Bolesław Wieniawa-Długoszowski
| Bolesław Wieniawa-Długoszowski | |
|---|---|
.jpg) Bolesław Wieniawa-Długoszowski valokuvassa vuodelta 1932 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. heinäkuuta 1881 Maksymiwka |
| Kuollut | 28. kesäkuuta 1942 New York |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
ensimmäinen maailmansota Puolan–Neuvosto-Venäjän sota toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraali |
 Nimikirjoitus |
|
Bolesław Wieniawa-Długoszowski (22. heinäkuuta 1881 – 28. kesäkuuta 1942) oli puolalainen kenraali ja diplomaatti. Wieniawa-Długoszowski otti osaa ensimmäiseen maailmansotaan, Puolan–Neuvosto-Venäjän sotaan ja toiseen maailmansotaan Lopulta hän kuoli tehtyään itsemurhan New Yorkissa Yhdysvalloissa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhainen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bolesław Wieniawa-Długoszowski syntyi Maksymiwkassa nykyisen Ukrainan alueella 22. heinäkuuta 1881. Hän opiskeli lääketiedettä Lvivin yliopistossa valmistuen vuonna 1906 ja jatkoi opintojaan Pariisin taideakatemiassa, josta hän valmistui vuonna 1909. Vuonna 1909 Wieniawa-Długoszowski liittyi puolalaiseen kivääriseuraan ja ensimmäisen maailmansodanaikana vuosina 1914–1917 hän palveli puolalaisissa legioonissa. Syyskuussa 1915 Wieniawa-Długoszowskiista tuli Józef Piłsudskin avustaja ja vuonna 1917 hän valmistui upseerikoulusta Varsovassa. Vuonna 1917 puolalaisten legioonien joukossa syttyi niin sanottu valakriisi, kun Piłsudskin johtamat puolalaiset eivät suostuneet antamaan valaa keskusvaltojen Saksalle ja Itävalta-Unkarille. Wieniawa-Długoszowski tuki tukalaan tilanteeseen joutunutta Piłsudskia ja joutui pidätetyksi. Hänen sotilasarvonsa alennettiin alokkaaksi ja hänet lähetettiin Krakovaan.[1]
Krakovassa Wieniawa-Długoszowski pakeni sotilassairaalasta, jonne hän oli päässyt esittämällä sairasta. Pakonsa jälkeen hän liittyi puolalaiseen sotilasliikkeeseen (Polska Organizacja Wojskowa eli POW). Wieniawa-Długoszowski nousi pian järjestön ylempään päällystöön. Maaliskuussa 1918 hänet lähetettiin ensin Ukrainaan, josta hänen oli tarkoitus matkustaa edelleen Ranskaan ja valvoa Józef Hallerin toimintaa Edward Rydz-Śmigłyn käskystä. Kesäkuussa 1918 Wieniawa-Długoszowski päätyi kuitenkin Ukrainassa bolševikkien pidättämäksi. Hänet vapautettiin jonkin aikaa myöhemmin, jolloin hän yritti uudestaan matkaa Ranskaan, tällä kertaa Suomen kautta. Matka Ranskaan ei kuitenkaan onnistunut uudellakaan yrityksellä.[1]
Itsenäinen Puola
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marraskuussa 1918 Wieniawa-Długoszowski matkusti Varsovaan, jossa hän liittyi vastaperustettuun Puolan armeijaan. Hänestä tuli jälleen Piłsudskin läheinen apulainen. Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan aikana hän toimi 1. ratsuväkidivisioonan esikuntapäällikkönä taisteluiden aikana Kiovan suunnalla. Marraskuussa 1921 hänestä tuli Puolan sotilasatassea Bukarestissa Romaniassa ja vuonna 1922 ulkoministeriön yhteyshenkilö. Vuonna 1924 hän sai ylennyksen everstiksi ja vuonna 1925 hänestä tuli armeijan ylitarkastaja Varsovassa. Vuonna 1926 hän osallistui toukokuun vallankaappauksen toteuttamiseen. Hänen muita sittempiä tehtäviään olivat Varsovan varuskunnan komentaminen 1929–1930, 1. ratsuväkiprikaatin komentaminen 1932–1938 ja 2. ratsuväkidivisioonan komentaminen huhtikuusta 1938 lähtien. Samana vuonna hän oli saanut ylennyksen kenraalimajuriksi.[1]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wieniawa-Długoszowskiista tuli vuonna 1938 Puolan Italian lähettiläs, jossa hän oli Saksan hyökätessä Puolaan ja toisen maailmansodan syttyessä syyskuussa 1939. Puolan tuolloinen presidentti Ignacy Mościcki nimitti Wieniawa-Długoszowskin seuraajakseen, mutta hän ei noussut pakolaishallituksen presidentiksi, koska Ranska vastusti hänen nimitystään. Italiassa Wieniawa-Długoszowski sai kuitenkin autettua monet Italian kautta Puolasta saksalaisia paenneet puolalaiset pakolaiset kohti Ranskaa. Italia liittyi maailmansotaan Saksan puolella vuonna 1940, jolloin Wieniawa-Długoszowski matkusti New Yorkiin Yhdysvaltoihin. Władysław Sikorski teki hänestä Puolan Kuuban lähettilään vuonna 1942, mutta Wieniawa-Długoszowski teki itsemurhan New Yorkissa 28. kesäkuuta 1942. Hänen tuhkansa tuotiin sittemmin Rakowicen hautausmaalle Krakovaan. Kuolemansa jälkeen hän sai myös esimerkiksi Virtuti Militari-sotilasansiomerkin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 206-207. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bolesław Wieniawa-Długoszowski Wikimedia Commonsissa
