Chakra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chakrat esitettynä niihin liittyvien jumaluuksien kanssa.

Chakrat tai tsakrat (sanskritin sanasta cakraṃ, चक्रं, 'pyörä'[1][2]) ovat pyörän kaltaisia pyörteitä, jotka perinteisen intialaisen lääkinnän mukaan sijaitsevat ihmisen eetteriruumiin pinnalla.[3]

Chakrojen on sanottu olevan eräänlaisia voimakeskuksia, energiaspiraaleja jotka tunkeutuvat kehon hienojakoisempiin kerroksiin viuhkan muodossa. Niitä on pidetty energian vastaanottamisen ja muuntamisen keskuspisteinä.[4] Chakroja kuvaillaan tyypillisesti joko kukan tai pyörän kaltaisiksi. Ensimmäisessä terälehdet näkyvät ympyrän kehän ulkoreunalla. Jälkimmäisessä puolat jakavat ympyrän osiin, jotka saavat sen muistuttamaan ratasta. Jokainen chakra sisältää erilaisen määrän terälehtiä tai puolia. Chakrojen määrä vaihtelee riippuen systeemistä; lännessä tunnetuin on seitsemän chakraa käsittävä systeemi.

Vanhimmat tunnetut kirjalliset maininnat chakroista on löydetty nuoremmista upanishadeista, esimerkiksi Jooga Upanishadista (n. 600 eaa.)[2], mutta niiden arvellaan kulkeneen sitä ennen suullisena perimätietona.[5]

Chakrat ja hermosto C. W. Leadbeaterin mukaan

Vaikka on olemassa useita erilaisia kuvauksia siitä mitä chakrat tarkkaan ottaen ovat, seuraavat ominaisuudet ovat yhteisiä kaikille systeemeille:

  • Ne ovat osa hienoa energiakehoa, johon kuuluvat energiakanavat tai nadit, sekä pranat.
  • Ne ovat ryhmittyneet keskusnadin eli sushumnan mukaisesti, joka kulkee joko selkärangan vieressä tai sen sisällä.
  • Kaksi muuta nadia, ida ja pingala, kulkevat chakrojen läpi sushumnan vierellä, ja chakrojen kohdalla ne risteävät.
  • Ne sisältävät tietyn määrän terälehtiä tai puolia. Joissakin, esimerkiksi tiibetiläisissä, traditioissa puolat haarautuvat tuhansiksi nadeiksi jotka kulkevat koko kehon läpi.
  • Ne on yleensä liitetty mantrojen siementavuihin, sekä usein myös eri väreihin ja jumaluuksiin.[1]
  • Chakrojen tasapaino vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen

Paramhans Swami Maheshwarananda kuvailee chakraa seuraavasti:[6]

»Se tuottaa ja varastoi energiaa voimalaitoksen tapaan, yhdessä näissä kohdissa voimakkaammin sisään vedetyn kosmoksen energian kanssa. Päänadit, ida, pingala ja sushumna, sympaattinen-, parasympaattinen- ja keskushermosto kulkevat pitkin selkärankaa kaartuvalla reitillä, sekä toistensa poikki useita kertoja. Leikkauskohdissa ne muodostavat voimakkaita energiakeskuksia jotka tunnetaan chakroina. Ihmiskehossa on kolmenlaisia energiakeskuksia: Alemmat tai eläinchakrat sijaitsevat varpaiden ja lantion välisellä alueella, ja ilmentävät kehittymistämme eläinkunnasta. Ihmischakrat sijoittuvat selkärangan alueelle. Lopuksi, korkeammat tai jumalaiset chakrat löytyvät selkärangan yläosan ja päälaen väliltä.»

Anodea Judith tarjoaa chakroista modernin tulkinnan:[7]

»Chakran uskotaan olevan toiminnan keskus, joka vastaanottaa, mukauttaa ja ilmaisee elämän energiaa. Sana chakra on käännettynä kirjaimellisesti pyörä tai kiekko, ja viittaa pyörivään bioenergeettisen aktiivisuuden kehään, joka säteilee suuresta, selkärangasta haarautuvasta hermosolmusta. Yleensä näistä pyöristä on kuvattu kuusi, pinottuna energiapilariin joka ulottuu selkärangan tyvestä otsan keskikohtaan, seitsemännen sijaitessa fyysisen maailman tuolla puolen. Nämä kuusi päächakraa vastaavat tietoisuuden perustiloja...»

