Brooklyn-luokka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Brooklyn-luokka
Brooklyn-luokan nimikkoalus USS Brooklyn.
Brooklyn-luokan nimikkoalus USS Brooklyn.
Tekniset tiedot
Uppouma 9 767 t (standardi)
12 207 t (kuormattu)
Pituus 185 m
Leveys 19 m
Syväys 7,0 m
Koneteho 100 000 shp
Nopeus 32,5 solmua
Miehistöä 868
Aseistus
Meritorjunta 15 x 6" Mk16 -tykkiä
Ilmatorjunta 5 x 5"/L25 -ilmatorjuntatykkiä
8 x .50" ilmatorjuntakonekivääriä

Brooklyn-luokka oli Yhdysvaltain laivaston seitsemän kevyen risteilijän muodostama alusluokka toisessa maailmansodassa. Alukset oli aseistettu viidellä kuusituumaisella kolmoistykkitornilla, joten ne olivat raskaimmin aseistettuja Yhdysvaltain laivaston keveitä risteilijöitä. Kaikki luokan alukset otettiin palvelukseen 1937–1938 ja olivat sodan aikana sekä Tyynellä valtamerellä että Atlantilla. Kaikki selvisivät sodasta, vaikka osa aluksista saikin vaurioita. Pian sodan päätyttyä luokan alukset poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin reserviin, josta viisi luokan alusta siirrettiin 1951 Etelä-Amerikan valtioille.

Jos kahdeksan tuuman tykeillä varustettuja raskaita risteilijöitä pidetään Washingtonin laivastosopimuksen tuotteina, niin tätä alusluokkaa voidaan pitää vuoden 1930 Lontoon laivastosopimuksen tuotteena. Kaupankäynti Japanin, Yhdysvaltain ja Britannian etujen välillä sopimusta luotaessa rajoitti raskaiden risteilijöiden valmistusta. Britannia hyväksyi Japanin ehdottaman sopimuksen, mutta Yhdysvallat teki siihen runsaasti tarkennuksia ennen vastentahtoista hyväksymistään. Yhdysvaltain laivaston näkemyksen mukaan raskaat kahdeksan tuuman tykein varustetut risteilijät olivat tulleet jäädäkseen ja että ne vastasivat paljon paremmin laivaston tarpeita Tyynellä valtamerellä kuin keveämmät sopimuksen mukaiset alukset. Hyväksynnän jälkeen Yhdysvallat kykeni valmistamaan ainoastaan kaksi Washington tyyppistä alusta, minkä jälkeen sen tuli valmistaa keveitä kuuden tuuman tykein varustettuja risteilijöitä.[1]

Suunnittelu aloitettiin syksyllä 1930 senaatin hyväksyttyä laivastosopimuksen 21. heinäkuuta. Lähtökohtina olivat nopeus ja kantama, joiden tuli vastata raskaiden risteilijöiden ominaisuuksia. Lopulta valmistui kuusi erilaista suunnitelmaa, joista raskain pohjautui New Orleans -luokkaan varustettuna kolmella neliputkisella ja yhdellä kolmiputkisella tykkitornilla ja kevein kahdella kolmiputkisella tornilla, uppouman ollessa 6000 tonnia. Pitkällisten täsmennyskeskusteluiden jälkeen luotiin lopulta 9600 tonnin uppouman omaava, neljällä kolmiputkisella tornilla ja New Orleans -luokan suojan mukainen alus vuoden 1931 alkupuolella. Suunnitellut alukset esitettiin vuoden 1933 laivasto-ohjelmaan, mutta niitä ei koskaan hyväksytty siihen.[1]

Viivytyksen seurauksena sekä uusien 1.1 tuuman ilmatorjuntatykkien käyttöönoton vuoksi keskusteluja jatkettiin. Uusissa piirustuksissa katapultti siirrettiin takakannelle, jotta keskilaivaan saatiin viiden tuuman ja 1.1 tuuman ilmatorjuntatykkien vaatima tila. Panssaroinnin vahventaminen edellytti voimanlähteiden vaatimien tilojen uudelleensuunnittelua. Mikäli konehuoneita voitaisiin lyhentää, säästettäisiin uppoumaa panssaroinnille. Dieselmoottoreiden käyttöönottoa ei tutkittu lainkaan, vaikka ne mainitaankin.[1]

Maaliskuuhun 1932 mennessä esitettiin uusi sarja suunnitelmia, joissa kaikissa uppouma oli noin 10 000 tonnia ja aseistuksena kahdestatoista kuuteentoista kuusituumaista tykkiä. Alusten kyljet oli suojattu jopa viiden tuuman panssarein. Runkojen pituuksissa oli suurehko vaihtelu johtuen erilaisista voimanlähteistä. Suunnittelun pohjaksi oli lisätty uusi kuuden tuuman tykeille kehitetty, parannettu 130 paunan ampumatarvike. Aseistuksen tuli vastata Japanin laivaston Mogami-luokan alusten voimakasta viidentoista kuuden tuuman tykin aseistusta.[1]

