Case 39

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Case 39
Ohjaaja Christian Alvart
Käsikirjoittaja Ray Wright
Tuottaja Lisa Bruce
Steve Golin
Alix Madigan
Kevin Misher
Kuvaaja Hagen Bogdanski
Leikkaaja Mark Goldblatt
Pääosat Renée Zellweger
Jodelle Ferland
Ian McShane
Bradley Cooper
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
 Kanada
Tuotantoyhtiö Paramount Vantage
Misher Films
Anonymous Content
Case 39 Productions
Levittäjä Paramount Pictures
Netflix
Ensi-ilta Uusi-Seelanti 13. elokuuta 2009
Yhdysvallat 1. lokakuuta 2010
Kesto 109 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 26 000 000 USD
Tuotto 28 189 979 USD
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Case 39 on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Christian Alvartin ohjaama yhdysvaltalainen kauhutrilleri, jonka pääosissa ovat Renée Zellweger, Jodelle Ferland, Ian McShane ja Bradley Cooper.[1]

Sosiaalityöntekijä Emily Jenkins (Renée Zellweger) yrittää suojella kymmenvuotiasta Lillith-tyttöä (Jodelle Ferland), jonka vanhemmat joutuvat mielisairaalaan. Lillith on tyttö, jolla on merkillinen ja salaperäinen menneisyys. Työnsä henkilökohtaisesti ottava Emily majoittaa Lillithin omaan kotiinsa, kunnes sopivat sijaisvanhemmat löytyvät. Emilyn lähipiiristä alkaa kuitenkin kuolla ihmisiä, ja Lillithillä saattaa olla asian kanssa tekemistä.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Renée Zellweger  Emily Jenkins  
 Jodelle Ferland  Lillith Sullivan  
 Ian McShane  Etsivä Mike Barron  
 Bradley Cooper  Douglas J. Ames  
 Callum Keith Rennie  Edward Sullivan  
 Kerry O'Malley  Margaret Sullivan  
 Adrian Lester  Wayne  
 Georgia Craig  Denise  
 Cynthia Stevenson  Nancy  
 Alexander Conti  Diego  

Elokuvan käsikirjoitti Ray Wright ja sen tuottivat Lisa Bruce, Steve Golin, Alix Madigan ja Kevin Misher.[1] Chloë Moretz ja Isabelle Fuhrman olivat ehdolla Lillithin rooliin.[1]

Case 39:n kuvaukset alkoivat 6. syyskuuta 2006.[1] Elokuvaa kuvattiin 26 miljoonan dollarin budjetilla Kalifornian Burbankissa, Oregonin Portlandissa, Brittiläisen Kolumbian Vancouverissa, Burnabyssä ja Coquitlamissa.[1][2]

31. lokakuuta 2006 elokuvan lavasteita tuhoutui tulipalossa Vancouverissa. Kukaan näyttelijöistä ei ollut tuolloin paikalla eikä kukaan loukkaantunut vakavasti, mutta lavasteet studioineen tuhoutuivat.

Case 39 valmistui vuonna 2007, mutta se sai ensi-iltansa vasta kaksi vuotta valmistumisen jälkeen.

Case 39 sai ensimmäisen ensi-iltansa Uudessa-Seelannissa 13. elokuuta 2009.[1]

Elokuvalla oli ollut monta suunniteltua kotimaan ensi-iltapäivää. Elokuvan alkuperäiseksi Yhdysvaltain ensi-iltapäiväksi suunniteltiin 8. helmikuuta 2008, jota sittemmin siirrettiin helmikuun 22. päivään 2008.[3] Tämän jälkeen ensi-iltaa siirrettiin elokuun 22. päivään 2008 asti,[4] mutta ensi-iltaa jouduttiin vielä siirtämään huhtikuun 10. päivään 2009.[5] Tällöin elokuvan alustavaksi ensi-iltapäiväksi päätettiin kuitenkin 1. tammikuuta 2010, mutta tätäkin päivämäärää jouduttiin siirtämään. Case 39 -elokuvan viralliseksi Yhdysvaltain ensi-iltapäiväksi vahvistettiin 1. lokakuuta 2010.[5][1][6] Samana päivänä elokuva julkaistiin myös Kanadassa.[1] Paramount Vantage toimi elokuvan jakelijana Yhdysvalloissa.[1] Paramount Pictures toimi elokuvan jakelijana Isossa-Britanniassa ja Kanadassa.[1]

Elokuvan julkaisupäivää siirrettiin useaan kertaan myös Australiassa ja Isossa-Britanniassa. Australiassa julkaisupäiväksi ilmoitettiin elokuun 20. päivä, mutta elokuvan julkaisupäivä siirrettiin marraskuun 5. päivään 2009.[7] Isossa-Britanniassa elokuvan olisi pitänyt tulla elokuvateattereihin huhtikuussa vuonna 2009, mutta julkaisupäivää siirrettiin syyskuun 4. päivään, sitten syyskuun 25. päivään[8] ja tämän jälkeen joulukuun 11. päivään. Case 39 sai viimein ensi-iltansa Isossa-Britanniassa 5. maaliskuuta vuonna 2010.[1]

