Britannian esihistoria

Englannin historian aikakaudet
Esihistoria n. 43 asti Rooman Britannia n. 43–410 Anglosaksit n. 500–1066 Normannit 1066–1154 Plantagenet 1154–1485 Tudor 1485–1603      Elisabetin 1558–1603 Stuart 1603–1714      Jaakon 1603–1625      Kaarlen 1625–1649      (Interregnum) 1649–1660      Restauraatio 1660–1714 Yrjöjen 1714–1837      Sijaishallitsijoiden 1811–1837 Viktoriaaninen 1837–1901 Edvardiaaninen 1901–1914 I maailmansota 1914–1918 Sotien välinen 1918–1939 II maailmansota 1939–1945

Britannian esihistoria alkaa ensimmäisistä asutuksesta ja päättyy historiallisen ajan alkuun, joka perinteisesti ajoitetaan roomalaisten valloitukseen.

Kivikausi

Paleoliittinen kausi

Varhaisimmat esinelöydöt viittaavat ihmisten käydeen Britanniassa 0,8–1 miljoonaa vuotta sitten. Jäänteitä asutuksesta on ainakin 700 000 vuoden takaa.

Paleoliittisen ajan käsikirveitä.

Paleoliittisen kauden alkeelliset työkalut on liitetty Clactonin ja Acheulin piikivikulttuurin. Käsitykset siitä. mitkä ihmisryhmät näitä tekivät ja missä järjestyksessä, ovat muuttuneet viime vuosikymmenina, kun on löydetty Acheulin tyyppisiä työkaluja jotka olivat vanhempia kuin Clactonin oletettu valtakausi. Työkalutyyppien ero voikin johtua saatavilla olleesta raaka-aineesta.

Paleoliittisen kauden loppupuolella Britanniassa oli ihmisiä harvakseltaan ja tilapäisesti. Euroopan ensimmäinen nykyihmisten kulttuuri, Aurignacin kulttuuri, levisi Britannian länsiosaan noin 32 000 vuotta sitten.

Jääkauden jälkeen Madeleinen kulttuuria edustaneita maahanmuuttajia tuli Britanniaan Manner-Euroopasta. Heidän esineitään ja maalauksiaan on löydetty Cresswell Crags-kalkkikivirotkosta, Paikan mukaan kulttuuria kutsutaan joskus Creswellin kulttuuriksi. Ruoantähteiden joukosta on löydetty sekaisin ihmisen ja eläinten luita. Niiden jäljistä on päätelty, että kulttuuriin on voinut kuulua ihmissyöntiä joko ravinnonhankkimiseksi tai rituaalina.

Mesoliittinen kausi

Mesoliittisella kaudella ilmasto lämpeni ja Britannia peittyi tuuheisiin metsiin. Sen asukkaat olivat metsästäjä-keräilijöitä, jotka liikkuivat saaliin perässä. Sisämaassa ihmisen toiminta keskittyi jokilaaksoihin varsinkin mesoliittisen kauden loppupuolella.

Maayhteys Manner-Eurooppaan katkesi noin 6000–5500 eaa. Tämän jälkeen suurten väkimäärien muuttaminen vaikeutui, ja Britannia alkoi kehittyä omaa tietään. Myös Britannian eri osien kehitykseessä oli eroja, etelän viljaville maille pääsi mantereelta helpommin kuin pohjoisen ja lännen kukkuloille. Toisaalta rannikoille pääsi merta pitkin.

Neoliittinen kausi

Neoliittinen Gussage Downin pitkäkumpu Dorsetissa.

Britanniassa tapahtui huomattava muutos noin 4000 vuotta eaa., kun neoliittisen kauden ihmiset toivat mantereelta maanviljelyn Britanniaan. Viljalajeja ja kotieläimiä mukanaan tuoneita muuttajia oli vain 20 % väestöstä, ja paikalliset asukkaat omaksuivat uudet vaikutteet vähitellen. Siirtyminen mesoliittisestä metsästäjä-keräilijäkulttuurista neoliittiseen viljelykulttuuriin tapahtui vaiheittain yli kahden tuhannen vuoden aikana.

Skara Braen neoliittisia raunioita.

Metsää raivattiin pelloiksi ja laidunmaiksi, ja aukeille perustettiin pysyviä asuinpaikkoja. Maanviljelyssä tarvittiin uusia työkaluja, etenkin ruukkuja ja kiillotettuja kirveitä. Joitakin työkaluja on löydetty satojen kilometrien päästä valmistuspaikastaan. Britteinsaarilla on suhteellisen vähän merkkejä neoliittisestia asutuksesta. Asukkaat rakensivat puolustettavia leirejä ja hautasivat vainajansa pitkänomaisiin kumpuihin. Neoliittisen kauden loppupuolella alettiin rakentaa puu- ja kivikehiä, joita kutsuttiin nimellä henge.

Pronssikausi

Siirtyminen kivikaudesta metallien käyttöön tapahtui Britanniassa 1 500 vuotta kestäneen pronssikauden aikana. Pronssikausi alkoi siellä myöhemmin kuin muualla Euroopassa, missä varsinkin Kreikassa eläneet mykeneläiset olivat jo luoneet upeita pronssiesineitä. Tuohon aikaan Euroopassa käytiin laajamittaista ulkomaankauppaa, ja eri metallien lisäksi myytiin suolaa, meripihkaa ja lasia.

Pronssinvalmistuksen taito tuli Britanniaan samaan aikaan kuin kellopikarikulttuuriksi kutsuttu kulttuuri, joka sai nimensä kellon muotoisista pikareista, joita on löytynyt haudoista ja pyhiltä paikoilta.

Pronssikauden asutuskeskukset kasvoivat jopa satojen asukkaiden kyliksi. Ne koostuivat pyöreistä taloista. Tyypillisesti perheellä oli kaksi rakennusta: toinen asuintalo, toinen kodinhoitohuone, jossa laitettiin ruokaa ja valmistettiin vaatteita.

Rautakausi

Wandsworthin kilpi rautakaudelta.

Britannian rautakausi kesti noin 800 eaa. – 43 jaa. Raudan käyttö levisi vähitellen ja yleistyi vasta 500–400 eaa. Rautakauden kuluessa väestö ryhmittyi eri alueilla, ja sinne tänne syntyi jonkinlaisia heimovaltioita tai alkeellisia kuningaskuntia. Aiemmin ajateltiin, että muutokset tulivat ulkopuolelta valloittajien myötä, mutta nykykäsityksen mukaan valtaosa kehityksestä oli paikallista. Britannian yhteydet ulkomaailmaan kuitenkin voimistuivat. Väkiluku kasvoi ja saattoi ylittää jo miljoonan. Väestönkasvua tuki maanviljelyn tehostuminen, kun uudet viljalajikkeet ja muut viljelyskasvit otettiin laajemmin käyttöön. Teknologian uutuuksia olivat dreija saviastioiden valmistukseen ja pyöritettävä mylly viljan jauhamiseen.

Rautakauden näkyvin jäänne ovat mäkilinnat, joita tunnetaan yli kolmetuhatta.

100-luvulla eaa. roomalaiset olivat valloittaneet Ranskan, ja roomalaisen kulttuurin vaikutus ulottui myös Britanniaan.

Katso myös

• Skara Brae
• Stonehenge
• Britit (kelttiläinen kansa)
• Keltit

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Britannian esihistoria Wikimedia Commonsissa