Camille Saint-Saëns
Charles-Camille Saint-Saëns [ʃaʁl kamij sɛ̃sɑ̃(s)][1] (9. lokakuuta 1835 Pariisi – 16. joulukuuta 1921 Alger) oli ranskalainen romantiikan ajan säveltäjä.
Saint-Saëns oli Mozartiin ja Mendelssohniin verrattava aikansa lapsitähti. Hänen isotätinsä Charlotte – Camillen biologisen äidin adoptioäiti – alkoi opettaa 2,5-vuotiaalle pojalle pianonsoittoa huomattuaan tämän erityisen kiinnostuksen pianon ääntä kohtaan. Pojalla todettiin varsin pian olevan myös absoluuttinen sävelkorva. Ensimmäisen sävellyksensä hän teki jo paria vuotta myöhemmin ja esiintyi pianokonserteissa alle kouluikäisenä. Ensimmäisen sinfoniansa hän kirjoitti 16-vuotiaana. Saint-Saëns jatkoi pianovirtuoosina säveltäjänurastaan huolimatta, ja hänen suuri esikuvansa, Franz Liszt, piti Saint-Saënsia itsensä ohella taitavimpana urkurina.[2] Saint-Saëns opiskeli musiikkia Pariisin konservatoriossa ja yksityisesti Charles Gounod’n johdolla. Hän toimi vuosina 1855–1877 urkurina ja kirkkomusiikin opettajana Pariisissa.[3]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saint-Saëns sävelsi dramaattista musiikkia: oopperoita ja sinfonisia runoja sekä mykkäelokuvien taustaksi tarkoitettua musiikkia. Kaikkiaan teoslistalla on yli kolmesataa teosta, joista tunnetuimpia ovat kolmas sinfonia (niin sanottu Urkusinfonia), toinen pianokonsertto, ooppera Simson ja Delila (Samson et Dalila), sinfoninen runo Kalmantanssi (Danse Macabre) sekä orkesterisarja Eläinten karnevaali (Le carnaval des animaux). Eläinten karnevaalin esittämisen säveltäjä kielsi kantaesityksen jälkeen elinajakseen, vain osaa "Joutsen" sai soittaa.[4] Säveltäjän kuoleman jälkeen teoksesta on tullut suosittu. Koreografi Mihail Fokin teki siihen kuuluisan soolotanssin Kuoleva joutsen alun perin Anna Pavlovalle.[5]
Saint-Saëns julkaisi suuren määrän musiikillisia tutkielmia ja kirjoituksia. Teksteissään hän käsitteli myös filosofiaa, uskontoa, biologiaa ja tähtitiedettä. Saint-Saënsiä pidettiin vuoteen 1895 asti ranskalaisen säveltaiteen arvostettuna perikuvana, kunnes hän alkoi jyrkästi arvostella taide-elämään tullutta impressionismia. Niinpä hän teilasi lausunnoillaan tätä tyylisuuntaa toteuttavat säveltäjät kuten Claude Debussyn, Maurice Ravelin ja Igor Stravinskin. Hän perusteli asiaa toteamalla: “Soinnuilla, rytmillä ja melodisilla muodoilla on merkityksensä, ja ellei niitä noudateta, syntyy vain alinomaisia järjettömyyksiä.”[6]
Sävellyksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Oopperat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Simson ja Delila
- La Princesse jaune
- Le Timbre d'argent
- Henry VIII
- Proserpine
- Ascanio
- Les Barbares
- Hélène
- L'Ancêtre
Baletit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Näytelmämusiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinfoniat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sinfoniset runoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Omphalen rukki, op. 31
- Phaëton, op. 39
- Danse Macabre, op. 40
- Nuori Hercules, op. 50
- Suite algérienne, op. 60
- Yö Lissabonissa, op. 63
Pianokonsertot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Allegro Appassionato, b-molli, op. 70
- Africa-fantasia, g-molli, op. 89
- Nro 5, F, "Egyptiläinen", op. 103
Viulukonsertot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sellokonsertot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muut orkesteriteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kamarimusiikki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Oboesonaatti, F, op. 166
- Klarinettisonaatti, Es, op. 167
- Fagottisonaatti, G, op. 168
Urkuteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pianoteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muunnelmia eräästä Beethovenin teemasta op. 31 (kahdelle pianolle)
- Sarja op. 90
- Kuusi etydiä op. 111
Kuoroteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Messu, op. 4
- Tulva, op. 45
- Requiem, op. 54
- Psalmi XVIII
- Psalmi CL
- Luvattu maa
- Jouluoratorio, op. 12
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Perinteisesti lausuttu ilman s-äännettä lopussa. Säveltäjä halusi, että hänen nimensä lausutaan kuten kunta nimeltä Saint-Saëns, joka lausuttiin näin noin vuoteen 1940.Doit-on prononcer le "s" final de Saint-Saëns? Le reveil. Web Archive 2017.
- ↑ Camille Saint-Saëns (1835-1921). Classical Music Pages Homepage (Web Archive 2010). Viitattu 9.8.2020.
- ↑ Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 422. Helsinki: Otava, 1957.
- ↑ Classical.net
- ↑ Anna Pavlova. NY Times Heroine Worship.
- ↑ ”Saint-Saëns, Camille”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 5972–5973. Otava, 1976. ISBN 951-1-05637-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Camille Saint-Saëns Wikimedia Commonsissa
- Camille Saint-Saëns International Music Score Library Project (englanniksi)
- Vapaasti käytettävissä olevia Saint-Saënsin partituureja Mutopia Project
- Camille Saint-Saëns: Symphony nro. 3, c-molli, op. 78, "avec orgue". Espanjan Radio ja Televisio Symphony Orchestra.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