Case 39:n julkaisupäiväongelmista huolimatta se pääsi teatterilevitykseen monissa maissa aina Etelä-Amerikasta Euroopan kautta Aasiaan.[1]

Case 39 tuotti Uudessa-Seelannissa avausviikonloppunaan 35 056 dollaria sijoittuen sijalle 12.[9] Elokuva tuotti keskimäärin 1 845 dollaria 19 elokuvateatterissa.[9] Elokuva myös pääsi vain rajoitettuun teatterilevitykseen Australiassa; kauhutrilleriä esitettiin vain 85 elokuvateatterissa.[10] Australiassa elokuva sijoittui sijalle 12 avausviikonloppunaan; elokuva tuotti Australiassa 332 956 dollaria.[10] Case 39 tuotti ulkomailla yhteensä 14 926 149 dollaria.[2]

Avausviikonloppunaan Yhdysvalloissa elokuva sijoittui sijalle 7; elokuvaa esitettiin 2 211 elokuvateatterissa ja tuotti 5 350 000 dollaria.[2] Case 39 tuotti kaiken kaikkiaan Yhdysvalloissa 13 261 851 dollaria.[2] Case 39 tuotti kokonaisuudessa 28 189 979 dollaria 26 miljoonan dollarin budjetista.[2]

Case 39 sai vuonna 2011 kaksi palkintoehdokkuutta: Fangoria Chainsaw -palkintoehdokkuuden parhaasta naissivuosasta (Jodelle Ferland) ja Young Artist -palkintoehdokkuuden parhaasta nuoresta miessivuosasta (Alexander Conti).[1]

Case 39 sai ilmestymisensä aikaan lähinnä negatiivista palautetta. Elokuvalla on Rotten Tomatoes -sivustolla 23 prosentin "mätä"-arvosana, joka perustuu 71 arvosteluun.[6] Internet Movie Databasessa elokuvalla on 6.1 tähteä kymmenestä.[1]

Dread Centralin Gareth Jones antoi elokuvalle 2 "veistä" viidestä.[11] Australialaisen televisiosarjan At the Moviesin Margaret Pomeranz antoi elokuvalle yhden tähden viidestä ja kutsui elokuvaa "yksi pelottomista ja typerimmistä elokuvista, mitä olen nähnyt pitkään aikaan." Toinen juontaja David Stratton antoi elokuvalle 1 ja puoli tähteä viidestä.[12] Iltalehti on antanut elokuvalle kaksi tähteä,[13] Telvis kaksi tähteä[14] ja Filmtown kolme ja puoli tähteä viidestä.[15]

DVD-julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Case 39 julkaistiin Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran DVD:lle 4. tammikuuta vuonna 2011.[6][16] 4. lokakuuta 2011 Case 39 julkaistiin Paranormal Activity 3:n kanssa kahden elokuvan julkaisussa.[16] Case 39 julkaistiin kahden levyn julkaisuna ja Blu-rayna 1. tammikuuta vuonna 2013.[16]

Suomessa Case 39 ei päässyt teatterilevitykseen, mutta elokuva julkaistiin DVD:lle ja Blu-raylle 7. heinäkuuta 2010.[1][17]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Case 39 (2009) imdb.com. IMDB.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e Case 39 Box Office Mojo. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  3. Paramount Date Changes: ‘The Ruins’ and ‘Case 39′ bloody-disgusting.com. Bloody-disgusting.com. Arkistoitu 5.4.2012. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  4. Paramount Shifts ‘Case 39′ To August of 2008! bloody-disgusting.com. Bloody-disgusting.com. Arkistoitu 5.4.2012. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  5. a b Paramount Shifts ‘Case 39′ to 2009… YIKES bloody-disgusting.com. Bloody-disgusting.com. Arkistoitu 5.4.2012. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  6. a b c Case 39 (2010) rottentomatoes.com. Rottentomatoes.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  7. Case 39 yourmovies.com.au. Yourmovies.com. Arkistoitu 16.6.2013. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  8. UK Cinema Releases: 2009 filmdetail.com. Filmdetails.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  9. a b New Zealand Box Office boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  10. a b CASE 39 BY COUNTRY boxofficemojo.com. Boxofficemojo.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  11. Case 39 (2009) dreadcentral.com. Dreadcentral.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  12. Case 39 abc.net.au. Abc.net.au. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  13. Case 39 iltalehti.fi. Iltalehti.fi. Viitattu 20.1.2013. (suomeksi)
  14. Case 39 telvis.fi. Telvis.fi. Viitattu 20.1.2013. (suomeksi)
  15. Elokuvan esittely: Case 39 filmtown.fi. Filmtown.fi. Viitattu 20.1.2013. (suomeksi)
  16. a b c Releases of Case 39 allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  17. Case 39 discshop.fi. Discshop.fi. Arkistoitu 18.11.2015. Viitattu 20.1.2013. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]