Bettina Heinen-Ayech

Wikipediasta
Sivulta puuttuu ensiarviointi.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bettina Heinen-Ayech in Algeria, 1989

Bettina Heinen-Ayech (3. syyskuuta 1937 – 7. kesäkuuta 2020) oli saksalainen taidemaalari.[1] Hän tuli tunnetuksi värikkäistä maisemamaalauksistaan, joiden aiheena oli Algeria.[2][3][4] Vuosina 1955–2017 hänellä oli useita näyttelyitä ympäri maailman, ja hän sai lukuisia palkintoja. Heinen-Ayech kuoli 7. kesäkuuta 2020.[5][6]

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bettina Heinen oli Saksan Bauchemissa syntyneen journalistin, Johann Jakob Josef ”Hanns” Heinenin (1895–1961) tytär. Hanns Heinen toimi vuosia Solinger Tageblatt -lehden sekä teollisuusalan Eberswalder Offertenblatt -lehden päätoimittajana. Hän oli aktiivinen myös runoilijana ja näytelmäkirjailijana.[7] Hänen äitinsä Erna Steinhoff-Heinen (1898–1969) syntyi Düsseldorfissa sukuun, joka oli kotoisin Nordrhein-Westfalenin Soestin alueelta.[8] Bettina Heinenilla oli kolme sisarusta: kaksi veljeä ja yksi sisar. Lapset kasvoivat Saksan Solingenissa, ja heidän kotiaan leimasivat taide ja avoimuus.[9] Perhe asui vanhassa puuristikkorakenteisessa talossa Höhscheidin kaupunginosassa. Talo sijaitsi entisen lyijykaivoksen paikalla, ja Heinen asui siellä vanhuudenpäiviinsä asti aina kotikaupungissaan vieraillessaan.[10][11]

Toisen maailmansodan aikana, vuodesta 1942 lähtien, Bettina Heinen asui äitinsä ja sisarensa kanssa Kreuzthal-Eisenbachissa lähellä Isny im Allgäun kaupunkia. Myöhemmin heitä seurasi taidemaalari ja perhetuttava Erwin Bowien (1899–1972), joka oli palannut Saksaan vuonna 1942 asuttuaan kymmenen vuotta Hollannissa paossa natsiviranomaisia. Vuonna 1944 heitä seurasi myös Bettina Heinenin isä, Hanns Heinen, julkaistuaan artikkelin Saksan todellisesta tilasta. Kreuzthaliin saapui pidätysmääräys hänestä ja Bowienista, mikä ”sai postineidin tolaltaan”, kuten Heinen kertoi myöhemmin.[12]

Vuosina 1948–1954 Bettina kävi Solingenissa August Dicke -tyttökoulua, jossa opettaja huomasi hänen lahjakkuutensa ja kannusti häntä. Hän alkoi saada taideopetusta Bowienilta, joka toimi hänen mentorinaan tämän kuolemaan saakka. Vuodesta 1954 alkaen Bettina opiskeli Kölnin taide- ja käsityökoulussa Otto Gersterin johdolla monumentaalisten muraalien maalausta kolmella valmistavalla kurssilla.[13] Vuonna 1955 Bettina Heinenin töitä – 20 vesivärimaalausta ja piirustusta – esiteltiin ensimmäisen kerran näyttelyssä Bad Homburgin kylpylän salissa. Rathista kotoisin oleva Frankfurtin gallerian omistaja Hanna Bekker otti tuolloin 18-vuotiaan Bettina Heinenin maalauksia mukaan Saksan nykytaiteen ryhmänäyttelyyn (1955/56), jonka puitteissa ne olivat esillä Karl Schmidt-Rottluffin, Paul Kleen, Max Beckmannin, Max Ernstin, Ernst Ludwig Kirchnerin ja Käthe Kollwitzin taideteosten rinnalla Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa kiertäneissä näyttelyissä. Schmidt-Rottluff neuvoi häntä: "Bettina, pysy uskollisena itsellesi!"[9]

