Berdache

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
We-Wa, zuneihin kuuluva berdache eli omankieliseltä termiltä ihamana valokuvassa 1800-luvun loppupuolen paikkeilta.

Berdache on antropologiassa käytetty termi, jolla on viitattu henkilöön, joka jossain Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurissa on omaksunut vastakkaisen sukupuolen roolin, vaatetuksen ja aviollisen aseman.[1]

Sukupuolijako yleensä oli perinteisissä intiaanikulttuureissa hyvin selvä. Miehillä ja naisilla oli yhteisössään tarkasti säännellyt tehtävänsä, käyttäytymissääntönsä ja vaatetuksensa. Oli kuitenkin mahdollista, että henkilö voi omaksua vastakkaisen sukupuolen roolin. Yleensä tähän tapaan roolia vaihtoi mies, mutta naisienkin tiedetään näin tehneen.[1]

Berdache voidaan käsittää naisen ja miehen rinnalla kolmanneksi omaksi sukupuolekseen. Berdache ei välttämättä tunne selvästi kuuluvansa mieheksi tai naiseksi, vaan voi vuorotella sukupuolipiirteitä esimerkiksi tarpeen tai tilanteen mukaan. Berdache ilmiönä tunnetaan noin 150 intiaaniheimon parista. Heillä oli usein uskonnollista merkitystä. Berdache saattoi toimia esimerkiksi tietäjänä tai šamaanina. Joskus he saattoivat olla myös arvostettuja käsityöntekijöitä.[1]

Nimi berdache ei ole peräisin mistään intiaanien puhumasta kielestä. Sen sijaan se on juonnettu arabian miesprostituoitua tarkoittavasta sanasta. Tästä syystä kaikki eivät myöskään hyväksy sen käyttöä. Tutkimuskirjallisuudessa sitä on kuitenkin käytetty usein paremman termin puutteessa. Joskus on voitu käyttää termejä, kuten mies-nainen tai nais-mies. Eri heimoilla on ilmiölle omia nimiään. Lakotat käyttivät nimeä winkte, navajot nadle, hopit hova ja zunit ihamana.[1]

Termi berdache ei täysin sovellu nykyaikaiseksi sukupuolikäsitteeksi. 1990-luvulta lähtien etenkin viitatessa homoseksuaaleihin intiaaneihin on käytetty termiä kaksihenkinen (engl. two spirit).[1]

  1. a b c d e Rani-Henrik Andersson, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki: Intiaanikulttuurien käsikirja : Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa, s. 21-22, 58. Gaudeamus Helsinki University Press, 2013. ISBN 978-952-495-284-2