Billy Papke
William Herman "Billy" Papke (17. syyskuuta 1886 Spring Valley, Illinois, Yhdysvallat - 26. marraskuuta 1936) oli yhdysvaltalainen keskisarjan ammattinyrkkeilijä ja maailmanmestari. Hän oli syntyisin saksalaisperäisistä vanhemmista. Papken lempinimi oli "The Illinois Thunderbolt".
Papkea pidettiin raakana nyrkkeilijänä. Hän voitti otteluistaan paidattomana 23, hävisi neljä.
Papken ensimmäinen tappio tuli amerikkalaista maailmanmestaria Stanley Ketcheliä vastaan pistein kymmeneräisessä ottelussa. Hän kuitenkin voitti vuonna 1908 Ketcheliltä maailmanmestaruuden[1], ja on väitetty hänen lyöneen Ketcheliä kurkkuun erän alun verryttelyssä. Revanssissa pari kuukautta myöhemmin Ketchel pieksi Papken sellaiseen kuntoon, ettei edes Papken vaimo tuntenut miestään.
Stanley Ketchelin kuoltua vuonna 1910[1] Papke oli harvoja keskisarjan maailmanmestaruustittelin hamuajia. Hän matkusti Pariisiin. Siellä hän kohtasi ranskalaisen Georges Carpentierin, jonka voitti. Hän hävisi tittelin lopulta vuonna 1913 maanmiehelleen Frank Klausille[1].
Billy Papke eli loppuelämänsä huonoissa oloissa masentuneena. Vuonna 1936 50-vuotiaana hän ampui vaimonsa ja itsensä. Papke valittiin International Boxing Hall of Fameen vuonna 2001.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
