Causa sui
Causa sui (lat. 'itsensä syy') on filosofinen käsite. Causa sui tarkoittaa jotakin, mikä on saanut itse itsensä aikaan.
Perinteisessä länsimaisessa teismissä Jumala ei ole voinut olla minkään muun voiman tai olennon luoma, ja siksi Jumala on joko itse itsensä syy (causa sui) tai vailla syytä.[1] Esimerkiksi Tuomas Akvinolainen katsoi, ettei mikään voi olla itsensä syy, koska tällöin se olisi ajallisesti itseään aikaisempi, mikä on mahdotonta.[2] Näin hän päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon: Jumala on vailla syytä eli itse ensimmäinen aikaansaava syy (kosmologinen todistus).
Causa sui oli keskeinen käsite muun muassa Baruch Spinozalla, Sigmund Freudilla ja Ernest Beckerillä. Spinozan ajattelussa oli olemassa vain yksi substanssi, ja se oli itsensä syy.[3] Freudilla ja Beckerillä käsite liittyi tarkoitukseen, jonka asia kykeni antamaan itselleen, ja kuolemattomuuteen: jokin kykeni luomaan merkitystä tai jatkamaan merkityksen luomista myös oman elämänsä jälkeen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Quinn, Philip L.: ”Causa sui”, teoksessa Honderich, Ted (toim.): The Oxford Companion to Philosophy. New edition. New York: Oxford University Press, 2005. ISBN 0-19-926479-1 (englanniksi)
- ↑ Tuomas Akvinolainen: Summa theologiae, Ia, kysymys 2, 3. artikla
- ↑ Huttunen, Rauno: Spinoza: Jumala eli luonto joyx.joensuu.fi. Arkistoitu 20.12.2008. Viitattu 13. marraskuuta 2007.