Cerium(IV)oksidi
| Cerium(IV)oksidi | |
|---|---|
_oxide.jpg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CeO2 |
| Moolimassa | 172,11 g/mol |
| Ulkomuoto | Vaaleankeltainen kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 2 600 °C[1] |
| Kiehumispiste | 3 500 °C |
| Tiheys | 7,132 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen[1] |
Cerium(IV)oksidi eli ceriumdioksidi (CeO2) on cerium- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa eräiden lasilaatujen valmistamiseen ja katalyyttinä. Cerium muodostaa myös toisen oksidin cerium(III)oksidin.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa cerium(IV)oksidi on valkoista tai hieman kellertävää kiteistä ainetta. Cerium(IV)oksidin kiderakenne muistuttaa kalsiumfluoridin rakennetta. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematon, mutta liukenee happoihin. Happoihin liukenemista parantaa pelkistimen läsnäolo. Happo-emäsluonteeltaan cerium(IV)oksidi on amfoteerinen aine ja reagoi sulien alkalimetallihydroksidien, kuten natriumhydroksidin kanssa muodostaen ceraattisuoloja.[1][2][3]
- CeO2 + 2 NaOH → Na2CeO3 + H2O
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Cerium(IV)oksidia valmistetaan joko hapettamalla metallista ceriumia ilman hapen avulla tai kuumentamalla muita ceriumyhdisteitä kuten ceriumkarbonaattia, ceriumnitraattia tai ceriumoksalaattia.[1][2][3]
Tärkein cerium(IV)oksidin käyttö on muun muassa lasisten peilien ja optisen lasin kiillotus. Yhdistettä voidaan käyttää myös lasin värin poistoon ja opalilasin valmistuksessa. Muita cerium(IV)oksidin käyttökohteita ovat katalyyttinä toimiminen hapetusreaktioissa kuten typpihapon ja ammoniakin valmistuksessa sekä itsestäänpuhdistuvissa uuneissa.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 521. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Barry T. Kilbourn: Cerium and Cerium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 20.3.2014
- ↑ a b c Klaus Reinhardt & Herwig Winkler: Cerium Mischmetal, Cerium Alloys, and Cerium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 20.3.2014