Bastet

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bast)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bastet (oikeasti Bast)
Bastet-jumalattaren patsas Louvressa
Bastet-jumalattaren patsas Louvressa
Hieroglyfein
W1X1
X1
Muita nimiä
Bast, Ubasti, Baenaset, Ailuros
Kulttikeskus
Bubastis
Roolit
raskaana olevien suojelija
musiikin, tanssin ja nautintojen jumalatar

Bastet oli muinaisessa Egyptissä palvottu mielihyvän kissajumalatar. Bastet oli erittäin suosittu Ala-Egyptissä.

Bastetin nimi oli alunperis B'sst, josta tuli Ubaste, Bast ja lopulta Bastet. Nimen merkityksestä ei ole päästy yhteisymmärrykseen. Egyptologi Geraldine Pinchin mielestä Bastet tarkoittaa She of the Ointment Jar (suomeksi suunnilleen Voidepurkin hän).[1] Bastet oli joskus myös yhdistetty parfyymien ja hyvien hajujen jumalaan, Nefertumiin, jota pidettiin hänen poikanaan. Tämäkin yhdistäisi hänen nimeään voidepurkkiin. Yleisimmän ymmärryksen mukaan alun perin nimi tarkoitti suurin piirtein She of the Ointment Jar (Ubaste) ja kreikkalaiset muuttivat sen tarkoittaman Isisin sielua, sillä he yhdistivät Bastetin Egyptin suosituimpaan jumalattareen.[1]

Alun perin Bastet kuvattiin leijonajumalattarena. Tässä muodossa hänet on vaikea erottaa muista leijonajumalattarista (Mut, Sekhmet, Tefnut). Noin vuodesta 1000 eaa. eteenpäin Bastetia ryhdyttiin kuvaamaan kissapäisenä naisena. Tämän muutoksen jälkeen Bastetista tuli varsin suosittu Ala-Egyptissä ja hänen mukaansa nimettiin jopa kaupunki, Bubastis. Bastetin palvontaa jatkettiin eri muodoissaan aina koptilaiselle kaudelle asti.

Leijonahahmossaan jumalatar symboloi Ra-jumalan vihaa. Kissapäisenä hän oli raskaana olevien naisten suojelija sekä musiikin, tanssin ja nautintojen jumalatar. Bastet myös suojeli ihmisiä demoneilta ja taudeilta.

Joskus Bastet on kuvattu kuolleiden oppaana ja auttajana, vaikkei tämä ollutkaan yksi hänen päätehtävistään. Monet muinaisen Egyptin jumalat liittyivät kuolemaan.[1]

Bastet on auringonjumala Ran tytär, Ptahin vaimo ja Mihosin äiti. Bastetin palvonta alkoi noin vuonna 3200 eaa. toisen dynastian aikoihin pohjoisessa Egyptissä. Bastet oli hyvin suosittu sekä naisten että miesten keskuudessa ja hänen kulttinsa keskittyi Bubastiksen kaupunkiin. Hän oli erittäin arvostettu, mutta myös pelätty.

Bastet yhdistetään sekä jumalaiseen kissaan, Mauhun, joka on Ran osa ja oikeuden jumalattareen Madfetiin, joka oli Egyptin ensimmäinen kissajumala. Bastetin ja Sekhmetin varhaisimmat vaiheet kissamaisina syyttömien puolustajina ja vääryyksien kostajina muistuttivat Madfetia. Tämä yhteys jatkui Bastetin pojan Maahesin kuvauksissa, joka on syyttömien suojelija ja joka kuvataan leijonapäisenä miehenä, jolla on pitkä veitsi tai leijonana.[1]

Kreikkalaiset yhdistivät Bastetin Artemikseen ja uskoivat, että hänellä Artemiksen tapaan olisi kaksoisveli.[1]

Bastetin palvonta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bastetin kulttikeskus oli Bubastissa, mutta varhaisimmat todisteet hänestä ovat löytyneet Sakkaran porraspyramidin alla olleista gallerioista. Gallerioista on löytynyt tuhansia toisen dynastian aikaisia hautajaisissa käytettyjä kiviastioita, joissa osassa on ollut lyhyitä kuvauksia eri jumalista. Bastet on niissä esitetty naisena, jolla on naarasleijonan pää, pappeja ja palvontapaikka Memfiissä. Bastet on saattanut alunperin olla nimenomaan Memfiin jumala.[2]

Varhaisimmat todisteet Bastetista Bubastiksessa ovat uudempia, kuudennen dynastian ajalta, noin vuodelta 2270 eaa. Kyseiset todisteet löytyivät Kan temppelin koristellusta ovesta, jossa on kuvattu Bastet ja Hathor. Siinäkin Bastet esitetään leijonapäisenä naisena. Samalta ajalta säilyneistä hautasteeloista on saatu tietoa Bastetin temppelin työntekijöistä, joten voidaan olettaa Bastetin temppelin ja kultin olleen olemassa siellä jo silloin.[2]