Tämän jälkeen hän opiskeli Hermann Kasparin johdolla Münchenin taideakatemiassa ja matkusti Sveitsin Ticinoon. Vuonna 1958 Bettina alkoi opiskella Kööpenhaminassa Tanskan kuninkaallisessa taideakatemiassa ja matkusti ensi kerran Norjaan, josta hän osti mökin Seitsemän sisarusta -vuorijonon juurelta.[13] Vuosina 1959 ja 1962 Nordrhein-Westfalenin kulttuuriministeriö myönsi palkinnot Bettina Heinenille. Tämän jälkeen hän oleskeli ja maalasi Syltin saarella, Ticinossa ja Norjassa sekä Pariisissa. Vuonna 1962 Bettina Heinen teki ensimmäisen matkansa Pohjois-Afrikkaan, kun Saksan kulttuuri-instituutti kutsui hänet Kairoon. [13]

Vuonna 1960 Bettina tapasi tulevan aviomiehensä, algerialaisen Abdelhamid Ayechin (1926–2010) Luxembourgin puistossa Pariisissa ollessaan siellä maalaamassa Bowienin kanssa. Tytär Diana syntyi vuonna 1961, ja kaksi vuotta sen jälkeen perhe muutti Guelmaan, joka oli Ayechin kotikaupunki Algeriassa, joka oli nyt itsenäistynyt Ranskasta. Bettinan poika Haroun syntyi vuonna 1969.[14] Seuraavina vuosikymmeninä Bettina Heinen-Ayech asui vuoroin Solingenissa ja Algeriassa, jossa hänestä tuli tuttu näky etsiessään aiheita autollaan, ”ajoneuvolla, joka oli joskus ollut Renault R4”, ”aina savukkeenpidike suupielessään”.[15] Bettinan rakkaus Algeriaan perustui hänen rakkauteensa aviomiestään Hamidia kohtaan, joka oli Heinenin mukaan ”vapaa ja rohkea mies”.[16]

Vuonna 1968 Algerian kansallinen taidemuseo osti ensimmäiset Bettina Heinen-Ayechin työt, ja vuonna 1976 hänelle myönnettiin Algerin kaupungin suurpalkinto. Samana vuonna hänestä tuli Erwin Bowienin ystävien yhdistyksen puheenjohtaja (Bowien oli kuollut vuonna 1972). Vuonna 1992 Algerissa sijaitsevassa kansallismuseossa pidettiin retrospektiivinen näyttely hänen 120:stä maalauksestaan. Vuonna 1993 Bettina Heinen-Ayech sai Solingenin Baden-kaupunkisäätiön kulttuuripalkinnon. Vuonna 2004 hänen töitään esiteltiin toisessa laajassa retrospektiivisessä näyttelyssä Algerissa. Näyttelyn suojelijana toimi silloinen Algerian kulttuuriministeri Khalida Toumi. Vuonna 2006 Bettina sai jälleen tunnustuksen Algerian hallitukselta. Samana vuonna hänen Solingenin-kotiinsa murtauduttiin hänen poissa ollessaan, ja kuusi nimenomaan Erwin Bowienin maalausta varastettiin.[17]

Vuoteen 2018 mennessä Heinen-Ayechin maalauksia oli ollut näytteillä yli sadassa henkilökohtaisessa ja useissa ryhmänäyttelyissä Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa.[2] Hänen etunimensä Bettina vakiintui hänen taiteilijanimekseen, myös arabiankielisessä kirjoitusasussa (بتينا.[10][18][3] Bettina Heinen-Ayechin elämästä ja teoksista on julkaistu kirjoja ja tehty elokuvia. Vuonna 2012 hän palasi ensimmäisen kerran sodan jälkeen Saksan Allgäun alueella sijaitsevaan Kreuzthaliin mukanaan Baijerin radio- ja televisioyhtiön kuvausryhmä.[19]

