Carmen Luisa Letelier
Carmen Luisa Letelier Valdés (s. 20. marraskuuta 1943 Santiago de Chile) on chileläinen ooppera- ja konserttilaulaja, joka on äänialaltaan kontra-altto.[1]
Letelier syntyi muusikkoperheeseen. Hänen isänsä oli säveltäjä Alfonso Letelier ja äitinsä laulaja Margarita Valdés. Hänen veljestään Miguel Letelieristä tuli säveltäjä. Letelier aloitti varhain pianonsoiton ja musiikin teorian opiskelun. Nuorena hän tutustui myös jazziin ja kansanmusiikkiin, lauloi Santiagon jazzklubilla ja sai parin vuoden ajan opetusta Violeta Parralta. Vuonna 1962 Letelier aloitti opiskelun Chilen paavillisessa katolisessa yliopistossa ja suuntautui espanjan kielen opettajaksi. Vuonna 1966 hän meni Chilen kansalliseen musiikkikonservatorioon. Hän sai opetusta Lila Cerdalta, Clara Oyuelalta, Federico Heinleinilta, Elvira Savilta ja Hernán Wurthilta. Vuonna 1966 Letelier sai kunniamaininnan CRAV:n (Compañía de Refinería de Azúcar de Viña del Mar) laulukilpailussa.[1]
Letelier piti ensimmäisen esiintymisensä solistina vuonna 1967 Santiagon kunniallisteatterissa orkesterin solistina Marc-Antoine Charpentierin Te Deumin esityksessä. Näihin aikoihin hän esiintyi myös muiden barokkimusiikin teosten tulkinnoissa. Lisäksi hän osallistui chileläisten teosten kantaesityksiin ja piti chileläisen ja eurooppalaisten teosten lauluresitaalin Pariisissa. Letelier äänitti Office de Radiodiffusion Télévision Françaiselle Max Deutschin sävellysopiskelijoiden teoksia. Hän on esiintynyt monin paikoin Chilessä ja lisäksi lukuisten ulkomaalaisten sinfoniaorkestereiden kanssa. Hän on osallistunut kansallisiin ja kansainvälisiin konserttikiertueisiin laajalti Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja pitkin Latinalaista Amerikkaa. Oopperauransa Letelier aloitti vuonna 1969 tulkitsemalla Santiagon kunnallisteatterissa Emilian roolin Giuseppe Verdin Otellossa. Muita rooleja hänellä on vuosikymmenten varrella ollut muiden muassa Richard Wagnerin, Richard Straussin, Wolfgang Amadeus Mozartin, Pjotr Tšaikovskin, Giacomo Puccinin, Gaetano Donizettin, Modest Mussorgskin, Leoš Janáčekin, Alessandro Scarlattin ja Sebastián Errázurizin oopperoissa. Vuosina 1969–1978 Letelier opetti laulua Chilen paavillisessa katolisessa yliopistossa. Hän aloitti samoihin aikoihin työn yliopiston Conjunto de Música Antigua -kokoonpanossa, jonka kanssa hän teki ensimmäisen kansainvälisen kiertueensa Yhdysvaltoihin vuonna 1970. Vuonna 1975 hän kiersi Brasiliassa, Perussa, Ecuadorissa, Venezuelassa, Costa Ricassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Hän omaksui laajan vanhan musiikin ohjelmiston. Letelier sai vuonna 1978 Chilen yliopiston taiteiden tiedekunnan musiikin laitokselta Intérprete Superior -arvonimen.[1]
Letelierin konserttiohjelmistoon on kuulunut muun muassa kirkkomusiikkiteoksia ja lauluja lukuisilta säveltäjiltä, joiden joukossa on lukuisten espanjalaisten ja muiden eurooppalaisten säveltäjien lisäksi ollut myös latinalaisamerikkalaisia, kuten chileläisiä säveltäjiä. Vuonna 1983 Letelier liittyi Ensemble Bartókiin, jonka oli perustanut Valene Georges vuonna 1981 chileläisten ja latinalaisamerikkalaisten säveltäjien avantgardemusiikin edistämiseksi. Tämän kokoonpanon kanssa Letelier piti noin kolmekymmentä kansainvälistä kiertuetta. 2010-luvun alussa Letelier sairastui kurkkusyöpään, mikä vähensi hänen osallistumistaan kokoonpanon toimintaan. Letelier aloitti opettamisen Chilen yliopistossa vuonna 1979 ja on toiminut siellä sittemmin monissa asemissa, myös hallinnollisissa tehtävissä. Hän on kuulunut muun muassa Viña del Marin kansainvälisen Luis Sigall -musiikkikilpailun tuomaristoon vuonna 1999. Letelier on saanut urallaan eri maissa lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, kuten Chilen musiikkielämän korkeimman tunnustuksen (Premio Nacional de Artes Musicales de Chile) vuonna 2010.[1]
Letelier meni vuonna 1969 naimisiin Pablo Domeykon kanssa. Pariskunta sai viisi lasta: Miguel, Antonia, Pablo, Alfonso ja Sebastián.[1]