Baudot-koodi
Baudot-koodi on kaukokirjoitinlaitteissa käytetty merkistö, jonka historia alkaa ranskalaisen Émile Baudot’n 1870-luvulla kehittämästä ensimmäisestä kaukokirjoittimesta. Baudot-koodia voidaan luonnehtia 5-bittiseksi, vaikka biteistä ei vielä puhuttu kaukokirjoittimien yhteydessä eikä tekniikkaa osattu yleensä yhdistää binäärijärjestelmään. Alun perin Baudot-koodia syötettiin 5-näppäimisellä koskettimistolla, jossa kunkin koskettimen voi sanoa vastanneen yhtä lähetettävän merkin bittiä.
Kaukokirjoittimeen kirjoituskonemaisen näppäimistön liittänyt Donald Murray teki vuonna 1901 muutoksia myös Baudot-koodiin, ja myöhemmin amerikkalainen lennätinyhtiö Western Union teki vielä lisämuutoksia. Merkistöön lisättiin ohjauskoodeja, ja esimerkiksi ranskan kielen É-kirjain jäi pois. 1930-luvulla Western Unionin merkistön pohjalta laadittiin ITA2 (International Telegraph Alphabet No 2 eli kansainvälinen sähkötysaakkosto nro 2), joka tunnetaan myös Kansainvälisen televiestintäliiton (CCITT:n) standardina CCITT No 2. Nykyään Baudot-koodilla tarkoitetaan yleensä juuri ITA2-merkistöä, jota käytetään yhä radioamatöörien RTTY-liikenteessä ja kuulovammaisten tekstipuhelimissa.
1960-luvulla Baudot-koodin seuraajaksi kaukokirjoittimissa ja tietokoneissa kehitettiin 7-bittinen ASCII-merkistö, johon mahtui enemmän merkkejä (esimerkiksi kirjaimista erikseen sekä suuraakkoset että pienaakkoset). Moni Asciihin sisältyvä ohjauskoodi periytyy Baudot-koodista, mutta merkkien järjestys on erilainen.
ITA2
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Baudot-koodissa on käytössä kaksi tilaa, joista kirjaintilassa voidaan kirjoittaa suuraakkosia ja kuviotilassa numeroita sekä väli- ja erikoismerkkejä. Tilasta toiseen voidaan vaihtaa erityisillä ohjauskoodeilla: ITA2-merkistössä koodi LTRS vaihtaa kirjaintilaan ja FIGS vaihtaa kuviotilaan.
Seuraavissa kaavioissa merkkikoodit on ilmaistu heksadesimaalimuodossa, mikä rinnastaa ne nykyaikaisiin tietokonemerkistöihin. Merkkien järjestys vaikuttaa ASCII-koodaukseen nähden täysin epäloogiselta, mutta tämä selittyy muun muassa sillä, että yleisemmin käytetyt koodit haluttiin saada helpommiksi tuottaa koskettimistolla. Ratkaisu liittyy samaan aikaan latomakoneissa käytettyyn ETAOINSHRDLU -näppäimistöön, koodaus pyrkii antamaan nopeimmin näppäiltävät ja helpoimmin erotettavat koodit englanninkielen yleisimmille kirjaimille. Myös omaksuttavuus ja yhteydet Morse-sähkötysaakkostoon saattoivat vaikuttaa järjestykseen.
Kirjaintilan merkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| 00 NUL | 01 E | 02 LF | 03 A | | 04 SP | 05 S | 06 I | 07 U | | 08 CR | 09 D | 0A R | 0B J | | 0C N | 0D F | 0E C | 0F K | | 10 T | 11 Z | 12 L | 13 W | | 14 H | 15 Y | 16 P | 17 Q | | 18 O | 19 B | 1A G | 1B FIGS | | 1C M | 1D X | 1E V | 1F LTRS |
Kuviotilan merkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| 00 NUL | 01 3 | 02 LF | 03 - | | 04 SP | 05 ' | 06 8 | 07 7 | | 08 CR | 09 ENQ | 0A 4 | 0B BEL | | 0C , | 0D ! | 0E : | 0F ( | | 10 5 | 11 + | 12 ) | 13 2 | | 14 £ | 15 6 | 16 0 | 17 1 | | 18 9 | 19 ? | 1A & | 1B FIGS | | 1C . | 1D / | 1E ; | 1F LTRS |