Carl Petter Hällström

Ruotsin tiedeakatemian C.P. Hällströmin kunniaksi vuonna 1841 lyöttämä muistomitali.

Saman mitalin toinen puoli.

Carl Petter Hällström (27. helmikuuta 1774 – 13. maaliskuuta 1836) oli suomalainen kartografi, joka teki valtaosan elämäntyöstään Ruotsissa. Hänen vuosina 1798–1799 valmistamansa koko Suomen ja Suomen läänien kartat merkitsivät valtavaa edistysaskelta Suomen kartoituksessa. Niiden myötä Suomesta ensimmäisen kerran oli olemassa tarkka ja luotettava kartta. Hällströmiä pidetään sekä Ruotsin että Suomen merkittävimpänä kartografina. Hänen vaikutuksensa Suomen karttakuvaan oli samalla lailla merkittävä kuin Olaus Magnuksen ja Anders Bureuksen häntä ennen ja suurempi kuin kenenkään yksittäisen henkilön hänen jälkeensä.

Lapsuus, nuoruus ja opintovuodet Suomessa

Carl Petter Hällström syntyi Ilmajoella 27. helmikuuta 1774 papin poikana. Hän kävi Vaasan triviaalikoulun 1788–1791 ja aloitti opinnot Turun yliopistossa vuonna 1792. Jo nuoruudessaan Pohjanmaalla hän oli ryhtynyt piirtämään karttoja. Turussa hänen opettajansa, professori Henrik Gabriel Porthan, huomasi nuorukaisen erityisen taipumuksen ja mieltymyksen karttojen tekoon. Hän antoi Hällströmille tehtäväksi laatia suuri Suomen kartta. Porthanin Tukholmassa asunut suomalainen ystävä Carl Fredrik Fredenheim oli lupautunut kustantamaan kartan ja painattamaan sen Pariisissa. Vaan kun Fredenheim ja Porthan saivat tietoonsa, että varakas ruotsalainen vuorineuvos, vapaaherra Samuel Gustaf Hermelin oli ryhtynyt julkaisemaan koko silloisen Ruotsin valtakunnan käsittävää moniosaista kartastoa, ehdottivat he Hermelinille Suomen kartan ottamista osaksi Hermelinin kartastoa ja lahjakkaan Hällströmin palkkaamista kartastoa toimittamaan. Näin sovittiin.

Vuoden 1799 Suomi-kartasto ja Hermelinin kartaston toimittaminen

Vuonna 1796 Hällström matkusti Tukholmaan mukanaan Porthanille piirtämänsä suuri Suomen karttansa. Hermelin huomasi pian nuoren miehen kyvyt ja teki hänestä kartastonsa päätoimittajan. Tukholmassa oli paljon enemmän lähdeaineistoa, kuin mitä Turussa oli ollut, josta syystä Hällströmin jo tekemän Suomen kartan painaminen jätettiin sikseen. Sen sijaan hän ryhtyi uuden lähdeaineiston varassa laatimaan Suomen läänien karttoja Hermelinin kartastoon. Vuonna 1799 Hermelinin kartaston Suomen osuus valmistui. Sen nimeke on: Geographiske chartor öfver Sverige. Andra afdelningen, Storfurstendömet Finland, suomennettuna Maantieteellisiä karttoja Ruotsista. Osa kaksi, Suomen Suuriruhtinaskunta. Kirja käsittää nimiölehden, koko Suomen kartan sekä viisi Suomen läänien karttaa seuraavasti: Turun ja Porin lääni, Uudenmaan ja Hämeen lääni ynnä Kymenkartanon lääni, Vaasan lääni, Kuopion lääni ja Oulun lääni. Kaikki kartat ja nimiölehti olivat Hällströmin alusta asti laatimia ja piirtämiä.

Suomi-kartasto sai erittäin hyvän vastaanoton. Se korjasi vanhat väärät käsitykset ja tarkensi Suomen karttakuvan kokonaan uudelle tasolle. Kartat ovat huolella ja kauniisti piirretyt ja aikansa ylivoimaisesti tarkimmat ja luotettavimmat. Hällström sai vankan maineen taitavana kartografina. Hänen karttoihinsa perustuvasta Suomi-kuvasta muodostui standardi ja esikuva myöhemmille Suomen kartoille aina 1870-luvun alkuun asti. Suomen osuuden valmistuttua Hällström jatkoi Hermelinin kartaston toimittajana ryhtyen laatimaan kartaston Ruotsin osuuden karttoja. Hänen tekemiään on 22 neliosaisen kartaston 33 kartasta.

Virkaura Ruotsissa

Hällströmin muutettua Ruotsiin järjesti Hermelin hänelle viran ensin Vuorikollegion adjunktina ja sittemmin vuodesta 1799 valamiehenä (geschworener). Vuonna 1801 Hällström nimitettiin Päämaanmittauskonttorin eli valtakunnan ylimmän maanmittausviranomaisen yli-insinöörin virkaan. Suomen tultua vuonna 1809 irrotetuksi Ruotsista, Suomella ei ollut tarjota Hällströmille hänen kykyjään vastaavaa työpaikkaa ja hän jäi Ruotsiin. Vuonna 1809 hänet nimitettiin Merenmittauskunnan kapteeniksi, merikarttakonttorin esimieheksi ja adjutantiksi. Hänet ylennettiin laivaston majuriksi vuonna 1810 ja everstiluutnantiksi vuonna 1826. Vuodesta 1819 hän toimi Koskenperkauskomitean jäsenenä tehden vesistökartoituksia ja mittauksia ja sen jälkeen vuodesta 1826 Suuramiraalinviraston pohjoisen kanavapiirin päällikkönä.

