Boys-panssarintorjuntakivääri
Boys-panssarintorjuntakivääri | |
---|---|
Boys-panssarintorjuntakivääri |
|
Aseen tyyppi | panssarintorjuntakivääri |
Alkuperämaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Palvelushistoria | |
Palvelusvuodet | 1937–1943 |
Sodissa | toinen maailmansota |
Valmistushistoria | |
Suunniteltu | 1937 |
Valmistajat | Royal Small Arms Factory |
Valmistusvuodet | 1937– |
Valmistusmäärä | n. 62 000 kpl |
Eri versiot | Mk I, Mk II |
Tekniset tiedot | |
Paino | 16 kg |
Pituus | 1 575 mm |
Piipun pituus |
910 mm (Mk I) 762 mm (maahanlaskujoukoille tehty malli) |
Patruuna | Kynoch & RG .55 Boys |
Kaliiperi | 13,9 mm |
Lippaan kapasiteetti | viisi |
Tulinopeus | noin kymmenen laukausta minuutissa |
Lähtönopeus |
747 m/s (Mk I) 884 m/s (Mk II) |
Tehokas kantama | 91 m |
Boys-panssarintorjuntakivääri (engl. Boys anti-tank rifle) on brittivalmisteinen toisessa maailmansodassa käytetty panssarintorjuntakivääri. Asetta valmisti Royal Small Arms Factory ja sen valmistus aloitettiin vuonna 1937. Asetta valmistettiin kolmena eri versiona. Varhaisessa Mk I -mallissa oli pyöreä suujarru ja T-mallinen jalka. Myöhemmässä Mk II -mallissa oli neliskulmainen suujarru ja se oli varustettu V-mallisella jalalla. Kolmas versio Boys-panssarintorjuntakivääristä oli maahanlaskujoukoille tarkoitettu lyhennetty malli jossa oli 762 millimetriä pitkä piippu. Myöhemmissä malleissa käytettiin myös paranneltuja patruunoita, jotka tarjosivat alkuperäistä paremman läpäisykyvyn.
Suunnittelu ja valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtenä Boysin pääsuunnittelijoista toimi kapteeni H. C. Boys, joka oli Britannian käsiasekomitean jäsen ja työskenteli Royal Small Arms Factoryn suunnittelijana. Asetta kutsuttiin alun perin nimellä Stanchion. Suunnittelija Boys kuitenkin kuoli ainoastaan muutama päivä aseen käyttöön oton jälkeen, ja aseelle annettiin hänen muistokseen uusi nimi Rifle, Anti-Tank, .55in, Boys.
Boysissä oli pulttilukko-sulkumekanismi ja ase oli varustettu viiden patruunan lippaalla. Aseen huonoja puolia olivat sen suuri paino ja 13,9 mm kaliiperin patruunan aiheuttama rekyyli. Aseen rakenteessa oli myös paljon pieniä ruuveja, jotka tekivät Boysin huoltamisesta vaikeaa.
Tullessaan palveluskäyttöön Boys oli suhteellisen tehokas aikansa kevyttä panssarikalustoa vastaan. Se pystyi läpäisemään 16 mm paksun panssarin vielä 91 metrin päästä.
Palveluskäyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Boys-panssarintorjuntakivääriä käytettiin erityisesti toisen maailmansodan alussa saksalaisten kevyitä panssarivaunuja ja panssariautoja vastaan. Iso-Britannia toimitti myös suuren määrän Boys-kivääreitä suomalaisille joukoille jotka käyttivät asetta talvisodassa Neuvostoliittoa vastaan. Ase oli suosittu suomalaisten joukkojen parissa, koska sen luoti pystyi läpäisemään neuvostoliittolaisen T-26-panssarivaunun panssarin.
Toisen maailmansodan edetessä ja panssarivaunujen kehittyessä Boysin käyttökelpoisuus väheni. Aseesta tehtiin lyhyemmällä piipulla varustettu malli laskuvarjojoukkojen käyttöön vuonna 1942. Tämä ase osoittui täysin käyttökelvottomaksi ja liittoutuneiden joukkojen kalustossa Boys korvattiin pääsääntöisesti vuonna 1943 PIAT-singolla. Näiden aseiden puute aiheutti kuitenkin sen että todellisuudessa Boys pysyi joukkojen käytössä tätä pidempään.
Asetta käytettiin myös ajoneuvoihin kiinnitettynä. Boys kiinnitettiin muun muassa Marmon Herrington[1] -, Universal Carrier - ja Standard Beaverette -ajoneuvoihin.
Käyttäjät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australia
- Filippiinit
- Irlanti
- Iso-Britannia
- Kanada
- Kiinan tasavalta
- Neuvostoliitto – Neuvostoliitto sai noin 3 200 Boys-panssarintorjuntakivääriä Lend-Lease -sopimuksen puitteissa.
- Saksa – Saksalaiset joukot käyttivät briteiltä sotasaaliina saatuja aseita nimellä Panzerbüchse Boyes.
- Suomi – Asetta käytettiin talvisodassa ja jatkosodassa nimellä 14 mm pst kiv/37.
- Uusi-Seelanti
- Yhdysvallat – Aseet olivat Yhdysvaltain merijalkaväen käytössä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bishop, Chris: The Encyclopedia of Weapons of World War II, s. 213–214. Sterling Publishing Company, 2002. ISBN 0-7607-1022-8 (englanniksi)
- Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Trewhitt, Philip: Panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot: 300 sotilasajoneuvoa ympäri maailman, s. 158. (2. painos) Suomentanut Petri Kortesuo. Hämeenlinna: Karisto, 2009. ISBN 978-951-23-5145-9