Susan Shumsky tarjoaa samankaltaisen idean:[8]

»Jokaisen chakran selkärangassasi uskotaan vaikuttavan tai jopa valvovan sen alueelle sijoittuvia kehon toimintoja. Koska ruumiinavaus ei paljasta chakroja, useimmat ihmiset ajattelevat niiden olevan vilkkaan mielikuvituksen haihatuksia. Kuitenkin niiden olemassaolo on hyvin dokumentoitu kaukoidän traditioissa...»

Chakrojen siis ajatellaan olevan selkärangan ja hermojärjestelmän suurten haarautumien mukaisesti sijoittuneita energiakeskuksia, jotka alkavat selkärangan tyvestä ja päättyvät kallon laelle. Niiden läpi kulkee kolme suurta energiakanavaa: sushumna, ida ja pingala. Chakrojen on ehdotettu olevan biofyysisen energian pisteitä tai aukkoliitoksia, tai pranaa. Shumskyn mukaan "prana on hienomman kehosi, energiakenttäsi ja koko chakrasysteemisi perusosa, avain elämään ja universumin energian lähde."[9]

Seitsemän päächakraa sekä niihin liitetyt värit, symbolit, elementit, jumalat ja mantrat:

Väri Symboli Sanskritiksi Suomeksi Elementti Terälehdet Jumala Mantra
7. Sahasrāra
Kruunuchakra (Universumi) 1000 Paramashiva OM tai Pranava
6. Ājñā
Otsachakra Henki (Manas) 2 tai 96 Sambhu KSHAM
5. Viśuddha
Kurkkuchakra Eetteri (Akasha) 16 Sadashiva HAM
4. Anāhata
Sydänchakra Ilma (Vayu) 12 Isha YAM
3. Manipūra
Solar plexus -chakra Tuli (Agni) 10 Rudra RAM
2. Svādhisthāna
Sakraalichakra Vesi (Apas) 6 Vishnu VAM
1. Mūlādhāra
Juurichakra Maa (Prithivi) 4 Brahma LAM

Näiden lisäksi on mainittu myös lukuisia muita chakroja. B. K. S. Iyengarin[10] mukaan navan ja sydämen välillä sijaitsevat Manas (mieli) ja Surya (aurinko) chakrat, ja päälaella sijaitseva chakra on nimeltään Lalata. Tiibetin tantrisessa perinteessä kurkun ja sydämen välillä sijaitsee Tulipyörä, otsassa Tuulipyörä, ja navan alapuolella Swadhisthana ja Muladhara chakrojen sijaan kolme chakraa: Salaisen paikan pyörä neljä sormea navan alapuolella, Jalokivipyörä sukuelinten kohdalla ja sukuelinten kärjessä viimeinen chakra, johon keskuskanava päättyy. Muissa traditioissa, esimerkiksi Bihar school of Yogassa, mainitaan pään takana sijaitseva Binduchakra johon jumalallinen nektari eli Amrit on varastoitu, sekä sijoitetaan Lalatachakra suun yläosaan ja Hritchakra sydämen alapuolelle.

Useissa traditioissa päähän sijoitetaan useita korkeampia chakroja, jotka alimmasta ylimpään ovat: Golata, Talu/Talana/Lalana, Ajna, Talata/Lalata, Manas, Soma, Sahasrara (ja Sri sen sisällä).

Chakrojen opiskelu on osa monia filosofisia ja henkisiä traditioita. Idän traditioissa teoria chakroista on keskeinen osa hindulaista ja buddhalaista tantraa, ja ne ovat keskeisessä roolissa syviin tajunnantiloihin pääsemisessä. Jooga, pranayama, akupunktio, shiatsu, taiji ja qigong keskittyvät tasapainottamaan energeettisiä nadeja tai energiameridiaaneja, jotka ovat chakrasysteemin olennainen osa.

Lännessä chakroja käytetään hyödyksi esimerkiksi aromaterapiassa, mantroissa, reikissä, käsillä parantamisessa, bach-kukkaterapiassa, radioniikassa, musiikkiterapiassa, väriterapiassa, kivihoidoissa ja neurolingvistisessä ohjelmoinnissa.

Tuhatterälehtinen kruunuchakra, kaksiterälehtinen otsachakra ja kuusitoistaterälehtinen kurkkuchakra (Nepal, 1600-luku).

