. Tästä todisteena on luonnoksia arabialaisista figuureista ja muutos valon käsittelyyn maalaustekniikassa.

Vuonna 1873 valmistuneessa maalauksessa Vartiomies voi havaita muutoksen valon käsittelyn suhteen. Itämaisten silkkivaatteitten kuulto varjossa ja suoraan Pohjois-Afrikassa paahtava aurinko on kuvattu realistisesti, ja on uskottavaa että tällaisen muutoksen voi saavuttaa vain nähtyään itse itämaisen auringon, vaatteet ja esineistön.

Rokokoo-, moskeija- ja sotilasaiheita

Vuosina 1874–1878 valmistui kaksi rokokoo-aiheista sommittelultaan vaikeampaa, kahden figuurin maalausta, jotka osoittavat Barguen ottaneen käyttöönsä kaikki ennen realistisia töitään saavuttamansa taidot. Näiden teemojen jälkeen hän palasi siihen, mitä osasi parhaiten eli maalauksiin yksittäisistä hahmoista.

Bachi-bouzouk, (baššibazukki oli osmaniarmeijan palkkasotilas)(1875) Albanialainen sotilas (1876) ja Turkkilainen vartija (1877) ovat yhteen henkilöhahmoon keskittyneitä maalauksia, joissa kuvataan tarkasti itämaista puvustusta ja esineistöä. Goupillin kirjoista löytyy viisi Barguen maalaamaa Vartija nimistä maalausta, eli on luultavaa, että ainakin kaksi muuta samantyyppistä aihetta on kokonaan kadonnut tai sijaitsee yksityiskokoelmissa.

Edeltävien ja moskeija-aiheisten rukoilevien arabimies-luonnosten ja yhden moskeija interiöörin Arabikauppias antiikkiesineineen, Itämainen kauppias, Itämainen kahvila, Kreikkalainen laulaja, Taistelija/Haareminpitäjä, sekä Vihreä laulaja perusteella voi todeta hänen maalaus- ja piirustustaitonsa kasvaneen täyteen mittaansa.

Viimeiset vuodet

Huilunsoittaja (1880), Shakinpelaajat ja Bassibasuukki shakkia pelaamassa jäivät Barguen viimeisiksi töiksi. Nämä teokset nostivat hänet suurten historia- ja genremaalareitten, kuten Meissonierin ja Gérômen joukkoon. Kaikkien kolmen teoksen valmisteluun ja maalaamiseen kului lähes vuosi.

Shakinpelaajat (1882, 28,6x43,8 cm) on hänen uransa kohokohta. Meissoniermainen maalaus shakin pelaamisen psykologisesta jännitteestä kuvaa neljää rokokoovaatteisiin pukeutunutta miestä, joista yksi on juuri tekemässä siirtoa, joka lopettaa pelin.

Toinen shakkimaalaus Bassibasuukki shakkia pelaamassa (1882–1883) jäi viimeistelemättä taiteilijan kuoltua. On oletettu että Gerome viimeisteli teoksessa kesken jääneen turbaanin ja asetti maalauksen myyntiin Goupillin liikkeeseen.

On arveltu, että taiteilijan kuolema johtui aivoveritulpasta, joka olisi halvaannuttanut Barguen tehden hänestä vanhuudenheikon. Hän kuoli kesken suurimman menestyksensä jättäen jälkeensä paljon piirustuksia ja keskeneräisiä maalauksia.

Tyyli, tekniikka ja taiteellinen perintö

Muun muassa Vincent van Gogh opiskeli Barguen piirustuskurssin mukaan. Kuvassa van Goghin kipsitorso-maalaus, 1887-1888.

Barguen valitsemat aiheet myötäilevät paljolti 1800-luvulla suosittua orientalismia ja rokokoon historiamaalausta. Aiheitten valinta muistuttaa eniten Meissonieria, Gérômea ja muita ajan maskuliinisia tarkkoja aiheita kuvaavien akateemisten taidemaalareiden aiheita.

Piirustustekniikka oli gérômemaista havaitun yleistämistä, mukaillen klassista kauneutta, kuitenkin toteutettuna vahvemmalla ääriviivalla. Monet 1800-luvun lopun opetusateljeet ja nykypäivän taideakatemiat (ks. Ateljee-metodi) käyttivät ja käyttävät Barguen piirustuskurssia ensimmäisenä opiskeluvuotena.

Modernin taiteen maalareista muun muassa van Goghin tiedettiin käyneen koko piirustuskurssin kaksi kertaa läpi. Van Gogh työskenteli taidekauppiaana Goupil & Cien alaisuudessa, kuten hänen veljensä Theo. Pablo Picasso opiskeli Barguen kurssin mukaan opiskellessaan Barcelonan taideakatemiassa.

New Yorkissa vuonna 2004 pidetyssä näyttelyssä otsikolla Charles Bargue: The Art of Drawing, oli esillä Barguen litografian mukaan tehty Vincent van Goghin piirustus Vanha talonpoika istumassa lieden ääressä (1881). The New York Timesin taidekriitikon Grace Glueckin mukaan Picasson Istuva alaston mies oli kopio samasta litografiasta. Vanhan miehen oikeanpuoleinen profiili oli otettu nenien osastosta. Tutkielma torsosta, kipsimallin mukaan ja Theseus olivat molemmat kopioita Barquen harjoituksista.

Yksityiselämä

Barguen yksityiselämästä tiedetään vähän. Hänen suvussaan oli muita litograafikkoja ja ystäväpiiriin kuului ainakin Jean-Léon Gérôme, sekä todennäköisesti muitakin ajan akateemisia taiteilijoita. Tiedetään, että Bargue työskenteli Gérômen assistenttina, ja jakoi hänen kanssaan usein samat mallit, rekvisiitat ja mallien puvut. Yleisesti ottaen Barguen elämä ja työt ovat pysyneet jokseenkin tutkimattomina mysteereinä. Hän eli niukasti ja säästäväisesti. Töitten valmistelu ja maalaaminen oli aikaa vievää, eikä hän tuottanut töitä liukuhihnalta. Vaimosta tai lapsista ei ole merkintöjä. On luultavaa, että hän eli yksin.

Katso myös

• Akateeminen taide
• Jean-Léon Gérôme
• Piirustus
• Jacob Collins
• Daniel Graves

Kirjallisuutta

• Charles Bargue – J. L. Gérôme Drawing Course, ( Paris : ACR Édition) 2003 ISBN 2-86770-166-X

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Charles Bargue Wikimedia Commonsissa

• Art Renewal Center, Charles Barque. (englanniksi)
• Helen South, Charles Bargue-Drawing Course About.com. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Charles Bargue Drawing Course, Learning to See (englanniksi)
• The Essence of Line, French Drawings from Ingres to Degas. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Raymond J. Steiner, Charles Bargue: The Art of Drawing at The Dahesh Museum of Art, Art Times TIMES Jan/Feb, 2004. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Charles Bargue: The Art of Drawing, Indepth Arts News, Dahesh Museum of Art. (englanniksi)
• Piirustuskurssin uudelleenpainos kirjan muodossa (Arkistoitu – Internet Archive)
• Charles Barguen piirustuskurssin esittely. (englanniksi)