Ben O’Connor
| Ben O’Connor | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. joulukuuta 1988 Durham, Englanti |
| Kansalaisuus |
 Yhdistynyt kuningaskunta Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 90 kg |
| Seura | |
| Seura | Dundee Stars (2024–) |
| Sarja | EIHL |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2007– |
| Aik. seurat |
Hull Thunder (BNL) Basingstoke Bison (EIHL) Edinburgh Capitals (EIHL) Coventry Blaze (EIHL) HC Morzine-Avoriaz (Ranska) Saryarka Karaganda (Kazakstan) Arlan Kokshetau (Kazakstan) Leksands IF (Allsv.) Sheffield Steelers (EIHL) Cardiff Devils (EIHL) HSC Csíkszereda (EL/Romania) Guildford Flames (EIHL) |
Ben O’Connor (s. 21. joulukuuta 1988 Durham, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen jääkiekkopuolustaja. Hänellä on myös Kanadan kansalaisuus.[1] O’Connor on pelannut urallaan Britannian EIHL-liigassa, Ranskan ja Kazakstanin pääsarjassa, Allsvenskanissa ja monikansallisessa Erste Ligassa. Hän on voittanut kahdesti EIHL:n mestaruuden sekä kerran Erste Ligan. Britanniaa hän on edustanut useissa MM-turnauksissa, muun muassa neljä kertaa maailmanmestaruuskilpailujen pääsarjassa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuraura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]O’Connorin kasvattajaseura on Sheffield Steelhawks. Hän pelasi juniorina myös Sheffield Rapiersissa, mutta miesten peleissä O’Connor debytoi vain 14-vuotiaana Britannian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla BNL:n Hull Thunderissa, jossa hän pelasi kaudella 2002–2003 kuusi runkosarjaottelua. Kaudeksi 2003–2004 O’Connor siirtyi isänsä Miken synnyinseudulle Kanadan Ontarioon ja siirtyi London Jr. Knightsin C-juniorijoukkueeseen. Windsor Spitfires varasi O’Connorin 267. pelaajana OHL:n varaustilaisuudessa 2004. Kauden 2004–2005 hän pelasi OPJHL-junioriliigan Bowmanville Eaglesissa. Kaudeksi 2005–2006 O’Connor siirtyi hänet varanneeseen Spitfiresiin, jossa O’Connor teki 38 runkosarjaottelussa tehot 3+3=6. Kauden 2006–2007 hän pelasi suurimmaksi osaksi Eaglesissa. OHL:ssä O’Connor kaupattiin kauden aikana Spitfiresista Mississauga IceDogsiin.[1]
Kaudeksi 2007–2008 O’Connor palasi Britanniaan ja siirtyi maan pääsarjatasolle EIHL-liigan Basingstoke Bisoniin. Hän pelasi siellä 14 runkosarja- ja kolme EIHL Challenge Cupin ottelua tehopistein 1+3=4. Kesken kauden O’Connor siirtyi kuitenkin skotlantilaisjoukkue Edinburgh Capitalsiin, jossa hän pelasi 38 runkosarja- ja neljä EIHL KO Cupin ottelua tehopistein 3+7=10. Kaudeksi 2008–2009 O’Connor siirtyi englantilaiseen Coventry Blazeen ja kaudeksi 2009–2010 hän palasi jälleen Edinburgh Capitalsiin.[1]
O’Connor siirtyi kaudeksi 2010–2011 Ranskan Ligue Magnusin Pingouins de Morzineen. Kaudeksi 2011–2012 hän siirtyi Kazakstanin mestaruussarjan Saryarka Karagandaan.[2] O’Connor oli tehoilla 11+15=26 joukkueen eniten maaleja tehnyt puolustaja ja sijoittui sarjan puolustajien pistepörssissä kuudenneksi. Hän voitti myös Saryarkan sisäisen tehotilaston lukemalla +33. O’Connor voitti kauden päätteeksi pronssia. Kaudeksi 2012–2013 hän siirtyi samassa sarjassa pelaavan Arlan Kokshetaun riveihin. O’Connor voitti tehoilla 9+29=38 koko sarjan puolustajien piste- ja syöttöpörssin sekä puolustajien tehotilaston lukemalla +34. Hän voitti myös pudotuspelien puolustajien piste-, maali- ja syöttöpörssin tehoilla 5+9=14. Kaudella 2013–2014 O’Connor teki runkosarjassa yli piste per peli -tahdilla 51 ottelussa tehot 17+39=56, joilla hän voitti puolustajien piste-, maali- ja syöttöpörssin. O’Connor teki jopa 19 tehopistettä enemmän kuin pistepörssissä toiseksi sijoittunut Aristan Temirtaun Sam Roberts.