Hindulaisuudessa chakrat liittyvät monimutkaisempaan esoteeriseen anatomiaan. Chakrat mainitaan useimmin agama- ja tantrateksteissä, jotka ovat laaja pyhien tekstien kokoelma. Chakroja on kuvattu tantrisissa Sat-Cakra-Nirupana- ja Padaka-Pancaka -teksteissä[11], joissa niitä kuvataan Brahmanin tietoisuuden emanaatioiksi, energiaksi joka asteittain muuttuu konkreettiseksi luoden erilliset chakrojen tasot, ja joka jää viimein lepäämään Muladharachakraan.

Ne ovat siten osa emanaatioteoriaa, kuten esimerkiksi kabbala lännessä, lataif-e-sitta sufilaisuudessa sekä uusplatonismi. Luomisessa vapautettu energia, Kundalini, lepää nukkuvana selkärangan tyvessä. Kundalinijoogan ja tantristen menetelmien tarkoituksena on nostaa tämä energia takaisin ylös chakrojen läpi, kunnes saavutetaan yhtyminen jumalaan Sahasrarachakrassa päälaella.

Näistä menetelmistä on useita variaatioita sanskritin kielisissä teksteissä. Varhaisemmissa teksteissä on useita chakrojen ja nadien systeemejä, joissa ne liittyvät eri tavoin toisiinsa. Eri lähteissä luetellaan 5, 6, 7, 8 tai jopa 12 chakraa. Ajan myötä yksi kuuden tai seitsemän chakran systeemi tuli vallitsevaksi, ja se on omaksuttu useimpiin joogan muotoihin. Kyseisen systeemin alkuperä on mahdollisesti 1000-luvulla, jonka jälkeen siitä tuli nopeasti suosittu.[12]

Tässä mallissa keskeisessä roolissa on kundalinivoiman nostaminen, jolloin se läpäisee eri keskukset aiheuttaen erilaisia tietoisuudentiloja, ja jonka seurauksena saavutetaan erilaisia siddhejä eli okkulttisia voimia, kunnes saavutetaan kruunuchakra ja yhtyminen jumaluuteen. Kundalinin nostamisen menetelmät ovat pääsääntöisesti salaisia, mutta myös useita menetelmiä on julkaistu. Esimerkiksi Bihar school of Yogassa aloitetaan valmistavilla harjoituksilla kuten asanoilla ja pranayamalla nadien puhdistamiseksi, ja sen jälkeen siirrytään kullekin chakralle sopiviin harjoituksiin ja meditaatioon. Lopulta kundalini nostetaan erityisten kriya'in läpi, joka tuhoaa yksilön kuvitelman kausaalisesta itsestä.[13]

Vajrayana (buddhalainen tantra)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vajrayana

Tiibetiläinen teoria chakroista on keskeinen kaikissa korkeimmissa joogatantroissa. Ne ovat keskeisessä roolissa kaikissa päätöstason harjoituksissa (dzog rim), jossa pyritään tuomaan kehon kymmenen hienojakoista tuulta keskuskanavaan, jossa ne hajoavat. Tällä harjoittaja pystyy tavoittamaan oivalluksen mielen luonnon "kirkkaan valon" loistosta.[14]

Tiibetiläisen systeemin mukaan keskuskanava alkaa kolmannen silmän kohdalta, kaartaa päälaelle, ja sieltä suoraan alas sukuelimen kärkeen. Kaksi sivukanavaa kulkevat keskuskanavan mukaisesti ja tiiviisti yhdessä, mutta alkavat sieraimista: kuukanava päättyy sukuelimeen ja aurinkokanava peräaukkoon. Keskuskanavan mukaisesti on sijoittunut kymmenen chakraa, joista yleensä neljää tai viittä pidetään tärkeinä. Chakrat ovat sijoittuneet seuraavasti:

  • Kolmas silmä kulmakarvojen välissä
  • Tuulipyörä otsassa
  • Kruunupyörä päälaella
  • Kurkkupyörä
  • Tulipyörä kurkun ja sydämen välissä
  • Sydänpyörä
  • Napapyörä
  • Salainen paikka, neljä sormea navan alapuolella
  • Jalokivipyörä sukuelimessä
  • Sukuelimen kärki

