Birkan viikinkisoturinainen

Hjalmar Stolpen tekemä piirros Birkan haudasta Bj 581, julkaistu vuonna 1889.

Birkan viikinkisoturinainen oli 900-luvulla elänyt nainen, joka haudattiin sotureille kuuluneiden hauta-antimien kanssa kammiohautaan Ruotsin Birkassa. Haudan ihmisjäännöksiä pidettiin (tarkista vuosiluku) arkeologisista kaivauksista saakka miehelle kuuluvana. Osteologisen analyysin ja muinais-DNA-tutkimuksen perusteella jäännökset kuuluvat naiselle. Naisen mukana haudattu esineistö osoittaa, että hän oli korkea-arvoinen ammattisotilas.(viite) Tätä tulkintaa on kuitenkin kritisoitu, sillä joidenkin arkeologien(viite) ja historioitsijoiden(viite) mielestä hautaesineet eivät ole todisteita siitä, että naiset olivat sotilaita patriarkaalisessa viikinkiyhteiskunnassa. Nämä erilaiset näkemykset ovat olleet osa viikinkiajan naisten rooleista käytyä keskustelua.

Arkeologinen tausta

Kaivaustutkimukset

Arkeologi ja etnografi Hjalmar Stolpe (1841–1905) kaivoi soturihaudan 1870-luvulla, osana Björkön saarella ("koivusaarella") tehtyjä viikinkiaikaisen Birkan tutkimuksia. Vuonna 1889 hän luetteloi haudan numerolla Bj 581. Hautaa on pidetty yhtenä viikinkiajan ikonisimmista viikinkiajan hautauksista. Haudan päällä oli suuri kivi ja se sijaitsi korotetulla tasanteella varustuksen yhteydessä. Puinen hautakammio oli 3,45 m pitkä ja 1,75 m leveä. Ruumis oli kaivettaessa istuvassa asennossa ja haudatulla oli yllään hopeapunoskoristeisia silkkivaatteita. Hauta-antimet sisälsivät "miekan, kirveen, keihään, panssarinuolenkärkiä, väkipuukon, kaksi kilpeä ja kaksi hevosta, yhden tamman ja yhden orin". Seuraavien 128 vuoden ajan luurangon oletettiin kuuluvan "taistelun kovettamalle miehelle". Soturia verrattiin Richard Wagnerin Valkyyrioiden ratsastuksen hahmoihin.

Ihmisjäänteiden uudelleenanalysointi

1970-luvulla tehdyissä luututkimuksissa kyseenalaistettiin oletus siitä, että luut kuuluvat miehelle. Tukholman yliopiston bioarkeologin Anna Kjellströmin vuonna 2014 tekemän lantioluiden ja leukaluun osteologisen analyysin perusteella hautaus kuului naiselle. Osa arkeologeista oli edelleen skeptisiä. He viittasivat siihen mahdollisuuteen, että luut oli nimikoitu väärin edellisellä vuosisadalla, tai ehkä sekoitettu toisten samalta alueelta kaivettujen hautojen ihmisjäännösten kanssa.

Charlotte Hedenstierna-Jonsonin johdolla tehty tutkimus julkaistiin syyskuussa 2017 ja siinä tehtyjen huomioiden mukaan "Kjellströmin tekemä osteologinen analyysi kirvoitti viikinkiajan sotureiden sukupuoleen, genderiin ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä". Hedenstierna-Jonsonin tutkimusryhmä eristi haudan Bj 581 hampaasta ja käsivarren luusta. Maja Krezwinskan mukaan luuranko kuului naiselle, sillä DNA:ssa oli x-kromosomeja, mutta ei y-kromosomeja.

Samassa tutkimuksessa tutkittiin luurangosta myös strontium-isotooppeja, haudatun maantieteellisen liikkumishistorian tutkimiseksi. Tulosten perusteella haudatulla oli samankaltaiset arvot kuin nykyihmisillä, jotka elävät entisellä viikinkien vaikutusalueella. Tulosten yhteydessä on pohdittu sitä oliko tutkittu henkilö kotoisin Birkasta vai oliko hän muuttanut sinne myöhemmässä vaiheessa elämäänsä.

