Belgradin piiritys
| Belgradin piiritys | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Unkarin-Turkin sotaa | |||||||||
 Maalaus Belgradin piirityksestä Osmanien valtakunnasta vuodelta 1584.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
30 000–60 000 |
noin 40 000 | ||||||||
Belgradin piiritys tarkoittaa erityisesti osmanien hyökkäystä kaupunkiin vuonna 1456. Kaupunkia on piiritetty myös vuosina 1444, 1521, 1718 ja 1788. Kaupunkia puolustaneet János Hunyadin johtamat unkarilaiset ja Johannes Capistranolaisen johtamat ristiretkeläiset voittivat heitä piirittäneet sulttaani Mehmed II:n joukot puolustajien tehtyä yllättävän hyökkäyksen kaupungista piirittäjiä vastaan.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Konstantinopolin menetys vuonna 1453 oli šokki kristitylle Euroopalle ja Mehmed II alkoi suunnitella valtakuntansa laajentamista aina Roomaan saakka. Paavi varoitti Mehmedin aikovan vallata koko maailman ja yksi tämän omaksumista titteleistä olikin maailman valloittaja. Mehmedin ja Rooman välillä oli kuitenkin Balkan. Serbian despootti Đurađ Brankovićia vastaan tehtiin sotaretki vuonna 1454 ja seuraavana vuonna vallattiin Etelä-Serbia ja Kosovo. Đurađ ja Mehmed tekivät sopimuksen jäljellejääneen despotaatin rajojen kunnioittamisesta, mutta tästä huolimatta Mehmed palasi vuonna 1456 mukanaan 30 000–60 000 miestä, 300 tykkiä ja 200 kaleeria, jotka saapuivat pitkin Savaa ja Tonavaa. Sotaretken tavoitteena oli tällä kertaa Belgradin (unk. Nándorfehérvár) valtaus, mikä avaisi reitin Unkariin. Kaupungin muurien pommitus aloitettiin kesäkuussa 1456 tykeillä, joista monet olivat olleet murtamassa Konstantinopolin muureja.[1]
Puolustajia johti kaksi henkilöä.[1] Aatelismies ja sotapäällikkö János Hunyadi – joka oli silloin Unkarin eteläisten provinssien kuvernööri, sekä Unkarin valtionhoitaja vuosina 1446–1452 – oli käynyt useita taisteluita ottomaaneja vastaan 1430- ja 1440-luvuilla, joten hän tunsi näiden sotimistaktiikan sekä tiesi, millainen ja minkä mittainen hyökkäys oli odotettavissa.[2] Unkarin aateli ei kuitenkaan pitänyt menestyvästä kilpailijastaan ja Hunyadi jäi yksin vastaamaan Osmanien vastaisista toimista. Hän lähetti poikansa Lászlón ja lankonsa Mihály Szilágyin Belgradin varuskunnan tueksi ja näiden mukana 5 000–7 000 miestä. Hän itse matkasi Keski-Euroopassa värväten sotilaista, joiden tarkkaa määrää ei tunneta. Toinen merkittävä henkilö oli Johannes Capistranolainen, Italian inkvisition jäsen, jonka paavi oli lähettänyt aloittamaan ristiretki osmaneja vastaan. Kiivaspuheisena saarnaajana tunnettu Capistrano saikin yllytettyä monia talonpoikia liittymään joukkoihinsa, mutta monet olivat aseistautuneet viikatteilla ja talikoilla. Yhteensä Capistranolla ja Hunyadilla oli komennuksessaan noin 40 000 miestä.[1]
Piiritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgradin piiritys alkoi 4. kesäkuuta ja osmanien tavoitteena oli avata tykkitulella aukkoja kaupunginmuuriin, joista heidän sotilaansa saattaisivat edetä itse kaupunkiin. Belgrad kuului kuitenkin Euroopan parhaiten linnoitettuihin kaupunkeihin. Muurit kestivät pitkään ankaraa tulitusta, mutta Hunyadin saapuessa noin 200 laivalla jokea pitkin ensimmäiset aukot olivat alkaneet syntyä muuriin. Hunyadi laivasto tuhosi osmanien joella olleet kaleerit upottaen niistä 20 ja hänen omat laivansa toivat kaupunkiin tarvikkeita, ruokaa ja tuhansia uusia puolustajia. Piiritystä kesti vielä viikon verran, jolloin Mehmed päätti käskeä joukkonsa hyökkäämään kaupunkiin. Hyökkäys alkoi 21. kesäkuuta. Osmanien valiojoukkoihin kuuluvat janitsaarit vyöryivät sisään kaupunkiin muurin aukoista edeten sen satamaan ja yläkaupunkiin. Hunyadi määräsi miehensä heittämään tervalla valeltuja puita ja muita tavaroita kaduille ja sytyttämään ne tuleen. Syntynyt liekkimeri erotti kaupunkiin edenneet janitsaarit muista osmanien joukoista samalla, kun Szilágyin johtamat joukot torjuivat hyökkäykset ehjällä ulkomuurin osalla. Loukkuun jääneet janitsaarit surmattiin tai pakotettiin pakenemaan.[1]
Tämän jälkeen Capistranon ristiretkeläiset hyökkäsivät kaupungista osmanien leiriin ja Capistrano johti 2 000 heistä Savajoen yli osmanien selustaan. Tapahtumia seuranneen Hunyadin oli nyt pakko määrätä myös oma hyökkäyksensä. Hänen miehensä hyökkäsivät ensin osmanien kanuunoita ja sitten näiden päälinjaa vastaan. Yllättävä ja uhkarohkea hyökkäys aiheutti osmanien vetäytymisen. Taistelun aikana sulttaani Mehmed sai osuman nuolesta jalkaansa. Lopulta Hunyadi keräsi nyt hajaantuneen varuskuntansa yhteen ja määräsi nämä takaisin linnoitukseen osmanien uuden hyökkäyksen varalta, jota ei kuitenkaan ollut luvassa. Mehmed palasi joukkoineen Konstantinopoliin hävittäen mennessään Serbian maaseutua.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Belgradin puolustajien voitto oli yllättävä ja Mehmedillä oli ollut selvä etulyöntiasema. Voiton merkitystä kutisti kuitenkin pian puolustajien parissa puhjennut paiserutto. Hunyadi kuoli 11. elokuuta ja myöhemmin kanonisoitu Capistrano kuoli 23. lokakuuta. Osmanit palasivat 1459 ja vaikka Belgrad piti puolensa vuoteen 1521 saakka, koko muu Serbia menetettiin osmaneille. Piirityksen voitto kuitenkin hidasti osmanien etenemistä Eurooppaan.[1] Joskus on sanottu, että Belgradin piiritys "ratkaisi kristinuskon kohtalon Euroopassa".[2]
Tapa soittaa tuomiokirkkojen kelloja 12 aikaan oli paavi Calixtus III:n keksimä tapa kunnioittaa tämän taistelun lopputulosta. Tapa on säilynyt nykypäivään asti, vaikka harvat muistavat enää asioiden yhteyttä.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Belgradin piiritys Wikimedia Commonsissa
