Johannes Askolin

Johannes Askolin.

Johannes Askolin (11. marraskuuta 1843 Pornainen – 13. maaliskuuta 1912 Porvoo) oli Porvoossa vaikuttanut kauppias, tehtailija ja kauppaneuvos (1895). Hän aloitti uransa puotipoikana kauppias Henrik Vilhelm Hjorthin kauppahuoneessa. Askolin toimi laivanvarustajana, puutavarakauppiaana, lahjoittajana sekä kunnallismiehenä. Hän omisti useita sahalaitoksia ja kartanoita.

Lapsuus ja uran alku

Johannes Askolin oli sepän poika Pornaisista. Perheeseen kuuluivat äiti Anna, vanhemmat sisaret Sina ja Fredrika sekä pikkuveli Emanuel. Johanneksen isä Johan Askolin kuoli pojan ollessa 10-vuotias, isoisä oli kuollut kolme vuotta tätä ennen. Hän sai 15-vuotiaana paikan puotipoikana Porvoossa, Hjorthin kauppahuoneessa. Omistajan Henrik Hjorthin lisäksi kauppahuoneen liikeasioita hoitivat hänen isoveljensä Theodor ja sisar Flora. Nuorin sisar Märtha oli avioitunut, eikä ollut kauppahuoneen palveluksessa. Johannes opiskeli viisi vuotta kauppiaaksi Hjorthin opastuksella ja ajan salliessa kirjoista Floran avustamana. Vuonna 1862 Theodor kuoli, ja lokakuussa 1864 kuoli myös kauppahuoneen omistaja Henrik Hjorth. Tammikuussa 1865 Hjortin kauppahuone siirtyi Johannes Askolinin nimiin. Syyskuussa samana vuonna Flora (synt. 1826) ja Johannes vihittiin.

Kauppiasura

Maaseudun väellä oli kovat ajat mm. katovuosien vuoksi Askolinin alkaessa hoitaa Hjorthin kauppaliikettä itsenäisesti. Askolin kehotti isäntiä viljelemään Porvoon seudulla hyvin menestyvää kauraa sekä tekemään tukkipuista lankkuja, koska järeälle sahatavaralle oli vientimarkkinoita. Johannes osti kauran ja lankut ja myi isännille tavaroita, joita maataloudessa tarvittiin.

Vientitoiminnan edistämiseksi Askolin osti vuonna 1865 osuuksia valtamerialus Vellamosta porvoolaisten liikemiesten August Eklöfin ja Leonard Simolinin kanssa. Suuret alukset olivat talven merillä ja palasivat keväällä kotisatamiinsa. Näin Askolin sai tuotettua ulkomailta myytävää kauppaansa. Askolinilla oli vuosina 1865–1875 osittaisia tai kokonaisia osakkuuksia purjealuksissa. Vuonna 1888 hän jätti purjealukset kokonaan ja siirtyi käyttämään tehokkaampia höyrylaivoja. Hänellä oli osakkuuksia kaikissa neljässä Porvoon seudun höyrylaivaosakeyhtiössä.

Lankkutavaran vientikauppa oli kannattavaa, ja Askolin hankki osakkuuksia maakuntien pieniin sahoihin. Samalla Askolin sahautti omat tukkinsa edullisesti. Askolin perusti rakenteeltaan helposti siirrettävän sahalaitoksen, joka siirrettiin toiselle paikkakunnalle, kun edellisellä oli metsävarat hyödynnetty. Vuonna 1874 Askolin keskittyi pelkästään puutavarakauppaan ja muutti uusiin liiketiloihin. Askolin kiersi eri pitäjissä ostamassa tukkipuita, sopien kaadoista ja kuljetuksista ja maksaen kaupoista käsirahaa ja ennakkoa. Askolinin kaupantekotapaan kuului myös lainojen myöntäminen isännille puustoa vastaan, jolloin tukit olivat takaisinmaksuvälineinä. Askolinin toimintaketjussa omat sahat tuottivat puuta vientiin omissa aluksissa, kaupanteon hoiti oma vientiliike ja oma tuontiliike toi paluumatkalla myytävää omille tukku- ja vähittäisliikkeille. Piensahoista Askolin siirtyi vähitellen suursahoihin. Vuonna 1884 Askolin perusti ensimmäisen suursahan merenrannalle Koskenkylään ja sitten toisen Pernajan Isnäsiin.

