Carl Johan Stjernvall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Stjernvall.
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Carl Johan Stjernvall (10. syyskuuta 1764 Padasjoki – 6. helmikuuta 1815 Viipuri) toimi Viipurin läänin ensimmäisenä maaherrana Suomen autonomian aikana.[1]

Suku, koulutus ja sotilasura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Johan Stjernvall syntyi Stjernvallien sotilassukuun. Hänen isänsä oli eversti Erik Johan Stjernvall (s. 1724) , joka oli kapteenina osallistunut Pommerin sotaan ja mennyt silloin naimisiin 18-vuotiaan stralsundilaisen kauppiaantyttären Catharina Elisabet Nonnemanin (s. 1744) kanssa. Vaimon isä oli Stralsundin raatikellarimestari ja viinikauppias, joka kuitenkin muutti tyttärensä perässä Suomeen ja kuoli vuonna 1791 Kirkkonummella. Heillä oli kaksi poikaa: Carl Johan 1764-1815 ja luutnantti, Linnaisten kartanon omistaja Hans Henrik Stjernvall (1769-1820).[2][3]

Sukunsa perinteiden mukaisesti Stjernvall laitettiin armeijaan. Hän oli vasta seitsemänvuotias, kun hänet kirjoitettiin korpraaliksi, ja 13-vuotias, kun hänet lähetettiin Ruotsiin, jossa hän palveli Kustaa III:n hovissa lähes vuosikymmenen. Palattuaan Suomeen Stjernvall täydensi opintojaan Royal Suédois, "Kungliga Svenska regementet" -rykmentissä Ranskassa, mutta palasi pian ja hänet nimitettiin ylipäällikkö Wilhelm Mauritz Klingsporin adjutantiksi. Suomen sodan syttyessä Stjernvall oli Porin rykmentin everstiluutnantti, mutta koska hän jäi vangiksi heti ensimmäisessä taistelussa, hän ei päässyt kunnostautumaan sodassa. Porvoon valtiopäivien jälkeen Stjernvall matkasi upseerilähetystön mukana Pietariin sopimaan upseerien palkkaetujen säilymisestä Suomen armeijan lakkauttamisesta huolimatta.

Virkaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stjernvall nimitettiin 1812 Viipurin läänin ensimmäiseksi maaherraksi.[1] Viipurin läänin asioiden järjestely oli vaikeaa. Lääni oli kuulunut vuosikymmeniä Venäjään, ja siksi sen hallintokulttuuri oli muuttunut. Stjernvallin kommentin mukaan virkamiehiä oli vähän ja he työskentelivät "venäläistä tahtia". Pikkuhiljaa asiat näyttäytyivät parempina. Hän sai mieleisiään apulaisia, ja hänen johtamansa järjestämiskomitea kartoitti tehokkaasti metsien tilat, kyytilaitoksen puutteet, hallinnon kehittämistarpeet ja opetuslaitoksen laadun. Realistina Stjernvall oivalsi, ettei ollut järkeä välittömästi yhtenäistää Viipurin läänin ja muun Suomen oloja.

Pitkään Venäjän vallan alla ollut lääni, aikaisempi Vanha Suomi, oli venäläisen hallintokulttuurin leimaama. Stjernvall kirjoittikin hieman epäileväisesti: "Veli hyvä, Viipurin läänistä ei tule koskaan Suomea – mutta Jumala armahtakoon, ettei käy päinvastoin!!!"[4]lähde tarkemmin? Viipurin lääni yhdistettiin muuhun Suomeen Stjervallin suunnitelmien mukaisesti: keskitien mielipiteineen hän joutui usein vastakkain niiden kanssa, jotka halusivat nopeaa yhdistymistä, ja myös niiden, jotka pitivät vauhtia liian kovana. Keisari Aleksanteri I:n ja kenraalikuvernööri Armfeltin tukema Stjernvallin sovitteleva keskitien politiikka johti ilmeisen onnistuneeseen lopputulokseen.[5]

Entisenä sotilaana Stjernvall paneutui kaikkein innokkaimmin sotaväkikysymykseen. Vanha Ruotsin vallan aikainen ruotusotamiesjärjestelmä oli purettu, ja sen tilalle ryhdyttiin 1812 kokoamaan uutta armeijaa. Stjernvall saikin koottua joukkonsa ensimmäisenä Suomessa, ja ilmeisesti hänen tavoitteenaan oli paitsi osoittaa lojaalisuuttaan keisarille, myös paikata sotilasmaineensa aiemmin saamaa kolausta. Hän suunnitteli lähtevänsä joukkoineen sotimaan Napoleonia vastaan, mutta joukkojen ainoaksi toiminnaksi jäi lopulta vartiopalvelus Pietarissa.

Pyramidin muotoinen Carl Johan Stjernvallin ja hänen seitsemän lapsensa hauta lähellä Jokioisten kirkkoa.[6]

Varhainen kuolema 1815 katkaisi Stjernvallin työn Viipurin läänin kehittäjänä.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen ja vaimonsa Eva Gustafva von Willebrandtin kahdestatoista lapsesta kahdeksan kuoli ennen aikuisikää. Ensimmäiset kuusi lasta kuolivat kaikki ennen vuotta 1807. Neljä aikuiseksi elänyttä olivat:

  • Carl Emil Knut (1806–1890), myöh. Stjernvall-Walleen, ministerivaltiosihteeri
  • Eva Aurora Charlotta (1808–1902), puolisot: 1. hovijahtimestari Paul Demidov 2. eversti Andrei Karamzin
  • Emelie (1811–1846), puoliso kreivi Vladimir Musin-Puškin
  • Alexandra (1812–1850), puoliso suurlähettiläs, paroni José Maurício Correa de Henriquez, conte do Seisal (Seisalin 1. kreivi)

Stjernvallin veli Fredrik Gustaf Stjernvall oli Hämeen-Uudenmaan läänin maaherra.[1]

Stjernvall on haudattu Jokioisten kirkon hautausmaalle.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Tietosanakirja 9, Tietosanakirja Oy, Helsinki 1917.
  2. ↑ Erik Johan Stjernvall:n sukupuu Geneanet. Viitattu 4.2.2023.
  3. ↑ Hans Henrik Stjernvall:n sukupuu Geneanet. Viitattu 4.2.2023.
  4. ↑ Klinge, Matti: Keisarin Suomi. Helsinki: Schildts, 1997. OCLC: 58317245 ISBN 9789515006820
  5. ↑ Teerijoki, Ilkka: Stjernvall, Carl Johan (1764–1815) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 14.2.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. ↑ Aurora Karamzin jokioinen.fi. Jokioisten kunta. Arkistoitu 17.10.2016. Viitattu 12.7.2018.
  7. ↑ Norbäck, Juhani: Unohdetun vaikuttajan hauta Jokioisten hautausmaalla. Lounais-Hämeen joulu, 2018, s. 30-32.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Carl_Johan_Stjernvall&oldid=22162767”