Chalicotherium
| Chalicotherium | |
|---|---|
 Chalicotherium goldfussi -lajin yläleukaa |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kavioeläimet Perissodactyla |
| Heimo: | †Kalikoteerit Chalicotheriidae |
| Alaheimo: | †Chalicotheriinae |
| Suku: |
†Chalicotherium Kaup, 1833 |
| Synonyymit | |
|
|
| Lajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Chalicotherium (nimen merkitys: ”pikkukivipeto”)[3] on sukupuuttoon kuollut kalikoteereihin (Chalicotheriidae) kuuluva kavioeläinsuku. Se eli mioseenilla, ja sen jäänteitä on löydetty Euroopasta ja Aasiasta. Eläin oli suuri ja hidasliikkeinen kasvinsyöjä, joka eli metsissä ja söi lehtiä ja hedelmiä. Muiden kalikoteerien tapaan Chalicotheriumin kaviot olivat muuntuneet suuriksi kynsiksi.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chalicotherium kuuluu kalikoteereihin (Chalicotheriidae), sukupuuttoon kuolleeseen kavioeläinten heimoon. Kun Chalicotheriumin varpaiden kärkijäseniä löydettiin ensimmäistä kertaa 1800-luvun alussa Saksasta, jäänteitä ei ymmärretty uudelle kavioeläinryhmälle kuuluviksi.[1] Yksi luu lähetettiin Georges Cuvierille, joka vuonna 1825 julkaistussa kirjassaan piti sitä jättimäiselle muurahaiskävylle kuuluvana.[4] Samasta fossiiliesiintymästä löydettyjen hampaiden perusteella Johann Jakob Kaup kuvasi vuonna 1833 uuden kavioeläimen nimeltä Chalicotherium goldfussi. Kaup ei tiennyt, että hampaat kuuluivat samalle eläimelle, jota Cuvier oli pitänyt muurahaiskäpynä.[1][5]
Kalikoteereille kuuluvia jäänteitä löydettiin vuosikymmenten saatossa yhä lisää, ja vaikka hampaat ymmärrettiin kavioeläinten hampaiksi, jalkojen luita pidettiin edelleen muurahaiskävyn kaltaisen eläimen jäänteinä. 1880-luvulla Henri Filhol alkoi kuitenkin epäillä, että virhemääritys on tapahtunut, ja vuonna 1888 löydetty toisen kalikoteerilajin kokonainen luuranko todisti hänen epäilyksensä oikeiksi.[1][4] Erikoisen ryhmän kalikoteereistä tekee se, että vaikka ne hampaiden puolesta näyttävät kavioeläimiltä, niiden kaviot ovat muuntuneet jälleen kynsiksi.[4][5]
Tyyppilajin lisäksi Chalicotherium-sukuun on aikojen saatossa luokiteltu useita muitakin lajeja. Näistä moni on myöhemmin siirretty muihin sukuihin, joita ovat ainakin Anisodon, Metaschizotherium ja Winamia.[1][6] Vuonna 2014 julkaistun fylogeneettisen analyysin mukaan Chalicotherium-suvussa on kolme lajia, jotka muodostavat kladin. Nämä ovat eurooppalainen Chalicotherium goldfussi myöhäismioseenilta ja aasialaiset Chalicotherium brevirostris ja Chalicotherium hebeiense keskimioseenilta.[1][2][7] Pakistanista löydetty ”Chalicotherium” pilgrimi on kuvattu Chalicotherium-sukuun, mutta nykyään sitä pidetään huomattavasti basaalisempana lajina, jota ei kuitenkaan ole vielä siirretty mihinkään sopivampaan sukuun.[2][8][9]
Kuvaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chalicotherium oli suurikokoinen kalikoteeri.[9] Muiden kalikoteerien tapaan sillä oli kavioiden sijaan suuret kynnet.[5] Chalicotherium oli monella tapaa gorillamainen eläin. Sillä oli hyvin pitkät eturaajat ja lyhyet takaraajat, ja se todennäköisesti käveli rystysillään, kynnet ranteita kohti taivutettuina. Takaraajat kannattelivat suurimman osan eläimen painosta, eikä se pystynyt liikkumaan nopeasti.[10][11] Chalicotheriumin kallo oli hevosmainen.[10] Kuten muutkin kalikoteerit, Chalicotherium menetti yläleuan etuhampaat kasvaessaan aikuiseksi.[5][11] Hampaat olivat matalakruunuiset.[12]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chalicotherium eli Aasiassa ja Euroopassa.[8] Kaksi vanhinta lajia on löydetty Kiinasta: Chalicotherium brevirostris Sisä-Mongoliasta ja Chalicotherium hebeiense Hebeistä.[2][7][13] Suku vaelsi Aasiasta Eurooppaan, missä se muodosti lajin Chalicotherium goldfussi.[12] Tämän eurooppalaisen lajin fossiileja on löydetty Saksasta, Ranskasta ja Itävallasta, mahdollisesti myös Tšekistä ja Espanjasta.[14]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Chalicotherium eli metsissä ja sai ravintonsa puista ja pensaista.[10] Kynsillään se todennäköisesti repi ravinnon puista ja työnsi sen suuhunsa.[5][10] Luiset kyhmyt eläimen lonkkaluissa viittaavat siihen, että se istui isopandan tapaan syödessään.[10]
