Antoine Charles Horace Vernet
Antoine Charles Horace Vernet eli Carle Vernet (14. elokuuta 1758 Bordeaux – 17. marraskuuta 1835 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari, Claude Joseph Vernet’n nuorin lapsi ja Horace Vernet’n isä. [1]
Bordeaux’ssa syntynyt Vermet oli Michel Nicolas-Bernard Lepicien oppilas. Hän meni Roomaan tutkimaan antiikin mestareita. Hänen voitettuaan grand prix’n (1782) hänen isänsä oli käskettävä hänen palata Ranskaan estääkseen häntä menemästä luostariin. 1788 hänestä tuli École des Beaux-Artsin jäsen ja 1810 Academie Royalen jäsen.
Teoksessaan Aemilius Pauluksen triumfi hän mursi perinteen ja kuvasi hevosta tavalla, jonka hän oli oppinut talleilla ja ratsastuskouluissa. Hänen metsästystä, kilpailuja, maisemia ja työntekoa kuvaavat litografiansa olivat hyvin suosittuja.
Carlen sisar teloitettiin giljotiinissa Ranskan vallankumouksen aikana. Kun Vernet jälleen ryhtyi maalaamaan, hänen tyylinsä oli muuttunut perusteellisesti. Hänen piirroksensa Napoleonin Italian-taistelusta saivat runsaasti kiitosta, samoin Marengon taistelu, ja Austerlitzin aamusta Napoleon palkitsi hänet Kunnialegioonan arvomerkillä. Ludvig XVIII palkitsi hänet Pyhän Mikaelin kunniamerkillä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antoine Charles Horace Vernet Wikimedia Commonsissa