Kanavat kulkevat näiden mukaisesti, mutta navan, sydämen, kurkun ja kruunun sivukanavat kiertyvät keskuskanavan ympärille. Navassa, kurkussa ja kruunussa on kaksinkertainen solmu, joka syntyy molempien sivukanavien kiertymisestä kerran keskuskanavan ympäri. Sydänpyörässä on kuusinkertainen solmu, jossa kumpikin sivukanava kiertyy ympäri kolmesti. Tärkeä osa päätöstason harjoituksia on näiden solmujen löysääminen ja purkaminen. Chakrojen ohella on myös 'hienojakoisia ytimiä'. Kruunussa sijaitsee valkoinen ydin, navassa punainen ja sydämessä häviämättömät valkoinen ja punainen ydin, jotka jättävät kehon kuoleman hetkellä. Lisäksi jokaisella chakralla on tietty määrä 'puolia' tai 'terälehtiä', jotka haarautuvat tuhansiksi hienoiksi kanaviksi joka puolelle kehoa. Yleisesti korkeammat tantrat kuvaavat chakroja, kanavia ja ytimiä hyvin samankaltaisesti.

Vajrayana-buddhalaisuudessa esiintyy myös käsite kalachakra joka tarkoittaa ajan pyörää. [15] Kalachakrassa chakrat liitetään astrologiaan. kenen mukaan?

Länsimaiset tulkinnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsimaisessa kulttuurissa pranan käsite juontaa Franz Anton Mesmerin 1700-luvulla käyttämään animaaliseen magnetismiin. Kuitenkin vasta vuonna 1927 Sir John Woodroffe, alias Arthur Avalon, käänsi teokset Sat-Cakra-Nirupana ja Padaka-Pancaka, joissa esiteltiin teoria seitsemästä päächakrasta.[16] Teos oli hyvin yksityiskohtainen ja monimutkainen, ja myöhemmin siinä esitellyt ideat kehittyivät teosofi C. W. Leadbeaterin teoksen Chakras vaikutuksesta nykyisin länsimaissa yleiseksi käsitykseksi. Moniin Leadbeaterin käsityksiin vaikuttivat aikaisempien kirjoittajien teokset, esimerkiksi Johan Georg Gichtellin Theosophia Practica (1696), jossa Gichtell viittaa chakrojen tapaisiin 'sisäisiin voimakeskuksiin'.[17] Idea chakroista on sittemmin sekoittunut länsimaisissa new age -suuntauksissa kiinalaisiin menetelmiin, kuten akupunktioon ja käsitykseen ki'stä.

Rudolf Steinerin mukaan chakrasysteemi on dynaaminen ja muuttuva. Se on nykyihmisellä hyvin erilainen kuin muinaisuudessa ja tulee olemaan jälleen tulevaisuudessa erilainen kuin nyt. Toisin kuin perinteisissä itämaisissa opetuksissa Steiner kuvailee kehityssarjan ylhäältä alaspäin. Tämä on niin sanottu Khristos-polku, joka ei ole aina ollut mahdollinen ihmiskunnalle. Hän ei myöskään huomioi kruunuchakraa vaan mainitsee sen sijaan kahdeksanterälehtisen chakran, joka sijaitsee Manipura ja Swadhisthana -chakrojen välissä. Joissakin systeemeissä kuvataan chakroja kruunuchakran yläpuolella tai jalkojen alapuolella. Lisäksi on mainittu olevan pienempiä chakroja, etenkin päächakrojen välissä. Teoksessaan Miten saavutetaan tietoa korkeammista maailmoista Steiner antaa ohjeita chakrojen kehittämiseen. Muita tunnettuja chakroista kirjoittaneita henkilöitä ovat esimerkiksi Caroline Myss (Hengen anatomia) ja Anodea Judith (Wheels of life).

Sisäerityssysteemi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chakrojen on arveltu ilmenevän pääasiassa psyyken tasolla. Kuitenkin joidenkin mielestä chakrat ilmenevät myös fyysisesti.[18] Esimerkiksi Gary Osborn on kuvaillut chakroja sisäerityssysteemin metafyysiseksi vastineeksi[19], ja Anodea Judith on huomannut merkittävän samankaltaisuuden molempien sijainneissa ja tehtävien kuvauksissa.[20] Stephen Sturgess liittää alimmat kuusi chakraa tiettyihin selkärangan myötäisiin hermopunoksiin ja rauhasiin.[21] C. W. Leadbeater on liittänyt otsachakran käpyrauhaseen[22], joka on osa sisäerityssysteemiä. Edgar Caycen mukaan Ilmestyskirjassa mainitut seitsemän seurakuntaa tarkoittavat umpirauhasia.[23]