Hampaiden kulumisjälkien perusteella Chalicotherium söi luultavasti lehtiä ja hedelmiä. Chalicotherium goldfussi -lajin hampaista on havaittu merkittävää kulumista, jonka on voinut aiheuttaa kovien hedelmien ja siementen syöminen. Chalicotherium brevirostris -lajin holotyypillä hampaiden kulumista on vähemmän. Syy voi olla lajin pehmeämpi ruokavalio, mutta asian varmistamiseksi pitäisi tutkia muitakin saman lajin yksilöitä. Chalicotheriumin hampaiden kulumisjäljet eivät viittaa ruohonsyöntiin, ja eläimen matalakruunuiset hampaat sopivat paremmin lehden- kuin ruohonsyöjälle.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Anquetin, Jérémy & Antoine, Pierre-Olivier & Tassy, Pascal: Middle Miocene Chalicotheriinae (Mammalia, Perissodactyla) from France, with a discussion on chalicotheriine phylogeny. Zoological Journal of the Linnean Society, marraskuu 2007, 151. vsk, nro 3, s. 577–608. doi:10.1111/j.1096-3642.2007.00327.x ISSN 0024-4082 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d Xue, Xiang-Xu et al.: New chalicothere materials from the Late Miocene of Fugu, Shaanxi, China. Vertebrata PalAsiatica, lokakuu 2014, 52. vsk, nro 4, s. 401–426. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi, kiinaksi)
- ↑ Glossary Perissodactyls. American Museum of Natural History. Viitattu 7.8.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c Holland, W. J. & Peterson, Olof August: The osteology of the Chalicotheroidea with special reference to a mounted skeleton of Moropus elatus Marsh, now installed in the Carnegie museum. Memoirs of the Carnegie Museum, joulukuu 1913, 3. vsk, nro 2, s. 189–406. doi:10.5962/p.211102 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Prothero, Donald R.: The Princeton Field Guide to Prehistoric Mammals, s. 194–195. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2017. ISBN 978-0-691-15682-8 Google-kirjat (viitattu 7.11.2022). (englanniksi)
- ↑ Li, Zhaoyu et al.: New Material of Schizotheriine Chalicothere (Perissodactyla, Chalicotheriidae) from the Xianshuihe Formation (Early Miocene) of Lanzhou Basin, Northwest China. Journal of Mammalian Evolution, 1.9.2022. doi:10.1007/s10914-022-09619-3 ISSN 1573-7055 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Chen, Shao-Kun & Liu, Yan: The taxonomic status of “Macrotherium cf. M. brevirostris” from the Middle Miocene of Jiulongkou, Cixian County, Hebei Province. Vertebrata PalAsiatica, heinäkuu 2013, 51. vsk, nro 3, s. 205–210. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 6.11.2022. (englanniksi, kiinaksi)
- ↑ a b Coombs, Margery C. & Cote, Susanne M.: Chalicotheriidae. Teoksessa Werdelin, Lars (toim.): Cenozoic Mammals of Africa, s. 660. Berkeley: University of California Press, 2010. ISBN 9780520945425 Teoksen verkkoversio (viitattu 6.11.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Chen, Shao-kun et al.: Chalicotheriidae (Mammalia, Perissodactyla) from the Lufengpithecus locality of Lufeng, Yunnan Province, China. Historical Biology, 17.2.2016, 28. vsk, nro 1–2, s. 270–279. Taylor & Francis. doi:10.1080/08912963.2015.1044000 ISSN 0891-2963 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Dixon, Dougal: The Complete Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs & Prehistoric Creatures, s. 452. London: Hermes House, 2016. ISBN 978-1-84681-209-5 (englanniksi)
- ↑ a b Haines, Tim & Chambers, Paul: Esihistoriallinen eläinmaailma, s. 177. Suomentanut Jani Kaaro. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7276-7
- ↑ a b c Semprebon, Gina M. & Sise, Paul J. & Coombs, Margery C.: Potential Bark and Fruit Browsing as Revealed by Stereomicrowear Analysis of the Peculiar Clawed Herbivores Known as Chalicotheres (Perissodactyla, Chalicotherioidea). Journal of Mammalian Evolution, maaliskuu 2011, 18. vsk, nro 1, s. 33–55. doi:10.1007/s10914-010-9149-3 ISSN 1573-7055 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Liu, Yan & Zhang, Zhaoqun: New materials of Chalicotherium brevirostris (Perissodactyla, Chalicotheriidae) from the Tunggur Formation, Inner Mongolia. Geobios, heinäkuu 2012, 45. vsk, nro 4, s. 369–376. doi:10.1016/j.geobios.2011.10.011 ISSN 0016-6995 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)
- ↑ Fahlke, Julia M. & Coombs, Margery C. & Semprebon, Gina M.: Anisodon sp. (Mammalia, Perissodactyla, Chalicotheriidae) from the Turolian of Dorn-Dürkheim 1 (Rheinhessen, Germany): morphology, phylogeny, and palaeoecology of the latest chalicothere in Central Europe. Palaeobiodiversity and Palaeoenvironments, kesäkuu 2013, 93. vsk, nro 2, s. 151–170. doi:10.1007/s12549-013-0119-7 ISSN 1867-1608 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 6.11.2022. (englanniksi)