Tutkimuksen johtopäätös oli se, että "haudan Bj 581 yksilö on ensimmäinen varmistettu korkea-arvoinen viikinkisoturinainen". Kirjoittajat vastasivat tämän artikkelinsa herättämään kritiikkiin toisessa artikkelissa, joka julkaistiin Antiquity-lehdessä. Artikkelissa kerrottiin lisää tietoa käytetystä metodologiasta ja uudelleenvarmistettiin aiempi johtopäätös.

Hautaesineistön tutkimus

Hautaesineistöön kuului pelilauta ja nappuloita, joiden ajatellaan olevan todisteita haudatun strategisesta ajattelusta ja osoittavan "hänen olevan upseeri, joka voisi johtaa joukkoja taistelussa". The Guardian -lehdessä kirjoitettiin "Pelinappulat, jotka ovat mahdollisesti peräisin eräänlaisesta shakin edeltäjästä hnefatafl-pelistä, osoittavat, että haudattu naissoturi saattoi olla taistelustrategi". Kjellströmin mukaan "vain muutama soturi on haudattu pelinappuloiden kanssa ja ne ovat merkkejä strategisesta ajattelusta". Arkeologiset todisteet viittaavat myös siihen, että nainen kuului sotilaskastiin. The Washington Postin artikkelin mukaan ”Soturi todellakin oli nainen. Eikä kuka tahansa nainen, vaan viikinkisoturi, kilpineito kuten Game of Thronesin muinainen Brienne Tarthilainen.” Arkeologi David Zorin mukaan "useat viikinkisaagat kuten 1200-luvun Völsunga-saaga kertovat miessotureiden rinnalla taistelevista "kilpineidoista".

Tulkintoja

Tutkijat ovat erimielisiä viikinkihaudan löytöjen tulkinnasta. Viikinkiaikaan erikoistunut professori Judith Jesch on kiistänyt tutkimuksessa esitetyn johtopäätöksen siitä, että hautaan Bj 581 kuuluva luuranko olisi naisen. Hänen mukaansa vuoden 1899 kaivauksien jälkeen eri hautojen luita on voitu sekoittaa keskenään. Jeschin mukaan se, että haudassa oli pelinappuloita ja hauta tulkittiin soturihaudaksi, oli ennenaikaista spekulaatiota, eivätkä tutkijat olleet harkinneet muita syitä sille, miksi naisen ruumis päätyi soturin hautaan.

Hedenstierna-Jonsonin ja muiden artikkelissa tehtiin huomio, jonka mukaan "Viikinkiajan tutkijat ovat olleet vastahakoisia huomioimaan aseistetut naiset" ja että "Birkan hauta Bj 581 tuotiin esiin esimerkkinä huolellisesti toteutetusta korkean statuksen viikinkimiehen haudasta". Lisäksi he viittasivat Marianne Moen vuoden 2011 tutkimukseen, jossa todettiin, että "Patriarkaalisen yhteiskunnan miessoturin kuvaa oli lujitettu tutkimusperinteessä ja nykyisillä ennakkokäsityksillä".

Hedenstierna-Jonsonin tutkimusryhmä pohti jäännösten sukupuolitukseen liittyviä kysymyksiä yhdessä luiden kanssa haudattujen aseiden kanssa, väittäen että "Haudassa olevien esineiden sijainti, niiden spatiaalinen suhde naisyksilöön ja tyypillisesti naisiin liitettyjen esineiden puuttuminen" kyseenalaistivat sitä mahdollisuutta, että muu esineistö olisi kuulunut vainajan perheelle, tai miehelle, joka "nyt puuttui" haudasta. Vastauksena kysymykseen "Määrittävätkö aseet välttämättä soturia?" tutkijat totesivat, että yhdessä ruumiin kanssa haudattujen esineiden tulkinta tulisi tehdä samalla tavalla riippumatta tutkitun yksilön biologisesta sukupuolesta.