Puutavarakaupoista kertyvän rahan Askolin sijoitti maa- ja metsäomaisuuteen. Samalla Askolin hankki omistukseensa lukuisia kartanoita tavoitteenaan tehokas maanviljely ja karjanhoito. Hän toteutti uudistus- ja perusparannustoimia ja laati kokonaisvaltaisia viljelyssuunnitelmia. Omat meijerit ja jauhomyllyt pyörivät omien sähkölaitosten voimalla. Oman tiilitehtaan tuotanto käytettiin lähes kokonaan omaan rakennustoimintaan.

Tiloihin ja kartanoihin kuuluivat muun muassa Koskenkylän kartano, Greggbölen kartano, Isnäsin ja Gislarbölen kartanot Pernajassa, Myrskylän kartano ja Paavolan kartano Myrskylässä, Rutumin kartano Lapinjärvellä, Kankaan kartano Orimattilassa, Pirlaxin kartano ja Essvikin tilayhdistelmä Porvoossa sekä kartanoihin liittyviä tiloja ja tilayhdistelmiä.

Forsbyn kartanon tuhoutuneen päärakennuksen paikalle hän rakennutti linnan Malmgårdin kartanon innoittamana. Linnaa ryhtyi suunnittelemaan arkkitehti John Settergren, jolle Askolin asetti vaatimuksen, että linnassa tulee olla ainakin yksi torni. Rakennustyöt aloitettiin 1906, ja jugend-tyylinen 3-kerroksinen kivilinna valmistui 1908. Puistoon rakennettiin myös keilarata paviljonkeineen. Linna tunnetaan nimillä Koskenkylän kartano tai Forsby gård.

Kunnallismies ja hyväntekijä

Johannes Askolin valittiin Porvoon ensimmäiseen kaupunginvaltuustoon vuonna 1874, ja hän jatkoi toimessa yhtäjaksoisesti 34 vuotta, vuoteen 1908 saakka. Hän toimi taksoituslautakunnan jäsenenä, rahatoimikamarin puheenjohtajana (nykyisin vastaa kaupunginhallituksen puheenjohtajan asemaa) sekä erilaisten liikelaitosten luottamustehtävissä. Jotkut vaikutusvaltaiset henkilöt pitivät Askolinia rahakamarin puheenjohtajaksi liian sivistymättömänä ja suoraviivaisena, ja Askolinin 60-vuotispäivien jälkeen hänet korvattiin heti varapuheenjohtaja Gustaf Söderströmillä.

Askolin perusti vuonna 1906 sekä Koskenkylän että Isnäsin kansakoulut, palkkasi niihin opettajat ja kustansi kouluruokailun. Hän piti myös huolen äitinsä ja sisartensa toimeentulosta näiden kuolemaan saakka. Hän antoi lahjoituksia mm. porvoolaiselle Suomen ensimmäiselle kansanopistolle, Porvoon kaupungin historian kirjoitustyöhön ja Näsinmäen hautausmaan siunauskappeliin, Porvoon kaupunginkirjaston laajentamiseen ja Myrskylän kunnalle vähävaraisten auttamiseksi. Pornaisten kunnalle hän antoi summan, jonka korkotuloista tuli käyttää varoja lämpimään kouluateriaan varattomien vanhempien lapsille. Askolinin testamentti sisälsi lahjoituskirjoja Keuhkotaudin Vastustamisyhdistykselle parantolan rakentamiseksi Porvooseen ja sen korkorahastoksi.

Askolin auttoi aatelistoon kuuluneita naapureitaan sortovuosina. Vuonna 1903 hän osti Ruotsiin maanpakoon joutuvalta kreivi Gustaf Filip Creutzilta Malmgårdin kartanon 750 000 kultamarkalla luvaten myydä kartanon samaan hintaan, jos kreivi pystyy palaamaan takaisin. Toinen naapuri, Sarvilahden kartanon isäntä Viktor Magnus von Born, sai valtavan 80 000 markan sakkorangaistuksen sekä karkotusmääräyksen Keski-Venäjälle. Sakon ulosotto aiottiin suorittaa kauppaamalla von Bornin karja yleisessä karjahuutokaupassa, jonne saapui mm. pietarilaisia teuraskarjan ostajia. Kun ensimmäinen lehmä tuotiin navetasta pihalle, karjaisi huutokappameklari: ”Mitä tarjotaan?” Tähän Askolin vastasi: ”80 000 markkaa. Viekää lehmä takaisin Bornin navettaan!”