[3] Hän voitti myös sarjan tehotilaston lukemalla +57. O’Connor voitti kauden päätteeksi hopeaa ja hänet valittiin sarjan parhaaksi puolustajaksi.[1]
Kesken kauden 2014–2015, lokakuussa 2014 O’Connor palasi Arlanista kotimaahansa ja siirtyi englantilaisjoukkue Sheffield Steelersiin. Hän siirtyi joukkueeseen alustavasti lyhyellä sopimuksella paikkaamaan loukkaantumisia,[4] mutta jo samassa kuussa O’Connorin sopimusta jatkettiin. Hän oli tehoilla 8+39=47 Steelersin toiseksi paras syöttäjä ja tehokkain puolustaja. O’Connor sijoittui koko EIHL:n puolustajien pistepörssissä toiseksi edellään vain Cardiff Devilsin Andrew Hotham. Hän voitti kauden päätteeksi liigan mestaruuden, valittiin vuoden brittipelaajaksi ja ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Kaudella 2015–2016 O’Connor oli tehoilla 13+33=46 Steelersin paras syöttäjä, kolmanneksi paras pistemies ja tehokkain puolustaja. Hän sijoittui koko EIHL:n puolustajien pistepörssissä kolmanneksi. O’Connor valittiin liigan viikon pelaajaksi maaliskuun 2016 lopulla. Hän voitti kauden päätteeksi EIHL:n mestaruuden ja valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Kaudella 2016–2017 O’Connor oli taas Steelersin paras syöttäjä ja tehokkain puolustaja tehoilla 10+33=43, joilla hän jakoi EIHL:n puolustajien pistepörssin kolmannen sijan Edinburgh Capitalsin Jacob Johnstonin kanssa. O’Connor voitti EIHL:n pudotuspelien mestaruuden.[1] Huhtikuussa 2017 hän teki Steelersin kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.[5]
Kaudella 2017–2018 O’Connor voitti pelipaikastaan huolimatta Steelersin sisäisen pistepörssin tehoilla 14+39=53, joilla hän sijoittui puolustajien pistepörssissä viidenneksi. Challenge Cupissa O’Connor oli joukkueen paras pistemies ja jakoi sisäisen maalipörssin voiton Levi Nelsonin kanssa tehoilla 5+7=12. Hän edusti Steelersia kauden aikana myös Continental Cupissa.[1]
Toukokuussa 2018 O’Connor purki sopimuksensa Steelersin kanssa tehtyään samalla vuoden mittaisen sopimuksen KHL:n kazakstanilaisjoukkue Barys Astanan kanssa. Hänestä tuli kaikkien aikojen ensimmäinen KHL-sopimuksen tehnyt brittipelaaja.[6][7] Kuitenkin vain kaksi viikkoa myöhemmin kesäkuussa seura purki O’Connorin sopimuksen.[8] Samassa kuussa hän teki kauden 2018–2019 kattavan sopimuksen Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla HockeyAllsvenskanissa pelaavan Leksands IF:n kanssa. Joukkuetta O’Connorille suositteli hänen kanssaan Steelersissa pelannut ja aiemmin Leksandia edustanut suomalaispuolustaja Joonas Rönnberg.[9] O’Connor pelasi Leksandissa 11 ottelua, mutta jätti joukkueen jo lokakuussa henkilökohtaisten syiden takia. Hän palasi Leksandista Sheffield Steelersiin.[10]
O’Connor pelasi Steelersissä puolitoista kautta, mutta osapuolet eivät pystyneet tekemään jatkosopimusta kesällä 2020. EIHL-kautta 2020–2021 ei pelattu ollenkaan koronapandemian takia, mutta O’Connor kävi pelaamassa Sheffield Steeldogsissa toiseksi korkeimman sarjatason NIHL:n järjestämissä turnauksissa.[11]