Havaittuaan arkeologian androsentrisyyden, yksi tutkimusta seurannut henkilö pohti kysymyksiä, joita jotkut ovat esittäneet koskien naissoturiin liittyvää todistusaineistoa, ja kirjoitti:

Todelliset kiinnostavat kysymykset ovat seuraavia: mitä se tarkoittaa, että Bj 581 oli nainen? Mitä tämä kertoo siitä, miten viikinkiajan yhteiskunta oli rakentunut? Oliko Bj 581 ainutkertainen vai edustiko hän naistyyppiä, joka on suurimmaksi osaksi mytologisoitu? Mitä tämä voi kertoa meille siitä kuinka väkivaltaiset konfliktit nähtiin ja koettiin? Hedenstierna-Jonson ja muut ovat vasta avanneet kokonaisen sarjan tutkimuskysymyksiä, jotka muistuttavat meitä siitä kuinka monimutkaisia, rikkaita ja kiehtovia ihmisten yhteiskunnat todella ovat kun me tutkimme ihmisiä sen tähden sitä keitä he olivat, emmekä heijastuksina siitä keitä me itse luulemme olevamme.
— Holly Norton, The Guardian

Hedenstierna-Jonsonin johtama tutkimus päättyy kommenttiin:"Muinaisgenetiikan, isotooppianalyysien ja arkeologian yhdistelmä voi uudelleenkirjoittaa ymmärryksemme sukupuoleen liittyvistä sosiaalisista rakenteista, liikkuvuudesta ja ammattien harjoittamisesta menneissä yhteisöissä". Lundin yliopiston historioitsija Dick Harrison huomautti:"Arkeologisessa tutkimuksessa on tapahtunut viimeisen 40 vuoden aikana muutos, jota on osaltaan edesauttanut feministinen tutkimus. On havaittu, että naiset ovat olleet papittaria ja johtajia myös. Tämä on pakottanut meidän uudelleenkirjoittamaan historiaa."

Naissoturit muissa viikinkiajan lähteissä

Mytologia

Skandinaavisen mytologian Edda-kokoelmassa kuvataan valkyrioiksi kutsuttua yliluonnollisten naisten joukkoa. He toimivat Valhallan vartijoina määräsivät kuolemasta taistelukentällä. Heitä kuvataan harvoin taistelussa, mutta kilpeä käyttäen.

Kilpineidot ovat naissotureita, joilla on miehisiä piirteitä ja asenteita, kuten pukeutuminen ja aseiden käyttö. He taistelevat taruissa joko sen vuoksi, että perheestä ei ole yhtään miespuolista jäsentä jäljellä tai avioliittoa paetakseen.

Ikonografia

Osebergin laivahaudan tekstiili kuvaa antropomorfisia hahmoja asuissa, jotka muistuttavat viikinkiajan naisten vaatteita, pitäen keihäitä ja miekkoja.

Tanskan Tissøsta löydettyjen solkien kuvioiden on tulkittu kuvaavan aseistettuja ratsastavia naisia.

Tanskan Hårbysta löydetty kolmiulotteinen esine kuvaa viikinkiajan naishahmoa, joka pitää miekkaa ja kilpeä. Hahmo on tulkittu valkyriaksi, mutta skandinaavisessa mytologiassa valkyrioita ei koskaan ole kuvattu miekan kantajina (heidän aseensa on keihäs). Tämä herättää kysymyksiä siitä, voisiko pieni patsas esittää naissoturia.

Kirjallisuus

Tanskalainen historioitsija Saxo Grammaticus kuvasi soturinaiset aseita pitäviksi miehiksi.

Saagakirjallisuudessa on myös monia esimerkkejä. Grönlannin saagassa esiintyvä Freydís on manipuloiva ja ahne. Huijattuaan kanssaan matkustaneita ihmisiä, Freydís murhasi viisi naista kirveellä.

Lohilaaksolaisten saagassa kerrotaan tarina Auðrista, jonka mies jättää hänet toisen naisen vuoksi siksi, että Auðr pitää aina yllään miesten polvihousuja. Auðr päättää kostaa ja mieheksi pukeutuneena pistää miestään miekalla. Lohilaaksolaisten saagassa esiintyy kaikista saagoista eniten naishahmoja, luultavasti se oli tarkoitettu naisyleisölle. Saaga esitti kiehtovan vaihtoehdon naisille, jotka elivät elämäänsä yhteiskunnan rajoitusten alaisina.

Hervörin saagassa esiintyvä Hervör on Angantyrin ainoa lapsi. Jo nuoresta pitäen hän on enemmän kiinnostunut aseista kuin perinteisistä naisten töistä. Hän kantaa perheen miekkaa vastoin hänen isänsä toiveita ja osallistuu moneen maskuliiniseen seikkailuun. Hervör luopuu miehen roolistaan vasta sitten kun hän päättää asettua aloilleen ja hankkii lapsia, jotta suvulla olisi vihdoin miespuolinen perillinen.