Valon spektri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1940-luvulta lähtien on länsimaisissa menetelmissä seitsemän päächakraa yhdistetty tiettyyn väriin ja jalokiveen. Esimerkiksi otsachakra yhdistetään indigonsiniseen, ja näin ajateltuna päänsärky voidaan parantaa asettamalla indigon värinen kivi otsalle. Patricia Mercier on esitellyt värienergian ja valon spektrin välisen yhteyden:

»Ihmisinä me ilmennymme elektromagneettisen säteilyn 49:nnen oktaavin sisällä. Tämän alapuolella on juuri ja juuri näkyvä lämpösäteily, sitten näkyvä infrapuna, televisio- ja radioaallot, ääni ja aivoaallot; yläpuolella juuri ja juuri näkyvä ultravioletti, sitten kemikaalien ja tuoksujen näkymättömät taajuudet, joita seuraavat röntgen- ja gammasäteet sekä tuntemattomat kosmiset säteet."[24]»

»"Intian joogaopetuksissa seitsemään päächakraan liitetään tiettyjä ominaisuuksia kuten värit (valon spektrin seitsemästä säteestä), elementit (kuten maa, ilma, vesi ja eetteri), aistit (kuten tunto-, maku- ja hajuaisti), ja yhteys sisäeritysjärjestelmään."[25]»

Vertailu muihin esoteerisiin traditioihin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa mystisissä traditioissa puhutaan hienojakoisista, kehon läpi virtaavista energioista ja energiakeskuksista. Systeemeissä on paljon samankaltaisuuksia, mutta kuitenkaan mikään niistä ei ole kehittynyt eristyksissä; Intian mystiset traditiot ovat olleet yhteydessä Kiinan ja islamin mystisiin traditioihin, ja ne ovat voineet vaikuttaa toinen toisiinsa.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
  1. a b Chakra Encyclopedia Britannica. Viitattu 1.4.2011. (englanniksi)
  2. a b History of the Chakra System Sacred Centers. Arkistoitu 13.9.2011. Viitattu 1.4.2011. (englanniksi)
  3. Charles Webster Leadbeater: Chakras, s. 1. Määritä julkaisija! (englanniksi)
  4. John Cross, Robert Charman: Healing with Chakra energy system, s. 17–18. Määritä julkaisija! (englanniksi)
  5. Peter Gregutt: Chakra balancing Encyclopedia of Alternative Medicine. Viitattu 16.6.2009. (englanniksi)
  6. Paramhans Swami Maheshwarananda, hidden power in humans, Ibera Verlag, s. 54, ISBN 3-85052-197-4 (englanniksi)
  7. Judith 1996: s. 5
  8. Shumsky 2003, s. 24
  9. Exploring Chakras, Susan G. Shumsky, Career Press Inc., 2003, s. 37. (englanniksi)
  10. B. K. S Iyengar. Light on yoga (englanniksi)
  11. Woodroffe, Serpent Power, s. 317 (englanniksi)
  12. Flood, op. cit., s. 99.
  13. Swami Satyananda Saraswati, Kundalini Tantra. (englanniksi)
  14. Sogyal Rinpoche: Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-19319-7
  15. John Newman: The Wheel of Time: Kalachakra in Context, s. 51–54, 62–77. Shambhala, 1991. ISBN 978-1-55939-779-7 Teoksen verkkoversio.(englanniksi)
  16. Woodroffe, Serpent Power, Dover Publications, s. 317 (englanniksi)
  17. C. W. Leadbeater, Gichtel and Theosophia Practica (Arkistoitu – Internet Archive), Chakra, Adyar, 1927 (englanniksi)
  18. Swami Sivananda Saraswati, Kundalini yoga. Tehri-Garhwal, India: Divine Life Society, foldout chart. ISBN 81-7052-052-5 (englanniksi)
  19. Shining Ones, Philip Gardiner and Gary Osborn, Watkins Publishing, 2006 edition, s. 44-45, ISBN 1-84293-150-4 (englanniksi)
  20. Judith Anodea, Wheels of Life, (englanniksi)
  21. Stephen Sturgess, Yoga Book, Element, 1997, s. 19-21, ISBN 1-85230-972-5 (englanniksi)
  22. Chakras, CW Leadbeater (englanniksi)
  23. John Van Auken, Interpretating Revelation, Edgarcayce.org (englanniksi)
  24. Patricia Mercier, Chakra Bible, Octopus Publishing, 2007, s. 12. ISBN 9781841813202 (englanniksi)
  25. Patricia Mercier, Chakra Bible, Octopus Publishing, 2007, s. 28 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]