Bisoprololi
Bisoprololi
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(RS)-1-[4-[2-(1-metyylietoksi)etoksimetyyli]
fenoksi]-3-(1-metyylietyyliamino)propan-2-oli | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | C07 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C18H31NO4 |
Moolimassa | 325.443 g/mol |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 100 °C |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | > 90 % |
Proteiinisitoutuminen | 30%[1] |
Metabolia | hepaattinen (CYP2D6, CYP3A4)[2] |
Puoliintumisaika | 9–12 tuntia |
Ekskreetio | renaalinen |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
C(AU) |
Reseptiluokitus | |
Antotapa | oraalinen |
Bisoprololi (kauppanimi mm. Emconcor) on selektiivisten beetasalpaajien ryhmään kuuluva lääkeaine, jota käytetään pääasiallisesti sydänsairauksien ja korkean verenpaineen hoitoon. Tarkemmin, bisoprololi on kardioselektiivinen tyypin β1 adrenergisten reseptorien toiminnan estäjä. Lääke estää adrenaliinin ja noradrenaliinin vaikutuksia elimistössä, ja laskee siten verenpainetta sekä hidastaa sydämen lyöntitiheyttä vähentäen myös sen työtaakkaa. Lääke ehkäisee myös sydänlihaksen niukasta hapensaannista johtuvaa puristavaa rintakipua eli angina pectorista.[3]
Käyttöaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bisoprololin alkuperäinen myyntiluvan mukainen käyttöaihe on kohonneen verenpaineen hoito. Lääkettä käytetään myös yleisesti sydämen vajaatoiminnan hoitoon, eteisvärinän hoitoon ja angina pectoriksen lievittämiseen.[3]
Vaikutusmekanismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bisoprololin fysiologisia vaikutuksia ovat sydämen syketason lasku, sydämen supistusvoimakkuuden heikkeneminen (negatiivinen inotrooppinen vaikutus), sekä verenpaineen lasku. Yhdessä nämä vähentävät sydämen työtaakkaa, ja bisoprololin onkin osoitettu vähentävän kuolleisuutta esimerkiksi sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden kohdalla.[3]
Bisoprolin vaikutukset syntyät sen kyvystä toimia β1-reseptoreja salpaavana antagonistina. Sydämen toimintaa säätelevät β1-reseptorit vaikuttavat esimerkiksi sydämen supistusvoimaan ja syketaajuteen, jolloin korkeampi β1-aktiivisuus lisää sydämen työkuormaa. Vähentämällä β1-aktiivistuutta bisoprololi puolestaan vähentää sydämen työmäärää, ja siten esimerkiksi sydänlihaksen hapenkulutusta.[3]
Bisoprololi on vaikutukseltaan erittäin sydänselektiivinen, eli sen kyky salvata β -reseptoreja ei vaikuta merkittävissä määrin muuhun elimistöön, kuin sydän ja verenkertoelimistöön.[3]
Farmakokinetiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Imeytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bisoproli imeytyy tehokkaasti ruoansulatuskanavasta ja sen hyötyosuus suun kautta annosteltuna on noin 90 %. Ruoka ei vaikuta bisoprololin imeytymiseen, ja lääke voidaan annostella ruokailuista riippumatta. Lääkkeen huippupitoisuus saavutetaan 2-4 tunnin kuluttua annostelusta ja vakaan pitoisuuden tila saavutetaan yleensä noin 5 vuorokautta kestäneen päivittäisen lääkkeen käytön jälkeen.[3]
Metabolia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bisoproli metaboloituu hapettavien metaboliareittien kautta. CYP3A4 on tärkein metaboliaan osallistuva entsyymi. Kaikki tärkeimmät metaboliitit ovat farmakologisesti inaktiivisia. Metabolia ei ole stereoselektiivistä, eli bisoprololin molemmat stereoisomeerit metaboloituvat yhtä tehokkaasti ja samojen metaboliareittien mukaisesti.[3]
Eliminaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bisoprololi poistuu kehosta lähes yksin omaan renaalisesti, eli munuaisten virtsaan suodattamana. Bisoprololista noin 50 % erittyy munuaisten kautta muuttumattomana lääkeaineena. Lähes puolet annoksesta erittyy virtsaan inaktiivisina metaboliitteina. Alle 2 % annoksesta poistuu ulosteen mukana. Annoksen puoliintumisaika terveellä väestöllä, jonka munuaistoiminta on normaalia, on 10-12 tuntia. Munuaisten vajaatoiminta pidentää puoliintumisaikaa merkittävästi.[3]
Haittavaikutukset ja toksisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bisoprololin yleisimpiä haittavaikutuksia (esiintyy enintään 1 käyttäjällä 10:stä) ovat väsymys, voimattomuus, raajojen kylmyydentunne tai tunnottomuus tai ruoansulatuskanavan vaivat kuten pahoinvointi, ripuli tai ummetus. Vakavampia haittavaikutuksia ovat esimerkiksi sydänrytmin hidastuminen tai muuttuminen epäsäännölliseksi ja sydämen vajaatoiminnan paheneminen.[4]
Yliannostustapauksissa tai hankalien sydämeen liittyvien haittavaikutusten ilmaantuessa potilasta saatetaan hoitaa esimerkiksi glukagonilla, atropiinilla tai nesteytyksellä. Bisoproli ei ilmeisesti poistu tehokkaasti dialyysillä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bühring KU, Sailer H, Faro HP, Leopold G, Pabst J, Garbe A: Pharmacokinetics and metabolism of bisoprolol-14C in three animal species and in humans. Journal of Cardiovascular Pharmacology, 1986, 8. vsk, nro Suppl 11, s. S21–S28. PubMed:2439794 doi:10.1097/00005344-198511001-00004 S2CID:38147937
- ↑ Horikiri Y, Suzuki T, Mizobe M: Pharmacokinetics and metabolism of bisoprolol enantiomers in humans. Journal of Pharmaceutical Sciences, March 1998, 87. vsk, nro 3, s. 289–294. PubMed:9523980 doi:10.1021/js970316d
- ↑ a b c d e f g h i Bisoprolol go.drugbank.com. Viitattu 19.11.2023. (englanniksi)
- ↑ Lääkeinfo.fi - lääkevalmisteiden pakkausselosteet - BISOPROLOL ORION tabletti 2,5 mg laakeinfo.fi. Viitattu 19.11.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- KEGG: Bisoprolol (englanniksi)
- ChemBlink: Bisoprolol (englanniksi)
Epäselektiiviset beetasalpaajat | |
---|---|
β1-selektiiviset salpaajat | |
β2-selektiiviset salpaajat | |
Beeta- ja alfasalpaajat |