Carl Gustaf von Kraemer
Carl Gustaf Robert von Kraemer (7. kesäkuuta 1882 Kuopio – 23. joulukuuta 1977) oli suomalainen eversti.[1][2]
Von Kraemerin vanhemmat olivat eversti Carl Johan Alexander von Kraemer (1854–1920) ja Augusta Elisabeth von Essen af Zellie. Hän valmistui Haminan kadettikoulusta 1902 ja palveli Venäjän armeijassa 1902–1907 osallistuen Venäjän-Japanin sotaan. Armeijasta luutnanttina erottuaan von Kraemer oli Helsingin poliisilaitoksen opetusupseerina 1907–1909 sekä Ruokolahden piirin apulaisnimismiehenä ja Imatran poliisipäällikkönä 1909–1911. Hänet erotettiin poliittisesti epäluotettavana ja hän oli Tampereen paperikonttorin palveluksessa 1912–1914.[1]
Von Kramer kutsuttiin palvelukseen elokuussa 1914 ensimmäisen maailmansodan alettua ja hän toimi kulkulaitosupseerina ja asemakomendanttina Pietarin-Moskovan sotilaskuljetuspiirissä suorittaen asemakomendantin tutkinnon 1915. Hän lähti Venäjältä tammikuussa 1918 ja osallistui valkoisten puolella Suomen sisällissotaan. Von Kramer oli Tampereen taistelun jälkeen kaupungin sotilaspoliisimestarina ja komendanttina heinäkuuhun 1918 saakka.[1][2][3]
Von Kraemer oli yleisesikunnan kulkulaitostoimiston päällikkönä 1919–1937 ja sen jälkeen Kaukaan tehtaiden palveluksessa 1937–1951. Hän oli talvisodassa Päämajan huolto-osaston päällikkönä ja jatkosodan alussa hoiti erikoistehtäviä vuoteen 1942 saakka. Hänestä tuli ratsumestari 1918, majuri 1918, everstiluutnantti 1919 ja eversti 1932.[1][3]
Von Kraemer oli naimisissa vuodesta 1909 Eugenie Kasatschkinin kanssa.[1]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nimellä C. G. von Kraemer:
- Liikenneyhteyksien sotilaallinen merkitys. Otava 1928
- Kuljetuksenjohtajan käsikirja. Otava 1935, 1936