Camilla Ravera

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Camilla Ravera 1920-luvulla.

Camilla Ravera (18. kesäkuuta 1889 Acqui Terme – 14. huhtikuuta 1988 Rooma)[1] oli italialainen kommunistipoliitikko. Hän johti Italian kommunistisen puolueen (PCI) maanalaista toimintaa muutaman vuoden ajan 1920-luvun lopulla.

Opettajana Torinossa työskennellyt Ravera liittyi Italian sosialistiseen puolueeseen (PSI) vuonna 1918. Hän kuului sosialistien vasemmistosiipeen, joka perusti vuonna 1921 kommunistisen puolueen.[1] Ravera kirjoitti naisten asiaa käsitelleitä kolumneja Antonio Gramscin johdolla julkaistuun L’Ordine Nuovo -lehteen ja oli aikakausjulkaisu La Compagnan päätoimittaja vuosina 1922–1926.[1][2][3] Hän oli PCI:n keskuskomitean jäsen vuosina 1922–1930[1] ja edustaja kommunistisen internationaalin (Komintern) neljännessä kongressissa vuonna 1922[4]. Kun Italian fasistihallinto vangitsi PCI:n pääsihteerin Gramscin vuonna 1926, Ravera alkoi järjestää ja ohjata maanalaisen puoluejohdon toimintaa Italiassa.[1][4] Hän käytti salanimiä Silvia ja Micheli.[2] Virallisesti Gramscin seuraajaksi valittiin Palmiro Togliatti, joka oleskeli tuolloin maanpaossa.[5] Myös Ravera siirtyi joksikin aikaa Togliattin kanssa Moskovaan.[2] Hänet valittiin Kominternin toimeenpanevan komitean IKKI:n puhemiehistön ehdokasjäseneksi vuonna 1928.[4]

Ravera jäi kiinni ja vangittiin hänen palattuaan Italiaan vuonna 1930.[1][2] Erikoistuomioistuin langetti hänelle 15 vuoden vankeustuomion, mutta hänet vapautettiin viiden vankilavuoden jälkeen kotiarestiin, joka jatkui vuoteen 1943.[1] Hänet erotettiin helmikuussa 1943 PCI:stä yhdessä Umberto Terracinin kanssa, koska hän oli tuominnut puolueen linjan vastaisesti vuoden 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen.[1][3] Ravera osallistui Italian vastarintaliikkeen toimintaan Piemontessa.[3] Hänen jäsenyytensä PCI:ssa palautettiin vuonna 1945 ja hänet valittiin uudelleen puolueen keskuskomiteaan.[1][4]

Ravera kuului vuosina 1948–1958 Italian edustajainhuoneeseen.[1][3] Presidentti Alessandro Pertini nimitti hänet tammikuussa 1982 ensimmäisenä naisena elinikäiseksi senaattoriksi.[1][6] Ravera kuoli 98-vuotiaana vuonna 1988.[1]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • La donna italiana dal primo al secondo Risorgimento (1951)
  • Lettere dal carcere e dal confino (1968)
  • Diario de trenti anni, 1913–43 (1974)
  • Breve storia del movimento femminile in Italia (1978)
  • Una donna sola (1988)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Camilla Ravera (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 31.1.2022.
  2. ↑ a b c d Ravera, Camilla (1889–1988) (englanniksi) Dictionary of Women Worldwide: 25,000 Women Through the Ages, Encyclopedia.com. Viitattu 31.1.2022.
  3. ↑ a b c d Ravèra, Camilla (italiaksi) Enciclopedia on line, Treccani. Viitattu 30.1.2022.
  4. ↑ a b c d Encyclopedia of Marxism: Ravera, Camilla (1889-1988) (englanniksi) Marxists Internet Archive. Viitattu 30.1.2022.
  5. ↑ Palmiro Togliatti (englanniksi) Encyclopedia of World Biography, Encyclopedia.com. Viitattu 31.1.2022.
  6. ↑ Camilla RAVERA (italiaksi) X Legislatura 1987–1992, Senato della Repubblica (Italian senaatti). Viitattu 31.1.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Camilla_Ravera&oldid=21518122”