Behrouz Boochani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Behrouz Boochani
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1983 (ikä 41)
Ilam, Iran
Ammatti kirjailija, toimittaja
Kirjailija
Äidinkielikurdi
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Behrouz Boochani (kurdiksi بەھرۆز بوچانی‎) (s. 23. heinäkuuta 1983 Ilam, Iran[1]) on kurditoimittaja, ihmisoikeuksien puolustaja, runoilija ja elokuvatuottaja. Hän on ohjannut yhdessä Arash Kamali Sarvestanin kanssa dokumenttielokuvan Chauka, Please Tell Us the Time, julkaissut runsaasti artikkeleita eri maiden johtavissa lehdissä Australian Manussaarella olevien pakolaisten kärsimyksistä ja julkaissut kirjan No Friend But the Mountains: Writing from Manus Prison (2018). Häntä pidettiin vuodesta 2013 marraskuuhun 2019 saarella olevalla Manuksen vankileirillä.

Boochani on suorittanut Tarbiat Modaresin yliopistossa poliittisen maantieteen ja geopolitiikan maisterintutkinnon. Hän työskenteli freelancetoimittajana iranilaisille sanomalehdille Kasbokar Weekly, Qanoon, ja Etemaad,[1] joissa hän julkaisi artikkeleita, jotka käsittelivät Lähi-idän politiikkaa, vähemmistöoikeuksia ja kurdikulttuurin kriisiä.[2] Hän on perustanut yhdessä muiden kanssa ja toiminut tuottajana kurdinkielisessä aikakauslehdessä Weryassa.[1] Weryan toimitukseen hyökkäsi helmikuussa 2013 islamilainen vallankumouskaarti Pasdaran.[3] Boochani piiloutui kolmeksi kuukaudeksi, ja 23. toukokuuta 2013 hän pakeni Iranista. Hänen yrittäessään toisen kerran päästä meren yli Indonesiasta Australiaan hänet otettiin kiinni, vangittiin Joulusaarelle, ja kuukauden kuluttua elokuussa 2013 hänet siirrettiin Manuksen vankileirille.[2][4] Hän pääsi pois saarelta marraskuussa 2019 ja sai turistiviisumin Uuteen-Seelantiin voidakseen osallistua kirjallisuustapahtumaan. Hänelle on aiemmin myönnetty turvapaikka Yhdysvaltoihin Australian ja Yhdysvaltojen turvapaikkasopimuksen perusteella, mutta hän pitää pääsyä sinne epävarmana.[5] Turistiviisumin päätyttyäkin hän on jäänyt Uuteen-Seelantiin, ja oletettavasti hän hakee turvapaikkaa[6].

Manussaarella ollessaan Boochani julkaisi useissa sanomalehdissä artikkeleita, esimerkiksi artikkelit "The Day My Friend Hamid Kehazaei Died" The Guardianissa[7] ja "Life on Manus: Island of the Damned" The Saturday Paperissa.[8] Hän on julkaissut myös runoja,[9][10] ja hän kertoo tarinansa palkitussa dokumenttielokuvassa Nowhere Lines: Voices of Manus Island.[11] Boochani on aiheena näytelmässä Manus, jonka on kirjoittanut näytelmäkirjailija Nazanin Sahamizadeh.[12]

Elokuvan Chauka, Please Tell Us the Time Boochani kuvasi puhelimella Manusin vankileirillä.[13] Esittelyn elokuvasta Chauka, Please Tell Us the Time on kirjoittanut palkittu kirjailija Arnold Zable.[14] Parlamenttiedustaja Adam Bandt nosti maaliskuussa 2017 Boochanin vaikeudet esille Australian parlamentissa.[15]

