Birger Furugård
Birger Furugård (8. joulukuuta 1887 – 4. joulukuuta 1961) oli ruotsalainen kansallissosialisti. Hän toimi Ruotsin kansallissosialistisen puolueen johdossa 1930-luvulla.[1]
Furugård oli varsinaiselta ammatiltaan eläinlääkäri. Hän johti vuodesta 1924 lähtien vaille vaikutusvaltaa jääneitä äärioikeistolaisia hankkeita. Lokakuussa 1930 hän perusti veljiensä Gunnarin ja Sigurdin kanssa Ruotsin kansallissosialistisen puolueen. Furugård kutsui Adolf Hitlerin ja Joseph Goebbelsin puhujiksi Tukholmaan, mutta tilaisuus ei saanut tarvittavia lupia eivätkä kutsutut saapuneet. Uusi puolue jatkoi toimintaansa vielä, ja vuonna 1932 Furugårdin isännöimässä joukkokokouksessa Tukholmassa oli paikalla noin 6 000 henkilöä. Puolueen toiminta lopetettiin vuonna 1936 vaalien jälkeen. Furugårdia jossain määrin menestyksekkäämmin kansallissosialismia yritti 1930-luvun Ruotsissa edistää Sven Olov Lindholm.[2]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Furugårdin johtama puolue oli ensimmäinen kansallissosialistipuolue Ruotsissa, vaikkakin Konrad Hallgren oli johtanut fasistista taistelujärjestöä jo 1920-luvulla. Furugård oli tavannut Hitlerin, Gregor Strasserin ja Josef Terbovenin ensimmäisen kerran vuonna 1924. Myös veli Sigurd oli tutustunut kansallissosialistiseen liikehdintään 1920-luvun Münchenissä. Veljekset aloittivat Nationalsocialisten-lehden julkaisemisen; lehti koostui enimmäkseen käännetyistä antisemitistisistä teksteistä. Tällainen liikehdintä jatkui saamatta merkittävää kannatusta Ruotsin kansallissosialistisen puolueen perustamiseen saakka.[1]
Poliittinen ura ja näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Furugård keskittyi natsidoktriinin esiin tuomiseen menemättä syvälle sosiaalisiin kysymyksiin. Hän vastusti sekä kommunismia että globaalia kapitalismia, joita piti "juutalaisina valtakeskittyminä". Furugårdia kutsuttiin puolueen kesken valtakunnanjohtajaksi ja puoluetoimistoa valtakunnankansliaksi.[1] Lehdistössä hänestä käytettiin nimitystä "Deje-Hitler", sillä hänen kotiseutuaan oli Värmlannin Deje.[3]
Puoluetta johtaessaan Furugård kävi useita kertoja Saksassa. Hän oli ollut jo vuonna 1929 kirjeenvaihdossa Heinrich Himmlerin kanssa. Himmler antoi käytännön neuvoja organisaation rakentamiseksi. Kansallissosialistinen puolue sai vuonna 1932 valtiopäivävaaleissa 15 167 ääntä. Vahvoja epäilyjä nousi Furugårdin johtajuudesta. Samassa puolueessa Furugårdin lähimpänä miehenä pidetty Sven Olov Lindholm kävi Saksassa hieman ennen natsien valtaannousua siellä ja yritti palattuaan tammikuussa 1933 ottaa Ruotsin kansallissosialistisen puolueen hallintaansa. Tämä ei onnistunut, joten Lindholm lähti Furugårdin liikkeestä ja perusti oman puolueensa, Svensk socialistisk samlingin. Puolueiden välille kehittyi voimakas vihamielisyys. Furugårdin ja Lindholmin opinkappaleet eivät eronneet merkittävästi, mutta Furugårdilla oli taipumus korostaa talonpoikais-Ruotsia ja Lindholmilla vedota työväkeen.[1] Kilpailijat ryhtyivät muun muassa syyttämään Furugårdin liikkeen toimijoita taipumuksesta alkoholin väärinkäyttöön.[4]
Furugårdin agitointitaidot viihdyttivät yleisöä ja toivat hänen puolueelleen suurta julkisuutta. Furugård pitikin julkisuutta tärkeänä eikä välttänyt skandaaleja, joihin kuului hajupommien ja mätien tomaattien heittely Marc Connellyn Jumalan vihreät laitumet -näytelmän esityksessä Dramatenissa lokakuussa 1932. Tunnetuksi tuli tammikuun 1934 provokaatio, jossa yritettiin antaa kuva, että lokakuussa 1933 työväentalon ylle hakaristilipun kohottanut Sturmabteilung-mies Gösta Wiklund olisi joutunut kommunistien tekemän murhayrityksen kohteeksi. Furugårdille myös langetettiin kahden kuukauden vankeustuomio kunnianloukkauksesta rikospoliisi-intendentti Alvar Zetterquistia kohtaan.[1] Furugårdilta kiellettiin Ruotsissa reseptien kirjoittaminen.[4]
Vuonna 1936 Furugård päätti luopua politiikasta puolueensa saatua valtiopäivävaaleissa enää vain 3 025 ääntä.[3]
Jälkimaine
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2019 Anna-Lena Lodenius sai Natur & Kulturilta 100 000 Ruotsin kruunun suuruisen stipendin Furugårdin elämäkertateosta varten.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Birger Furugård Riksarkivet
- ↑ Pohjolan natseille naurettiin Saksassakin Historianet
- ↑ a b Birger Furugård — en svensk Hitler 1932 Stockholmskällan
- ↑ a b Svenskarna som stod på Hitlers sida Expressen
- ↑ Tolv författare delar på 1,2 miljoner kronor[vanhentunut linkki] Vimmerby Tidning
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
