Bertold Hummel
Bertold Hummel (27. marraskuuta 1925 Hüfingen, Saksa – 9. elokuuta 2002 Würzburg, Saksa) oli saksalainen säveltäjä. Hän opiskeli vuosina 1947–1954 sävellystä Harald Genzmerin ja sellonsoittoa Atis Teichmaniksen johdolla Freiburgissa. Hän toimi kanttorina St. Konrad -kirkossa Freiburgissa 1956–1963. Vuonna 1963 hänet nimitettiin musiikki-instituutin sävellysopettajaksi Würzburgiin, jossa hän johti uuden musiikin studiota vuoteen 1988 saakka. Hummel oli Würzburgin musiikki-instituutin puheenjohtaja vuosina 1979–1987.[1]
Hummelin tärkeimpiin teoksiin kuuluvat kolmas sinfonia (Jeremia, op. 100), Visionen orkesterille sekä lyömäsoitinkonsertto. Hänen tuotantoonsa kuuluu yli kaksisataa eri musiikinlajin teosta. Hän sai useita palkintoja, kuten Stuttgartin sävellyspalkinnon (1960), Düsseldorfin Robert Schumann -palkinnon (1961) ja Würzburgin Kulturpreisin (1988). Vuonna 1985 piispa Paul-Werner Scheele myönsi Hummelille Bruno-mitalin ansioista kirkkomusiikissa. Vuonna 1995 Hummel sai Allgemeine Cäcilien-Verbandin Orlando di Lasso -mitalin ja vuonna 1998 Saksan katolilaisten Kulturpreisin.[1]
Hummel oli vuodesta 1982 Baijerin taideakatemian jäsen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Schott Music: Bertold Hummel (Arkistoitu – Internet Archive)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