Bettina Heinen-Ayech kuoli 82 vuoden ikäisenä Münchenissä 7. kesäkuuta 2020. Vuonna 2020 Heinen-Ayechille ja hänen taiteilijayhteisöön kuuluneille ystävilleen kiinnitettiin muistolaatta taloon, jossa hän oli varttunut. Talo tunnettiin nimellä ”Musta talo”.[11]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesäinen ukonilma Algeriassa, 1974

Bettina Heinen-Ayech opiskeli kaikkia maalaustekniikoita, mutta keskittyi vesivärimaalaukseen. Ulkoilmamaalarina hän maalasi lukemattomia maisemia, harvemmin muotokuvia. Oleskellessaan Algeriassa hän kehitti oman tekniikkansa: koska Guelman ilmasto oli kuiva, vesivärit eivät sulautuneet toisiinsa samoin kuin Euroopassa, vaan kuivuivat nopeasti. Tästä hän kehitti oman työskentelytapansa: ”Yhdistän voimakkaita värejä toisiinsa mosaiikin tavoin, väri toisen viereen”, kertoo Bettina Heinen-Ayech. Yhdessä nämä voimakkaat värit muodostavat eloisan kuvan Algerian maisemista ja valosta.[20] Terrorismin vuosina 1990-luvulta 2000-luvulle Bettina Heinen-Ayech sanoi pystyneensä maalaamaan vain muotokuvia, asetelmia ja näkymiä ikkunasta, sillä hän ei päässyt matkustelemaan ympäriinsä.[21] Algeriassa taas Heinen-Ayech ei pystynyt maalaamaan muotokuvia tai asetelmia.

Maalaustekniikan lisäksi Bettina Heinen-Ayechin mukaan myös hänen koko persoonallisuutensa muuttui Algeriassa. Hän etääntyi ”eurooppalaisista ennakkoasenteistaan” ja ”kuunteli” kaunista Guelman luontoa: ”Etelässä sijaitseva Mahounan vuori ja sen ympäristö kiehtovat kaikkia aistejani jatkuvasti ja ruokkivat mielikuvitustani. Maalaan tätä aluetta keväällä, kun punaisten unikkojen täplittämä peltojen vihreys hehkuu kaikissa sävyissään. Se on kaukana Euroopan syvästä vihreästä. Kesällä sen siniset ja purppuranväriset huiput kohoavat vehnäpeltojen ihmeellisen kullan yläpuolella. Talvella punasävyisellä maaperällä on uskomaton voima, jota on niin vaikea kuvata!"[20]

