Carl Bartram

Carl Henrik Bartram (22. joulukuuta 1843 Rauma – 28. heinäkuuta 1936 Hämeenlinna) oli suomalainen lääkäri, kunnallispoliitikko ja kollegineuvos.

1600-luvun alussa Raumalle muuttaneeseen hollantilaiseen kauppiassukuun kuuluneen Carl Bartramin vanhemmat olivat kauppalaivuri, kauppias Carl Fredrik Bartram ja Katarina Henriette Paqvalin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1863 Turun kymnaasista ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1869, lääketieteen kandidaatiksi 1871 sekä lääketieteen lisensiaatiksi 1875.

Bartram oli aluksi Hämeenlinnan vt. piirilääkärinä vuosina 1876–1877 ja sen jälkeen lääkärinä muun muassa Raumalla, Iisalmessa ja Mikkelissä. Hän oli Hämeenlinnan kaupunginlääkärinä 1878–1908 sekä 7. Hämeen tarkk'ampujapataljoonan lääkärinä 1881-1903, Hämeen kutsuntapiirin lääkärinä 1882-1899 ja lääninvankilan lääkärinä 1897-1913. Tämän jälkeen Bartram toimi yksityislääkärinä Hämeenlinnassa. Hän oli 1878–1899 toimineen Hämeenlinnan kylpylaitoksen lääkärinä ja johtajana. Kaikkiaan Bartram toimi Hämeenlinnassa lääkärinä kuudenkymmenen vuoden ajan ja hän oli kuollessaan 92-vuotiaana Suomen vanhin lääkäri. Bartram sai kollegineuvoksen arvon 1892.

Bartram oli Hämeenlinnan kaupunginvaltuuston jäsenenä 1879–1905, valtuuston puheenjohtajana 1887–1894 ja 1899 sekä varapuheenjohtajana 1895–1896 ja 1898. Hän oli useita vuosikymmeniä Hämeenlinnana terveydenhoitolautakunnan ja kaupunginsairaalan johtokunnan puheenjohtajana. Bartramin aloitteesta Hämeenlinnaan perustettiin ensimmäiset yleiset uimalat ja hän vaikutti myös sähkö- ja vesilaitoksen perustamiseen kaupunkiin sekä Hämeenlinnan Rantapuiston uudistamiseen. Bartram oli Hämeenlinnan Säästöpankin hallituksen puheenjohtana kolmen vuosikymmenen ajan.