O’Connor aloitti kauden 2021–2022 EIHL-joukkue Cardiff Devilsissä, mutta hän vaihtoi joulukuussa romanialaiseen HSC Csíkszereda, joka pelaa sekä monikansallista Erste Ligaa että Romanian pääsarjaa. Csíkszereda voitti keväällä 2022 sekä Erste Ligan että Romanian mestaruuden.[1]
O’Connor edusti kaudet 2022–2024 EIHL:n Guildford Flamesia ja teki sarjassa ja cupissa yhteensä 136 ottelussa 100 pistettä. Ensimmäisen kautensa jälkeen hänet valittiin EIHL:n parhaaksi brittiläiseksi pelaajaksi. O’Connor siirtyi kaudeksi 2024–2025 Dundee Starsiin, jonka kanssa hän teki kaksivuotisen sopimuksen.[12]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]O’Connor edusti Britanniaa I-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2009, 2010 ja 2011, joista vuoden 2009 turnaus päättyi pronssiin ja vuoden 2011 turnaus hopeaan. Vuoden 2011 turnauksessa hän jakoi joukkueen sisäisen tehotilaston voiton neljän muun pelaajan kanssa lukemalla +4. O’Connor pelasi myös IB-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2014, 2015, 2016 ja 2017. Vuosien 2015 ja 2016 turnaukset päättyivät hopeaan. Ensimmäisessä turnauksessa hän oli Britannian paras pistemies ja maalintekijä tehoilla 3+2=5, joilla O’Connor jakoi turnauksen puolustajien pistepörssin voiton kolmen muun pelaajan kanssa. Hänet valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi. O’Connor voitti pelipaikastaan huolimatta koko vuoden 2016 turnauksen syöttöpörssin sekä jakoi pistepörssin voiton Viron Robert Rooban kanssa tehoilla 1+7=8. Hänet valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi. Vuoden 2017 turnaus päättyi kultaan ja sarjanousuun IA-divisioonaan. O’Connor jakoi turnauksen puolustajien pistepörssin voiton Liettuan Edgar Protčenkon kanssa tehoilla 1+4=5.[1]
Noustuaan vuoden 2018 IA-divisioonan MM-kilpailuhin Britannia ylsi heti kultaan ja sarjanousuun pääsarjatason MM-kilpailuihin 25 vuoden tauon jälkeen. O’Connor jakoi joukkueen sisäisen piste- ja maalipörssin voiton Brett Perlinin kanssa tehoilla 4+2=6, joilla hän voitti myös turnauksen puolustajien piste- ja maalipörssin. O’Connor ratkaisi Britannialle sarjanousun, kun joukkue eteni turnauksen päätösottelussa Unkaria vastaan aina voittomaakilpailuihin asti, jossa hän teki Britannian 2–3-voittomaalin voittomaalikilpailun päätyttyä joukkueelle lukemin 2–1.[13] O’Connor valittiin turnauksen parhaaksi puolustajaksi ja tähdistökentälliseen. Hän pelasi myös Vancouverin olympiakisojen 2010, Sotšin olympiakisojen 2014 ja Pyeongchangin olympiakisojen 2018 karsinnoissa. Viimeisimmän karsintaturnauksen esikarsintakierroksella O’Connor oli neljällä syöttöpisteellään Britannian paras syöttäjä David Phillipsin ja Stephen Leen kanssa.[1]
O’Connor on edustanut Britanniaa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa 2019, 2021, 2022 ja 2024.[1] Monet Britannian pelaajat olivat olleet käytännössä pelaamatta koko kauden 2020–2021. O’Connorillakaan ei ollut takana yhtään ammattilaisottelua ennen MM-kilpailuja.[14]
