Californication

”Scar Tissue”
Californication; Red Hot Chili Peppers
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	1998-1999
Julkaistu	8. kesäkuuta 1999
Tuottaja(t)	Rick Rubin
Tyylilaji	Funk rock; Alternative rock
Kesto	59.59
Levy-yhtiö	Warner Bros.
Red Hot Chili Peppersin muut julkaisut
Singlet albumilta Californication
	”Scar Tissue”; Julkaistu: 25. toukokuuta 1999; ”Around the World”; Julkaistu: 14. syyskuuta 1999; ”Parallel Universe”; Julkaistu: 1. joulukuuta 1999; ”Otherside”; Julkaistu: 11. tammikuuta 2000; ”Californication”; Julkaistu: 19. kesäkuuta 2000; ”Road Trippin'”; Julkaistu: 9. tammikuuta 2001;

Tämä artikkeli käsittelee albumia. Saman nimisestä televisiosarjasta on erillinen artikkeli.

Californication on yhdysvaltalaisen rock-yhtye Red Hot Chili Peppersin seitsemäs studioalbumi. Albumin tuotti yhtyeen kahden edellisen albumin tavoin Rick Rubin, ja sen julkaisi Warner Bros. Records 8. kesäkuuta 1999. Californication oli ensimmäinen albumi, jonka Red Hot Chili Peppers levytti yhdessä yhtyeeseen palanneen kitaristi John Fruscianten kanssa. Fruscianten paluun on usein mainittu vaikuttaneen merkittävästi Californicationin musiikilliseen tyylin, sillä albumi eroaa huomattavasti edeltäjästään One Hot Minute, jolla kitaristina soitti Dave Navarro.

Californication on yhtyeen myydyin albumi, sitä on myyty noin 15 400 000 kappaletta tähän päivään saakka^[1] Albumi sisältää kuusi listoilla hyvin menestynyttä singleä: "Around the World", "Parallel Universe", "Scar Tissue", "Otherside", "Californication" ja "Road Trippin’".

Tausta

Ennen albumin julkaisua yhtye oli hajoamisen partaalla, eikä kukaan enää oikein uskonut yhtyeen tulevaisuuteen, mukaan lukien sen jäsenet. Yhtye oli vuonna 1997 tehnyt vain yhden konsertin ja perunut useita muita esityksiä^[2]. Muutenkin yhtye piti matalaa profiilia ja jäsenet tekivät paljon sivuprojekteja.^[3] Yhtye siirsi uuden albumin tekoa aina myöhäisemmäksi. Sen piti aloittaa uuden albumin teko Navarron kanssa jo huhtikuussa 1997,^[4] mutta se siirtyi aina myöhäisemmäksi. Lopulta kaikkien peruttujen esitysten ja sivuprojektien jälkeen, Navarro lähtee yhtyeestä, sisäisten erimielisyyksien takia.^[5] Myöhemmin Flea oli ilmoittanut Anthony Kiedikselle, ajatuksestaan lähteä yhtyeestä. Ainut tapa jolla hän voisi kuvitella jatkavansa yhtyeessä oli jos yhtyeen vanha kitaristi John Frusciante palaisi. Kiediksellä ei ollut ongelmaa tämän suhteen, mutta uskoi sen olevan hyvin epätodennäköistä.^[6]

Vuoden 1998 alussa Frusciante oli mennyt huumevieroitukseen, ja huhtikuussa Flea meni tapaamaan tätä ja kyseli mitä mieltä hän olisi yhtyeeseen palaamisesta. Frusciante suostui ja vanha yhtye oli kasassa.^[7]^[8] Yhtye aloitti harjoittelun Flean autotallissa ilman mitään ajatuksia tulevaisuudesta tai uusista levyistä.^[8] Myös Kiedis oli ollut raittiina vuoden alkupuolesta lähtien. Frusciante ei ollut soittanut kitaraa pitkään aikaan ja oli hyvin epävarma soittamisestaan. Kuitenkin soitellessaan autotallissa kaikki huomasivat, että vanha kemia oli tallella.^[6]

Flean autotallissa oli äänitystarvikkeet ja Kiedis lähti aina harjoituksista kasetti täynnä uutta musiikkia sanoitettavaksi samalla kun Frusciante opetteli uudelleen soittamaan kitaraa ja saamaan tekniikkansa takaisin. Kiedis vieraili ahkeraan Fruscianten luona laulunteko-sessioissa. Musiikin tekeminen oli taas hauskaa, ja yhtye teki musiikkia vain tehdäkseen musiikkia.^[6]^[9]

Nauhoitus

Suurin osa kappaleista oli kirjoitettu yhtyeen jäsenten omissa kodeissa kesällä 1998. Kiedis ja Frusciante viettivät usein aikaa yhdessä, keskustellen tulevista kappaleista ja niiden kitaralinjoista.

Heinäkuun lopussa 1998 yhtyeellä oli jo autotallisessioiden jäljiltä 12 kappaletta. Yhtye meni studioon äänittämään demon uusista kappaleistaan yhden päivän aikana ja katsasteli tuottajaa tulevalle albumilleen. He yrittivät saada Brian Enon tai David Bowien, mutta kun he eivät olleet saatavissa, lopulta yhtye päätyi vanhaan tuttuun Rick Rubiniin, joka oli tuottanut yhtyeen edelliset kaksi albumia.^[10]

Syksyn edetessä yhtye siirtyi autotallista harjoitusstudioon hiomaan uutta materiaalia, Rubinin aina välillä käväistessä kuuntelemassa ja tekemässä muistiinpanoja. Loppuvuodesta 1998 albumin nauhoitukset aloitettiin ja ne etenivät ilman ongelmia. Levytysten aikaan laulaja Kiedis työskenteli klassisen laulun opettajan kanssa päivittäin ja huomasi välittömiä tuloksia. Opetuksen jälkeen hän oppi hallitsemaan ääntänsä paremmin. Levyntekoa leimasi kauttaaltaan hyvin vahvasti se, että koko yhtye oli yhtä innostuneita kuin aloittaessaan vuosia sitten soittamaan. Yhtye oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen välittämättä niinkään kuinka se tultaisiin vastaanottamaan.^[9] Levy oli muutos yhtyeen tyyliin, etenkin verrattuna "One Hot Minuteen", mikä sisälsi paljon elementtejä psychedelic rockista ja hard rockista. Vaikka albumi "Californication" sisälsi vielä elementtejä albumin edellisistä "punk funk" soundista (kuten esim. kappaleissa: "Around The World", "Get On Top", "I Like Dirt", "Purple Stain" ja "Right on Time".), se nojautui enemmän melodisemman ja modernimman rock-musiikin suuntaan.

Julkaisu

Albumilta julkaistiin ensimmäisenä singlenä "Scar Tissue", josta tehtiin video. Yhtye lähti pienelle levynjulkistamiskiertueelle huhtikuussa 1999. Yhtye soitti joukon ilmaiskonsertteja lukiolaisille, ja vastaanotto oli lämmin.

Levy julkaistiin kesäkuussa ja siitä tuli heti menestys ympäri maailmaa ja levyn suosio ihmisten parissa varmistui myös yhtyeelle. Albumia myytiin ensimmäisellä viikolla yli 188 000 kopiota.^[11] Heinäkuussa yhtye aloitti sarjan suuria konsertteja ja heitä pyydettiin Woodstock 99:n viimeiseksi esiintyjäksi. Californication-kiertueen materiaalista yhtye julkaisi konserttitallenteen "Off the Map". Yhtye oli tehnyt comebackin suosionsa huipulle Fruscianten kanssa.^[9]