Avioliitot ja perhe-elämä

Johannes Askolin solmi kolme avioliittoa. Vuonna 1865 solmittu ensimmäinen avioliitto Flora Emerentia Hjorthin (s. 15. tammikuuta 1826) kanssa oli tiettävästi onnellinen. He saivat kaksi lasta. Vuonna 1866 syntyi poika Johannes Vilhelm eli "Janne". Vuonna 1868 syntyi tytär Märtha Johanna, joka menehtyi vauvana. Flora-vaimo kuoli heinäkuussa 1877 vain 51-vuotiaana. Äidin ja Jannen välit olivat olleet lämpimät. Isän kanssa suhde oli jäänyt etäiseksi, kun tämä keskittyi liiketoimiin. Äidin kuolema järkytti poikaa ja hänen terveytensä heikkeni. Jannesta tuli sairastelusta huolimatta ylioppilas vuonna 1886. Isä toivoi pojasta liikkeensä jatkajaa, mutta Jannea kiinnosti upseerin ura. Terveys ei kuitenkaan kestänyt sotilaselämää, ja hänet siirrettiin reserviin. Janne ryhtyi kohentamaan kuntoaan pyöräilen, mutta kuoli sydänkohtaukseen pyöräretkellään vuonna 1897.

Askolin solmi toisen avioliittonsa tammikuussa 1879. Toinen vaimo oli vaasalainen kaunotar Berta Johansson (s. 25. helmikuuta 1856). Pari sai vuonna 1881 pojan, joka kuoli alle vuoden ikäisenä. Berta oli tuhlaavainen ja vietti juhlia aviomiehen hoitaessa liiketoimiaan. Talvella 1883 Berta Askolin palvelusväen mukaan karkasi venäläisen upseerin kanssa Venäjälle, eikä koskaan palannut. Johannes Askolin anoi erivapautta uuteen avioliittoon, kun viranomaisasiat oli selvitetty.

Askolin avioitui kolmannen vaimonsa, porvoolaisen Rosa Vilhelmina Nykoppin (s. 11. maaliskuuta 1856) kanssa vuonna 1883. Rosa oli Askolinin ensimmäisen vaimon Flora Hjorthin Märta-sisaren tytär. Vuonna 1880 leskeksi jääneellä Rosalla oli aiemmasta avioliitosta poika Nils Oskar Osvald (s. 1875) sekä tytär Ella Rosa Sofia (s. 1876). Pariskunnalle syntyi vuonna 1890 tytär Maini Johanna Vilhelmina, jota vanhemmat hemmottelivat. Perheeseen kuului myös Rosan äiti, Märta Langén o.s. Hjorth. Askolin halusi adoptoida Rosan vanhemmat lapset. Nils Oskar ei suostunut adoptioon, eikä halunnut siirtyä Askolinin liikkeen palvelukseen. Hän oli juopottelevainen ja kuoli 28-vuotiaana vuonna 1903. Ellasta tuli Askolinin adoptiotytär vuonna 1900, mutta hän kuoli vuonna 1909.

Walter Runebergin suunnittelema Askolinin hautamuistomerkki Näsinmäen hautausmaalla.

Johannes Askolin menehtyi vuonna 1912 aivohalvaukseen. Rosa Askolin eli vain noin vuoden miehensä kuoleman jälkeen. Askolinin ainoa perijä oli hänen tyttärensä Maini Askolin. Perheen hautamonumentin Porvoon Näsin hautausmaalle suunnitteli kuvanveistäjä Walter Runeberg.

Lähteet

• Heiman, Lauri: ”Kauppaneuvos Johannes Askolin”, Kaksi kauppaneuvosta, s. 54–116. Porvoo: Oy Uusimaa, 1980. ISBN 951-95508-7-9

Aiheesta muualla

• Hellsten, Tanja: Askolin, Johannes (1843–1912). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 7.10.2008. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.