O’Connor pelasi myös alle 20-vuotiaiden I-divisioonan MM-kilpailuissa vuonna 2008 ja alle 18-vuotiaiden IA-divisioonan MM-kilpailuissa vuonna 2005.[1]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]O’Connorin kanadalaissyntyinen isä Mike on entinen jääkiekkopuolustaja, jonka NHL-joukkue Los Angeles Kings varasi vuonna 1980. Hän loi suurimman osan urastaan kuitenkin Britanniassa, jonka kansalaisuuden O’Connor hankki ja pelasi Britannian maajoukkueessa kolmet MM-kilpailut. Mike on pelaajauransa jälkeen toiminut eri seurajohtotehtävissä Britannian pääsarjatasolla.[1]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 2002–2003 | Hull Thunder | BNL | 6 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2003–2004 | London Jr. Knights | Midget | 68 | 35 | 42 | 77 | 60 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2004–2005 | Bowmanville Eagles | OPJHL | 45 | 7 | 14 | 21 | 14 | – | – | – | – | – | U18d1 | 4 | 0 | 2 | 2 | 10 | ||||||||||
| 2005–2006 | Windsor Spitfires | OHL | 38 | 3 | 3 | 6 | 13 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2006–2007 | Bowmanville Eagles | OPJHL | 20 | 7 | 10 | 17 | 30 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Windsor Spitfires | OHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| Mississauga IceDogs | OHL | 17 | 0 | 5 | 5 | 8 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||||||||
| 2007–2008 | Basingstoke Bison | EIHL | 14 | 1 | 3 | 4 | 2 | – | – | – | – | – | JMMd1 | 5 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
| Edinburgh Capitals | EIHL | 38 | 3 | 7 | 10 | 29 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | |||||||||||||||||
| 2008–2009 | Coventry Blaze | EIHL | 50 | 8 | 9 | 17 | 34 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | OQ | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||||||||||
| MMd1 | 5 | 1 | 0 | 1 | 0 | |||||||||||||||||||||||
| 2009–2010 | Edinburgh Capitals | EIHL | 56 | 7 | 21 | 28 | 50 | 2 | 1 | 1 | 2 | 0 | MMd1 | 5 | 1 | 1 | 2 | 6 | ||||||||||
| 2010–2011 | HC Morzine-Avoriaz | Ranska | 26 | 3 | 10 | 13 | 32 | 6 | 1 | 1 | 2 | 0 | MMd1 | 5 | 3 | 1 | 4 | 14 | ||||||||||
| 2011–2012 | Saryarka Karaganda | Kazakstan | 51 | 11 | 15 | 26 | 64 | 11 | 4 | 5 | 9 | 16 | ||||||||||||||||
| 2012–2013 | Arlan Kokshetau | Kazakstan | 46 | 9 | 29 | 38 | 24 | 13 | 5 | 9 | 14 | 10 | OQ | 6 | 3 | 3 | 6 | 2 | ||||||||||
| 2013–2014 | Arlan Kokshetau | Kazakstan | 51 | 17 | 39 | 56 | 44 | 14 | 4 | 1 | 5 | 20 | MMd1 B | 5 | 0 | 2 | 2 | 2 | ||||||||||
| 2014–2015 | Arlan Kokshetau | Kazakstan | 13 | 7 | 5 | 12 | 24 | – | – | – | – | – | MMd1 B | 5 | 3 | 2 | 5 | 6 | ||||||||||
| Sheffield Steelers | EIHL | 48 | 8 | 39 | 47 | 32 | 4 | 0 | 0 | 0 | 4 | 
| ||||||||||||||||
| 2015–2016 | Sheffield Steelers | EIHL | 52 | 13 | 33 | 46 | 27 | 2 | 0 | 2 | 2 | 0 | |
OQ | 3 | 0 | 4 | 4 | 2 | |||||||||
| MMd1 B | 5 | 1 | 7 | 8 | 12 | |||||||||||||||||||||||
| 2016–2017 | Sheffield Steelers | EIHL | 51 | 10 | 33 | 43 | 22 | 4 | 0 | 4 | 4 | 0 | MMd1 B | 5 | 1 | 4 | 5 | 4 | ||||||||||
| 2017–2018 | Sheffield Steelers | EIHL | 55 | 14 | 39 | 53 | 32 | 4 | 1 | 0 | 1 | 4 | MMd1 A | 5 | 4 | 2 | 6 | 2 |
| |||||||||
| 2018–2019 | Leksands IF | Allsvenskan | 11 | 1 | 1 | 2 | 2 | – | – | – | – | – | MM | 7 | 0 | 3 | 3 | 8 | ||||||||||
| Sheffield Steelers | EIHL | 46 | 7 | 33 | 40 | 26 | 2 | 0 | 1 | 1 | 4 | |||||||||||||||||
| 2019–2020 | Sheffield Steelers | EIHL | 44 | 3 | 29 | 32 | 43 | – | – | – | – | – | OQ | 3 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||