Geodeettisia mittausmatkoja Ruotsissa ja Suomessa

Suuren osan Hällströmin työtehtävistä edellä mainituissa viroissa muodosti karttojen perustaksi vaadittavien tieteellisten paikanmääritysten tekeminen valtakunnan eri osissa. Tätä varten hän joutui matkustamaan paljon. Matkoillaan vuosina 1797–1836 hän teki taivalta noin 80 000 kilometriä eli noin kaksi kertaa maapallon ympäri. Matkat tehtiin jalan, hevoskyydillä, veneellä tai parhaimmillaan purjelaivalla. Hällströmin paikanmääritykset loivat perustan Ruotsin 1800-luvun alun kartoituksille.

C.P. Hällströmin geodeettisista tutkimusmatkoista kaksi suuntautui Suomeen. Ensimmäinen tehtiin vuonna 1797 ja sen tarkoituksena oli Hermelinin kartaston Suomen karttojen geodeettisen perustan varmistaminen. Matkalla hän kiersi lähes koko maan käyden ainakin Hämeessä, Savossa, Kainuussa ja Pohjanmaalla. Toisen matkan hän teki vuonna 1806. Tällöin hän kävi Venäjän rajalla Ahvenkoskella ja matkusti sieltä Pohjanmaalle. Matka kesti noin kolme kuukautta.

Karttoja, kuvia ja kirjoituksia

Hermelinin karttojen lisäksi Hällström piirsi lukuisia muita karttoja. Suurin osa niistä kuvaa Ruotsia. Hällströmin piirtämiä Suomeen liittyviä painettuja karttoja tunnetaan kuusi kappaletta seuraavasti: A. F. Skjöldebrandin matkaa Torniosta Nordkappiin kuvaava kartta vuodelta 1802, Suomen tiekartta vuodelta 1806, Gustaf af Klintin merikartastossa ilmestyneet merikartat: Merenkurkku ja siihen liittyvä Suomen saaristo vuodelta 1832, Pohjanlahden itärannikko Torniosta Kokkolaan vuodelta 1833, Pohjanlahden itärannikko Vaasasta Poriin vuodelta 1836 ja Pohjanlahden itärannikko Porista Turkuun vuodelta 1835.

Opiskeluaikanaan Hällström piirsi Turun seudun kirkkojen ja kartanoiden kuvia. Niitä on säilynyt ainakin Uppsalan yliopiston kirjaston ja Nordiska Museetin kokoelmissa. Vuoden 1797 Suomen matkallaan hän piirsi kuvia, joista seuraavat ovat julkaistu kuparipiirroksina: Kajaanin linna, Varkaus ja Hauhon Vermasvuori. Hällström julkaisi lukuisia tieteellisiä kirjoituksia, joista useimmat ilmestyivät akateemisissa julkaisusarjoissa. Monet niistä olivat raportteja hänen tutkimusmatkoiltaan. Niistä yksi kuvaa hänen vuonna 1806 Suomeen tekemää paikanmääritysmatkaa. C.P. Hällström oli useiden tieteellisten ja taloudellisten seurojen ja akatemioiden jäsen.

Yksityiselämä ja perhe

Carl Petter Hällströmin neljä veljeä jäivät kaikki Suomeen ja kaikkien heidän toiminta tavalla tai toisella liittyi maanmittaukseen tai kartoitukseen: Veli Gustaf Gabriel Hällström (1775–1884) oli fysiikan professori Turussa ja Helsingissä sekä yliopiston rehtori. Hänen vastuullaan oli muun muassa Suomen maanmittareiden koulutus. Veli Herman Josef Hällström (1781–1855) toimi Oulun läänin lääninmaanmittari ja piirsi tuolloin mm. aikansa parhaan Pohjois-Suomen kartan. Veli Fredrik Adolf Hällström (1787–1861) oli insinööri ja everstiluutnantti toimien monissa tehtävissä, lyhyen aikaa Tie- ja vesikulkulaitosten insinöörikunnan vt. johtajana. Työssään hän kartoitti kanavia ja vesiväyliä. Veli Johan Hällström (1779–1843) toimi Liperin kihlakunnan tuomarina ja tehtävässään muun muassa ratkoi maaoikeuteen kuuluvia asioita.

C.P. Hällström oli kahteen otteeseen naimisissa. Ensimmäinen puoliso oli maakamreerin tytär Maria Margaretha Silfverberg Vaasasta. Häät vietettiin Vaasassa vuonna 1807. Vaimo kuoli vuonna 1816. Seuraavana vuonna Hällström solmi uuden avioliiton Carolina Charlotta Walliuksen kanssa. Uusi puoliso oli tukholmalaisen kellarimestarin tytär. Kummastakin liitosta syntyi kaksi lasta. Carl Petter Hällström kuoli Tukholmassa 13. maaliskuuta 1836, Tukholman suomalaisen seurakunnan jäsenenä. Vuonna 1841 Ruotsin tiedeakatemia lyötti hänen kunniakseen muistomitalin. Aikalaiset ovat luonnehtineet Hällströmiä ahkeraksi, huolelliseksi, tunnolliseksi, kunnolliseksi, vaatimattomaksi ja erittäin työkykyiseksi.

Lähteet

• Strang, Jan: Carl Petter Hällström ja hänen Suomi-kartastonsa. Kirjassa: Suomen karttakirja 1799. (Sivut 3 ja 14–23) Helsinki: Genimap, 2005. ISBN 951-593-965-8