Buenaventura Durruti
| Buenaventura Durruti | |
|---|---|
 Buenaventura Durruti vuonna 1936. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1896 León, Espanja |
| Kuollut | 20. marraskuuta 1936 (40 vuotta) Madrid, Espanja |
| Ammatti | rautatieläinen |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Tasavaltalaiset, Los Solidarios |
 Nimikirjoitus |
|
José Buenaventura Durruti Dumange (14. heinäkuuta 1896 León, Espanja – 20. marraskuuta 1936 Madrid, Espanja) oli espanjalainen anarkisti, joka taisteli maan sisällissodassa. Hän oli 1900-luvun alkuvuosikymmenten keskeisiä vaikuttajia Espanjan ja koko Euroopan anarkistisessa liikkeessä. Durruti oli perustamassa muun muassa Los Solidarios -nimistä aseellista ryhmittymää, joka murhasi kardinaali Juan Soldevilla y Romeron. Hän taisteli sisällissodassa tasavaltalaisten puolella kenraali Francon joukkoja vastaan ja kuoli Madridissa käydyissä taisteluissa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Durruti syntyi Léonin kaupungissa rautatieläisen perheeseen. Hänellä oli yksi sisko ja seitsemän veljeä, joista vain yksi oli häntä vanhempi. Durruti lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana ja aloitti työnteon rautateillä. Isänsä tapaan hän liittyi Espanjan suurimpiin kuuluneeseen Unión General de Trabajadores -ammattiliittoon. Durruti kuului liiton aktiiveihin ja oli järjestämässä muun muassa vuoden 1917 suurta yleislakkoa, joka vaati 70 työläisen hengen Espanjan armeijan murrettua sen. Lakko johti myös yli 2 000 työläisen pidätykseen, mutta Durruti onnistui pakenemaan Ranskaan.[1][2]
Ranskassa Durruti työskenteli mekaanikkona Pariisissa ja tutustui kaupungissa paikallisiin anarkisteihin. Vuonna 1920 hän palasi Espanjaan Baskimaalla sijaitsevaan San Sebastiánin kaupunkiin, missä hän perusti usean muun anarkistin kanssa Los Justicieros (Kostajat) -nimisen puolisotilaallisen ryhmittymän. Seuraavana vuonna ryhmä teki kuningas Alfonso XIII:a vastaan suunnatun pommi-iskun, mutta tämä selvisi murhayrityksestä hengissä. Attentaatin jälkeen Durruti muutti Barcelonaan organisoimaan paikallisen työväenliikkeen ja anarkistien toimintaa hallituksen mielivaltaisia aktivistien pidätyksiä ja teloituksia vastaan. Hän perusti Los Solidarios (Solidaarisuus) -nimisen aseellisen ryhmän, joka murhasi vuonna 1923 kardinaali Juan Soldevilla y Romeron. Kardinaalin surma oli kosto ammattiyhditysaktiivi Salvador Seguín salamurhasta, jonka teki Katalonian kuvernöörin tukema paikallisten työnantajien järjestö. Myös kardinaali Romeron tiedettiin rahoittaneen ja tukeneen työnantajien ryhmittymää.[1][2]
Diktaattori Miguel Primo de Riveran noustua valtaan Durruti ryhmineen teki useita iskuja armeijan tukikohtiin sekä Ranskan välisellä rajalla sijainneille raja-asemille. Ryhmän jäsenet joutuivat kuitenkin lopulta pakenemaan Etelä-Amerikkaan, jossa he oleskelivat muun muassa Chilessä ja Argentiinassa. Diktaattori Riveran kukistuttua vuonna 1931 Durruti palasi Barcelonaan. Hänen ryhmänsä teki yhteistyötä anarkistisen FAI-järjestön sekä CNT-ammattiliiton kanssa, joiden sotilaallisena siipenä Los Solidarios toimi.[1] Tammikuussa 1932 anarkistit aloittivat Kataloniassa yhdessä trotskilaisten sosialisten kanssa kansannousun.[3]
Sisällissodan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan sisällissodan alettua heinäkuussa 1936 Durruti osallistui tasavaltalaisten puolella kenraali Francon ja kansallismielisten fasistien vastaiseen taisteluun. Hän johti yli 3 000 anarkistin sotilasosastoa, Durrutin kolonnaa, joka oli mukana muun muassa pysäyttämässä kenraali Manuel Goded Llopisin Barcelonan valtausta. Marraskuussa 1936 Durrutti marssi joukkoineen Madridiin, joka oli Francon armeijan piirittämänä. Durruti kaatui myöhemmin samassa kuussa Casa de Campon puistossa käydyissä taisteluissa. Historioitsija Anthony Beevorin mukaan Durruti kuoli omiensa vahingonlaukaukseen, mutta anarkistien mukaan hän joutui tarkka-ampujan uhriksi.[1][2]
Merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Durruti haudattiin Barcelonaan, jossa hänen hautaistensa yhteydessä järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui yli puoli miljoonaa ihmistä. Durrutin kuolemaa pidetään yleisesti Espanjan 1900-luvun alun merkittävän anarkistiliikkeen suuruuden päätepisteenä.[1] Kuitenkin vielä toisen maailmansodan loppuvaiheessa Durrutin mukaan nimetty espanjalaisista anarkisteista koottu taisteluosasto osallistui Pariisin vapautukseen Natsi-Saksan miehityksestä. Myöhemmin Durruti on noussut espanjalaisen vasemmiston ja erityisesti anarkistien keskuudessa Che Guevaran kaltaisen romanttisen ihailun kohteeksi.[3] Jo sisällissodan aikana hänen hahmoaan käytettiin muun muassa erilaisissa propagandajulisteissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e About Buenaventura Durruti (Arkistoitu – Internet Archive) Modern American Poetry. Viitattu 26.9.2013.
- ↑ a b c Anarchism greatest hits No 5 – Buenaventura Durruti (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 26.9.2013.
- ↑ a b Buenaventura Durruti (Arkistoitu – Internet Archive) Kapinatyöläinen nro 21, 1996. Viitattu 26.9.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Buenaventura Durruti Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
