Burlingamen sopimus

Burlingamen sopimus oli Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä heinäkuussa 1868 solmittu sopimus. Sopimuksessa maat antoivat yhdysvaltalaisille ja kiinalaisille oikeuden muuttaa vapaasti toistensa maihin, minkä lisäksi Yhdysvallat tunnusti sopimuksen myötä Kiinan alueellisen koskemattomuuden.

Burlingamen sopimus on nimetty pääarkkitehtinsa Anson Burlingamen mukaan. Burlingame oli ensin Yhdysvaltain diplomaatti Kiinassa, jonka Kiina myöhemmin palkkasi oman kansainvälisen delegaationsa johtajaksi. Kiinalaisen delegaation johdossa Burlingame sai tehtäväkseen mennä Yhdysvaltoihin neuvottelemaan vuonna 1858 voimaan tullut Tientsinin sopimus uudelleen. Neuvottelujen tuloksena syntyi Burlingamen sopimus.

Burlingamen sopimus kaatui lopulta kiinalaisten siirtolaisten massamuuton takia. Yhdysvaltoihin oli Kalifornian kultaryntäyksen alkamisen jälkeen muuttanut valtava määrä kiinalaisia siirtolaisia, jotka suostuivat työskentelemään yhdysvaltalaisia pienemmillä palkoilla. Varsinkin vuoden 1873 paniikin ja sitä seuranneen pitkän laman jälkeen tämä herätti suuttumusta yhdysvaltalaisissa, jotka kokivat kiinalaisten vievän heidän työpaikkansa. Tiukentuneet asenteet johtivat lopulta siihen, että Kalifornia päätti rajoittaa merkittävästi kiinalaisten maahantuloa ja elämää Kaliforniassa. Kalifornian päätös oli ristiriidassa Yhdysvaltain perustuslain ja Burlingamen sopimuksen kanssa, minkä takia silloinen presidentti Rutherford B. Hayes esti lakimuutosten käytäntöönpanon. Kalifornialaisten painostuksen takia Hayes päätti kuitenkin neuvotella Kiinan kanssa Burlingamen sopimuksen sisällön uudelleen. Uusi sopimus, joka tunnetaan nimellä Angellin sopimus, solmittiin vuonna 1880 ja kumosi Burlingamen sopimuksen.