Hyväksytyn suunnitelman mukaiseen alukseen asennettiin viisi kolmiputkista tornia, joista kolme asennettaisiin etukannelle, tykin numero kaksi ampuessa kahta muuta korkeammalta. Lentokoneen vaatimat tilat olisivat takakannella, mikä loisi aluksille yhtenäisemmän kannen. Kattilahuoneet asetettaisiin konehuoneiden etupuolelle, eli yksiköiden koteloimista ei toteutettu. Alus luokassa toteutettiin lisäksi pituussuuntainen tukeminen, mikä säästi merkittävästi uppoumassa.[1]

Suojana oli viisituumainen panssarivyö vesirajassa, joka oli liitetty runkoon. Kansi oli suojattu kaksituumaisella panssaroinnilla. Panssarivyön päihin sijoitetut vesitiiviit seinät olivat 2,5-tuumaiset ja ammusvarastot oli suojattu kaksituumaisin seinin. Tykkitornien suojana oli kuusituumainen panssarointi. Panssarointia oli kaikkiaan 1 798 tonnia, mikä oli lähes 15 prosenttia aluksen uppoumasta. Alusten voimanlähteenä oli neliakselinen vaihteistettu turbiinimoottori, joka tuotti kaikkiaan 100 000 hevosvoimaa eli ainoastaan hieman vähemmän kuin New Orleans -luokassa.[1]

Pääaseina olivat uudet kuuden tuuman 47 pituuskaliiperin Mk16 tykit, joissa käytettiin kartussilaukauksia. Ammus painoi 130 naulaa. Kolmiputkisessa asennuksessa tykkien maksimikorotuskulma oli 60 astetta ja niiden maksimikantama oli 23 882 metriä 47,5 asteen korotuskulmalla. Kaikki tornin tykit oli kytketty toisiinsa eli korotuskulmaa säädettiin tornille, ei tykeille. Tornin etupanssari oli 6,5 tuumaa. Apuaseina oli viiden tuuman 25 pituuskaliiperin tykit yksiputkisina asennuksina. Uusia 1.1 tuuman ilmatorjuntatykkejä ei saatu valmistettua, joten kevyt ilmatorjunta-aseistus koostui raskaista puolen tuuman konekivääreistä. Aluksille asennettiin kaksi katapulttia ja niitä käyttämään neljä vesilentokonetta. Aluksille ei asennettu torpedoputkia.[2]

Alusten siltarakenteet laskettiin ja tutkat asennettiin 1942. Samalla alusten ilmatorjuntaa piti vahvistaa neljällä kaksiputkisella 40 millimetrin tykillä, mutta sitä ei toteutettu. Todellisuudessa alusten aseistusta vahvennettiin erilaisilla 20 ja 40 millimetrien tykkien kokoonpanoilla, joista yleisin oli neljän neliputkisen ja kuuden kaksiputkisen 40 millimetrin ja kymmenen kaksiputkisen 20 millimetrin tykin yhdistelmä.

Neljä luokan alusta tilattiin osana vuoden 1933 lisäohjelmaa. Lisäksi kolme alusta tilattiin vuoden 1934 laivasto-ohjelmassa. Lisäksi kaksi alusta päätettiin tilata, kun kahden Omaha-luokan aluksen korvaamiseksi. Kaksi viimeistä alusta poikkesivat edeltäneistä aluksista ja toisinaan esitetään omana luokkanaan.[3]

Brooklyn-luokan kevyet risteilijät
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
USS Brooklyn New Yorkin laivastontelakka 12. maaliskuuta 1925 30. marraskuuta 1936 30. syyskuuta 1937 Chilen laivastolle 1951 nimellä O'Higgins
palveluksesta 1951
uponnut hinauksessa 1992
USS Philadelphia Philadelphian laivastontelakka 28. toukokuuta 1935 17. marraskuuta 1936 23. syyskuuta 1937 Brasilian laivastolle 1951 nimellä Almirante Barroso
romutettu 1973
USS Savannah New York Shipbuilding Corporation, Camden, New Jersey 31. toukokuuta 1934 8. toukokuuta 1937 10. maaliskuuta 1938 reserviin 3. helmikuuta 1947
romutettu 1966
USS Nashville New York Shipbuilding Corporation 24. tammikuuta 1935 2. lokakuuta 1937 6. kesäkuuta 1938 Chilen laivastolle 9. tammikuuta 1951 nimellä Capitan Prat
romutettu 1985
USS Phoenix New York Shipbuilding Corporation 15. huhtikuuta 1935 13. maaliskuuta 1938 3. lokakuuta 1938 Argentiinan laivastolle 17. lokakuuta 1951 nimellä ARA 17 de Octubre
nimetty uudelleen 1956 ARA General Belgranoksi
HMS Conqueror upotti 1982
USS Boise Newport News 1. huhtikuuta 1935 3. joulukuuta 1936 12. elokuuta 1938 Argentiinan laivastolle 11. tammikuuta 1951 nimellä ARA Nueve de Julio
romutettu 1983
USS Honolulu New York Shipbuilding Corporation 10. syyskuuta 1935 26. elokuuta 1937 15. kesäkuuta 1938 myyty romutettavaksi 17. marraskuuta 1959
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
  1. a b c d e f Whitley, M. J. s. 248
  2. Whitley, M. J. s.248-249
  3. Whitley, M. J. s. 249