| 2020–2021 | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | – | MM | 7 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||
| 2021–2022 | Cardiff Devils | EIHL | 16 | 1 | 3 | 4 | 4 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| HSC Csíkszereda | EL | 12 | 4 | 11 | 15 | 4 | 15 | 1 | 4 | 5 | 6 | |||||||||||||||||
| HSC Csíkszereda | Romania | 16 | 4 | 8 | 12 | 4 | 1 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||||||||||
| 2022–2023 | Guildford Flames | EIHL | 54 | 10 | 40 | 50 | 30 | 2 | 0 | 0 | 0 | 2 | MMd1 A | 5 | 0 | 3 | 3 | 0 | ||||||||||
| 2023–2024 | Guildford Flames | EIHL | 52 | 8 | 27 | 35 | 32 | 4 | 0 | 3 | 3 | 2 | MM | |||||||||||||||
| OQ | 3 | 0 | 3 | 3 | 0 | |||||||||||||||||||||||
| 10 kautta | yhteensä | EIHL | 576 | 93 | 316 | 409 | 363 | 29 | 2 | 11 | 14 | 16 | ||||||||||||||||
| 4 kautta | yhteensä | Kazakstan | 161 | 44 | 88 | 132 | 156 | 38 | 13 | 15 | 28 | 46 | ||||||||||||||||
| 1 kausi | yhteensä | Ranska | 26 | 3 | 10 | 13 | 32 | 6 | 1 | 1 | 2 | 6 | ||||||||||||||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ben O’Connor The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Ben O’Connor Eurohockey.com. (englanniksi)
- Ben O’Connor Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Ben O’Connor Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ Новости клуба hc-saryarka.kz. 20.4.2012. Хоккейный клуб «Сарыарка». Arkistoitu 10.9.2016. Viitattu 2.7.2018. (venäjäksi)
- ↑ Elite Prospects - Kazakhstan Stats 2013-2014 eliteprospects.com. Everysport Media Group AB. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ STEELERS OFFICIAL Twitterissä twitter.com. 16.10.2014. Sheffield Steelers. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ 2 More Years for Ben O’Connor sheffieldsteelers.co.uk. 27.4.2017. Sheffield Steelers. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Newbolt, Robert: Ben O’Connor to play in the KHL. Eurohockey.com. 23.5.2018. European Ice Hockey Online AB & eSports.cz s.r.o. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Historiallista! Britannian tähtipelaaja sai KHL-sopimuksen suomikiekko.com. 23.5.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 2.7.2018.
- ↑ Mitä ihmettä? KHL-pelaajan sopimus purettiin pikavauhtia – nauraa nyt Twitterissä: ”Lyhyin historiassa?” suomikiekko.com. 9.6.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 2.7.2018.
- ↑ Entinen Liiga-pakki houkutteli KHL:stä ennätysnopeat lähtöpassit saaneen maajoukkuetähden Ruotsiin suomikiekko.com. 20.6.2018. Nordic Sport Media. Viitattu 2.7.2018.
- ↑ Ben O'Connor heads back to Sheffield Steelers Yorkshire Post. 27.10.2018. National World Publishing Ltd. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Phil Harrison: Ben O'Connor and Sheffield Steeldogs keen to make up for lost time in NIHL National Spring Cup Yorkshire Post. 12.2.2021. National World Publishing Ltd. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)
- ↑ O’Connor Joins Stars on 2-year Contract Dundee Stars. Viitattu 12.5.2024. (englanniksi)
- ↑ GAME SUMMARY (pdf) 23.5.2018. IIHF. Viitattu 2.7.2018. (englanniksi)
- ↑ Bob Westerdale: The remarkable story behind Ben O'Connor's World Championship The Star. 3.6.2021. National World Publishing Ltd. Viitattu 19.5.2022. (englanniksi)