Egyptissä juhlittiin vuosittain Bastetin kunniaksi. Juhla oli vuoden suosituimpia. Egyptologi Geraldine Pinchin mukaan naiset olivat juhlan aikaan normaalia vapaampia. He juhlivat Bastetia juomalla, tanssimalla, musisoimalla ja nostelemalla hameen helmojaan. Herodotoksen arvion mukaan juhliin osallistui vuosittain yli 700 000 ihmistä.[3]

Setnan ja Taboubun tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarinan päähenkilö on prinssi Setna Khaemweset, joka pohjautuu oikeaan prinssiin ja ylipappiin Ptah Kaemwesetiin, joka oli Ramses toisen poika. Hänet tunnettiin ensimmäisenä egyptologina ja hän oli kuuluisa muinaisten egyptiläisten monumenttien restauroimisesta.

Tarinassa nuori prinssi Setna varastaa kirjan haudasta, vaikka haudassa olijat pyysivät häntä olemaan varastamatta. Pian sen jälkeen hän on Memfiissä lähellä Ptahin temppeliä, kun hän näkee kauniin naisen, jonka perään hän alkaa kuolaamaan. Setna selvittää naisen nimen olevan Taboubu ja tämän olevan Bastetin papin tytär. Taboubu on kaunein hänen näkemänsä nainen, joten hän yrittää ostaa tämän sänkyynsä kymmenellä kultapalalla. Taboubun vastaehdotus on tapaaminen Bastetin temppelissä Saqqarassa.

Setna matkustaa tapaamispaikalle ja on innokas aloittamaan, mutta Taboubulla on ehtoja. Ensin hän sanoo, että Setnan pitää antaa hänelle kaikki omaisuutensa. Hän on niin kiimainen, että hän suostuu ja yrittää halata Taboubua. Taboubu kuitenkin vielä sanoo, että Setnan pitää ensin hakea lapsensa todistamaan omaisuuden siirtymistä. Lopulta Taboubu sanoo, että Setnan lapset pitää tappaa. Setna kiimainen kun on ei näe tässä mitään ongelmaa.

Kun Setna vihdoin saa halata Taboubua, katoaa tämä kirkuen. Setna huomaa olevansa kadulla alasti penis saviruukussa. Ohi kulkeva faarao kertoo kaiken tapahtuneen olleen unta ja kehottaa häntä palauttamaan kirjan hyvitysten kera.

Ei ole yhteisymmärrystä siitä, ketä Taboubu edustaa, mutta Bastet on yksi todennäköisimmistä ehdokkaista. Taboubun predatorinen luonne muistuttaa hiirellä leikkivää kissaa. Geraldine Pinchin mukaan Taboubu on Bastetin manifestaatio, joka toteuttaa Bastetin perinteistä roolia jumalia loukanneiden ihmisten rankaisijana. Tarinaa voidaan pitää myös varoittavana kertomuksena miehille, jotka pitävät naisia vain seksiobjekteina.

[1][4]

Kissat yleisesti muinaisessa Egyptissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska kissoja arvostettiin, niitä myös kohdeltiin hyvin. Kissan tappanut ihminen saattoi saada kuolemanrangaistuksen. Jos kotona uhkasi jokin vaara, esimerkiksi tulipalo, kissa pelastettiin ensimmäiseksi. Kun kissa kuoli, kotiväki suri sitä, ja surun merkiksi he ajelivat kulmakarvansa pois. Kuollut kissa voitiin viedä Bubastiksen kaupunkiin ja palsamoida siellä. Sitten se pantiin sarkofagiin ja haudattiin kissojen hautausmaalle. Palsamoituja kissoja on kaivettu ylös ja tuhottu; esimerkiksi 1800-luvun lopulla laivattiin Egyptistä Britanniaan 180000 kissamuumiota käytettäväksi viljelyspeltojen lannoitteena.[5]

  1. a b c d e f Mark, Joshua J.: Bastet worldhistory.org. 24.7.2016. Viitattu 5.4.2024.
  2. a b Lange-Athinodorou, Eva: The Goddess Bastet and the Cult of Feline Deities in the Nile Delta arce.org. American Research Center in Egypt. Viitattu 16.4.2024.
  3. Mark, Joshua J.: Festivals in Ancient Egypt worldhistory.org. 17.3.2017. World History Encyclopedia. Viitattu 16.4.2024.
  4. Mark, Joshua J.: The Tales of Prince Setna worldhistory.org. 2.5.2017. Viitattu 5.4.2024.
  5. Mummy of a cat British Museum. Arkistoitu 9.12.2007. Viitattu 2007-12-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.