Vuonna 1967 journalisti Max Metzker kirjoitti Bettina Heinen-Ayechista Düsseldorfissa ilmestyneeseen sanomalehteen: ”Hän osaa tuoda maiseman myös heidän lähelleen, joille maisema ei ole tuttu. Muotokuvat eivät ole vain kuvia henkilöistä, vaan ne ovat samalla syväluotaavia kuvauksia sieluista."[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ "Willkommen beim Portal der Archive in NRW". www.archive.nrw.de. Arkistoitu alkuperäisestä 6.11.2018. Viitattu 14.6.2020.
  2. ↑ a b "Algerien als Inspirationsquelle für die Malerin Bettina Heinen-Ayech" [Algeria inspiraation lähteenä taidemaalari Bettina Heinen-Ayechille]. 4. elokuuta 2017, Viitattu 3.11.2018.
  3. ↑ a b "بتينا.. فنانة ألمانية انصهرت في مجتمع الجزائر - الكتب - من المكتبة العربية - البيان". www.albayan.ae (arabiankielinen). 9. lokakuuta 2014. Viitattu 15.11.2018.
  4. ↑ "Blumen und Landschaften im Licht Algeriens". General Anzeiger. 23. elokuuta 2001.
  5. ↑ "Bettina Heynen-Ayech: Malerin Bettina Heinen-Ayech ist mit 82 Jahren gestorben" [Taidemaalari Bettina Heinen-Ayech on kuollut 82-vuotiaana.] Rheinische Post (saksankielinen). 10. kesäkuuta 2020. Viitattu 13.6.2020.
  6. ↑ Die Kunst muss neue Fenster öffnen, solinger-tageblatt.de, 20. lokakuuta 2017
  7. ↑ Johann Jakob Josef ("Hanns") ja Bettina Heinen. Lähde: archive.nrw.de. 3. syyskuuta 1937, viitattu 2. marraskuuta 2018.
  8. ↑ Barbara & Detlef Rahlf: Bettina Heinen-Ayech - Vita I. Lähde: bettina-heinen-ayech.de. 10. lokakuuta 2008, viitattu 2. marraskuuta 2018.
  9. ↑ a b Siirry ylös: Barbara & Detlef Rahlf, München: Bettina Heinen-Ayech. Lähde: bettina-heinen-ayech.com. 10. lokakuuta 2008, viitattu 3. marraskuuta 2018.
  10. ↑ a b Siirry ylös: taiteen täytyy avata uusia ikkunoita. Lähde: solinger-tageblatt.de. 3. syyskuuta 1937, viitattu 9. marraskuuta 2018.
  11. ↑ a b Siirry ylös: Philipp Müller: "Das Schwarze Haus": plaque honors cultural heritage ["Musta talo": laatta kunnioittaa kulttuuriperintöä]. Lähde: Solinger Tageblatt. 12. marraskuuta 2020, viitattu 12. marraskuuta 2020.
  12. ↑ Freundeskreis Erwin Bowien e. V:n keskusteluja. Joulukuu 2010.
  13. ↑ a b c Barbara & Detlef Rahlf: Bettina Heinen-Ayech – Vita II. Lähde: bettina-heinen-ayech.com. 10. lokakuuta 2008, viitattu 2. marraskuuta 2018.
  14. ↑ Barbara & Detlef Rahlf: Bettina Heinen-Ayech - Vita III. Lähde: bettina-heinen-ayech.com. 10. lokakuuta 2008, viitattu 2. marraskuuta 2018.
  15. ↑ Diana Millies, "Not Degrading Nature to a Motif." Taidemaalari Bettina Heinen-Ayechin kosmogonia. Lähde: Malika Bouabdellah / Diana Millies / Bernard Zimmermann (toim.): Bettina Heinen-Ayech Retrospective 1951–1992. Stadtsparkasse Solingen, Solingen 1992, s. 4.
  16. ↑ Farida Hamadou: Bettina Heinen-Ayech, 50ans à Guelma : l'amour, l'Algérie... Lähde: mtissage.wordpress.com. 4. helmikuuta 2013, viitattu 6. marraskuuta 2018 (ranskankielinen).
  17. ↑ Solingen: Stolen property art. Lähde: Rp Online. 2. lokakuuta 2006, viitattu 11. marraskuuta 2018.
  18. ↑ bouabdellah, "Bettina", kirjan kansi.
  19. ↑ Johannes Rauenker: Bayerischer Rundfunk shoots a film in the Kreuzthal. [Baijerin radio- ja televisioyhtiö kuvaa elokuvaa Kreuzthalissa] Lähde: schwaebische.de. 11. lokakuuta 2012, viitattu 3. marraskuuta, 2018.
  20. ↑ a b Siirry ylös: Bettina-Heinen-Ayech exposera à Dar El Kenz. Femme-lumière, femme-courage. Lähde: dzairnews.com. 17. toukokuuta 2011, viitattu 3. marraskuuta 2018.
  21. ↑ Blumen und Landschaften im Licht Algeriens. In: Bonner General-Anzeiger. 15. Januar 2016, abgerufen am 3. November 2018.
  22. ↑ Zitiert nach: Ali Elhadj-Tahar/Hans Karl Pesch: . U-Form Verlag, Solingen 1982, S. 38.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Bettina_Heinen-Ayech”