Boochanin muistelmateos No Friend But the Mountains: Writing from Manus Prison (alkuteos farsiksi, kääntäjä Omid Tofighian) ilmestyi englanniksi heinäkuussa 2018, julkaisijana Pan Macmillan Australia.[16] Hän kuvaa kirjassa venematkaansa Indonesiasta ja eritystä Manussaarella. Hän limittää tekstiin runomuotoisia muistikuviaan ja rakentaa analyyttisen kehyksen, josta hän käyttää nimitystä Manusin vankilan "kyriarkaalinen järjestelmä" (termin hän on lainannut Elisabeth Schüssler Fiorenzalta). Hän analysoi tarkasti sitä, kuinka vankila toteuttaa järjestelmällisesti kidutusta, jolla vangeilta riistetään inhimillisyys ja ajetaan heidät epätoivoon.[17]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boochani on Index on Censorshipin ilmaisuvapauden palkintoehdokkaana journalismin sarjassa.[18] Hän sai vuonna 2017 Amnesty Internationalin palkinnon Manus-päiväkirjoistaan.[19] Vuonna 2018 hän sai poissaolevana Anna Politkovskajan journalismipalkinnon.[20]

Boochanille myönnettiin vuonna 2019 kaksi Australian merkittävintä kirjallisuuspalkintoa teoksesta No Friends but the Mountains. Palkinnot ovat The Victorian Premier's -tietokirjapalkinto ja Victorian kirjallisuuspalkinto. Hän ei päässyt vastaanottamaan palkintoja, sillä hän on turvasäilössä odottamassa turvapaikkaa Australiaan.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Arnold Zable: Iranian journalist Behrouz Boochani tells of the horrors of Manus Island: out of sight, out of mind 21.11.2015. Sydney: Sydney Morning Herald. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  2. ↑ a b The Pacific Solution: What can we learn from the case of Behrouz Boochani? Melbourne University. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  3. ↑ Andy Hazel: Reporting from Inside a Refugee Detention Centre IPS News. 3.4.2017. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  4. ↑ Ben Doherty: Day of the Imprisoned Writer: Behrouz Boochani – detained on Manus Island The Guardian (International). 14.11.2015. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  5. ↑ Malin Lindholm: Whatsapp-författaren Behrouz Boochani får lämna den ökända flyktingön Manus efter sex års väntan Svenska.yle.fi. 14.11.2019. Viitattu 16.11.2019. (ruotsiksi)
  6. ↑ Morgan Godfery: Zealand would be honoured to take Behrouz Boochani The Guardian (International). 24.12.2019. Viitattu 25.12.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Behrooz Boochani: The day my friend Hamid Kehazaei died 27.11.2016. The Guardian. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Behrooz Boochani: Life on Manus: island of the damned 4.3.2016. The Saturday Paper. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  9. ↑ Behrouz Boochani: Untitled Cordite Poetry Review. 1.11.2016. Arkistoitu 14.5.2018. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi) (Archive.org)
  10. ↑ The Black Kite and the Deep Dark by Behrouz Boochani pen-international.org. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi) (Archive.org)
  11. ↑ Lukas: Nowhere Lines: Voices of Manus Island Schrank 99 Media. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Benjamin Robinson-Drawbridge: Behrouz Boochani - 'I will not be silent' Radio NZ. 5.4.2017. New Zealand. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  13. ↑ Eric Tlozek: Iranian refugee's film shot on mobile phone shows life inside Manus Island detention centre ABC News. 3.4.2017. Australia. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  14. ↑ Arnold Zable: Across the Void: Behrouz Boochani Autonomous Action Radio. Arkistoitu 6.4.2017. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi) (Archive.org)
  15. ↑ Adam Bandt: Statements by Members: Mr Behrouz Boochani Open Australia. 13.2.2017. Open Australia. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  16. ↑ No friend but the mountains : writing from Manus prison / Behrouz Boochani National Library of Australia. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  17. ↑ Behrouz Boochani: No Friend But the Mountains: Writing from Manus Prison books.google.com.ua. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi) (Google Books)
  18. ↑ Freedom of Expression Awards 2017 Index on Censorship. Lokakuu 2016. Index on Censorship. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi) (selaa nuolella sivusuunnassa)
  19. ↑ Behrouz Boochani wins Amnesty International award for writing from Manus The Guardian. 1.11.2017. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  20. ↑ Naaman Zhou: Behrouz Boochani wins Anna Politkovskaya award for Manus Island writing The Guardian. 5.10.2018. Viitattu 5.10.2018. (englanniksi)
  21. ↑ Australia palkitsi kirjailijan, jota pitää turvasäilössä. Helsingin Sanomat 1.2.2019 s. B 3

Julkaisut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Behrouz_Boochani&oldid=20820286”