Brigitte Bardot

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Bardot)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Bardot” ohjaa tänne. Pop-yhtyeestä kertoo Bardot (yhtye).
Brigitte Bardot
Brigitte Bardot vuonna 1962
Brigitte Bardot vuonna 1962
Henkilötiedot
Syntynyt28. syyskuuta 1934 (ikä 90)
Pariisi, Ranska
Näyttelijä
Taiteilijanimet BB
Aktiivisena 1952–1973
Merkittävät roolit Juliette Hardy (...ja Jumala loi naisen)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.brigitte-bardot.fr
IMDb
Elonet

Brigitte Anne-Marie Bardot (s. 28. syyskuuta 1934 Pariisi) on ranskalainen näyttelijä ja eläinaktivisti. Hänen läpimurtoelokuvansa oli ...ja Jumala loi naisen (1956), joka teki hänestä yhden 1950- ja 1960-lukujen tunnetuimmista seksisymboleista.[1] Hän lopetti näyttelijänuransa 1973 ja on sen jälkeen kampanjoinut julkisuudessa eläinten oikeuksien puolesta.

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brigitte Anne-Marie Bardot syntyi 28. syyskuuta 1934 Pariisissa.[2] Perhe oli varakas ja asui Pariisin 16. kaupunginosassa lähellä Eiffel-tornia.[3] Bardot opiskeli teini-ikäisenä balettia. Hänestä tuli myös suosittu valokuvamalli, ja hän sai kuvansa Ranskan Ellen kanteen 15-vuotiaana.[2][3] Hän tapasi elokuvantekijä Roger Vadimin, ja heistä tuli rakastavaisia. Naimisiin he pääsivät vasta joulukuussa 1952, kun Bardot oli täysi-ikäinen.[3]

Bardot esiintyi ensimmäisessä elokuvassaan Ei kiltti tyttö vuonna 1952.[2] Hänen ensimmäiset elokuvaroolinsa olivat pieniä ja pohjasivat hänen kauneuteensa ja seksikkyyteensä.[3] Bardot’n läpimurtoelokuva oli hänen aviomiehensä Roger Vadimin ohjaama ...ja Jumala loi naisen (1956), jossa Bardot esitti seksuaalisesti vapaamielistä eteläranskalaista nuorta naista. Rohkean elokuvan myötä Bardot’sta tuli kansainvälinen elokuvatähti ja Euroopan tunnetuin naisnäyttelijä. Hänestä tuli vapaan ja luonnollisen sensuaalisuuden symboli niin elokuvissaan kuin yksityiselämässäänkin. Bardot ja Vadim erosivat 1957, mutta he tekivät senkin jälkeen elokuvia yhdessä.[2]

Bardot näytteli 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla kymmenissä elokuvissa, mukaan lukien mestariohjaajien Jean-Luc Godardin ja Louis Mallen elokuvissa. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat ...ja Jumala loi naisen (1956), Sen täytyi tapahtua (1963) ja Viva Maria! (1965).[2]

Brigitte Bardot vuonna 1958.

Bardot oli myös laulaja, ja hän äänitti 1960-luvulla joitain musiikkialbumeita, kuten Brigitte Bardot Sings (1960) ja Special Bardot (1968). Hän nauhoitti hittikappaleita myös Serge Gainsbourgin kanssa.[2] Bardot oli ranskalaisuuden symboli Mariannen rintakuvan mallina 1970.[4]

Bardot lopetti näyttelemisen 39-vuotiaana 1973 ja muutti Saint-Tropeziin.[2]

Eläinaktivismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bardot vuonna 2002.

Bardot on ollut aktiivinen eläinten oikeuksien puolustaja näyttelijänuransa jälkeen. Hän perusti eläinten pelastusjärjestön ja alkoi kampanjoida eläinten oikeuksien puolesta. Hän on vuodesta 1977 alkaen kampanjoinut esimerkiksi hylkeenpyyntiä, Japanin valaanpyyntiä, hevosten kuljetuksia ja teurastusta, eläinkokeita, härkätaistelua, teollisia eläintiloja, metsästystä sekä turkiksia vastaan. Toimintaansa hän on rahoittanut muun muassa myymällä omaisuuttaan.[5]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bardot on ollut naimisissa neljä kertaa. Hänen aviomiehiään ovat olleet Roger Vadim (1952–1957), Jacques Charrier (1959–1962), Gunter Sachs (1966–1969) ja Bernard d'Ormale (1992–).[2] Bardot’lla on ollut useita rakastajia niin avioliittojensa aikana kuin niiden välissäkin.[3]

Poika Nicolas liitosta Charrierin kanssa jäi Bardot’n ainoaksi lapseksi.[2] Bardot’n rooli poikansa elämässä muodostui kuitenkin niin vähäiseksi, etteivät heidän suhteensa kehittyneet koskaan läheisiksi.[6] Bardot luopui poikansa huoltajuudesta pariskunnan erotessa.[3] Bardot ei ollut halunnut hankkia lapsia, mutta ei onnistunut saamaan myöskään raskaudenkeskeytystä.[6]

Isä ja poika Charrier haastoivat Bardot’n myöhemmin oikeuteen, koska hän oli rinnastanut vuonna 1996 kirjoittamissa muistelmissaan sikiönsä kasvaimeen ja kirjoittanut, että olisi synnyttänyt poikansa sijaan mieluummin vaikka koiran. Isä ja poika Charrier toivoivat, että Nicolas’ta koskevat kohdat ja valokuvat poistettaisiin kirjasta, eikä sitä saisi julkaista Nicolas’n uudessa kotimaassa Norjassa. Oikeus ei suostunut tähän, mutta määräsi Bardot’n ja hänen kustantamonsa maksamaan kummallekin suuria vahingonkorvauksia ja edellytti lisäksi, että kirjan alkulehdelle laitetaan maininta Bardot’n saamasta tuomiosta.[7]

Bardot kärsi elokuvauransa aikana kuuluisuudestaan ja imagopaineista, ja teki jo 26-vuotissyntymäpäivänään itsemurhayrityksen.[2] Hänen tiedetään yrittäneen itsemurhaa yhteensä neljä kertaa.[3]

Bardot on kirjoittanut omaelämäkerran BB, joka ilmestyi suomeksi 1997.

Bardot on tukenut poliittisesti Ranskan Kansallista rintamaa ja sen johtajaa Marine Le Penia.[8] Bardot on saanut useaan kertaan sakkoja rotuvihan lietsomisesta arvosteltuaan maan muslimiväestöä ja etenkin heidän harjoittamaansa eläinten rituaalista massateurastusta Id al-Adha -juhlan aikana tapana, joka ei kuulu Ranskaan.[9][10]

Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1952 Ei kiltti tyttö Le Trou normand Javotte Lemoine
Manina – tyttö ilman huntua Manina, la fille sans voiles Manina
1953 Les Dents longues todistajan vaimo häissä
Le Portrait de son père Domino
Kohtalokas rakkaus Un acte d’amour Mimi
1954 Kevytmielinen Versailles Si Versailles m’était conté... mademoiselle de Rosille
Tradita Anna
1955 Rakkaan Carolinen poika Le Fils de Caroline chérie Pilar d’Aranda
Huumaavat hetket Futures Vedettes Sophie Dimater
Lääkäri merellä Doctor at Sea Hélène Colbert
Älä leiki rakkaudella Les Grandes Manœuvres Lucie
Rakkauden kiihko La Lumière d’en face Olivia Marceau
1956 Troijan Helena Helen of Troy Andraste, jumalatar
Hitonmoinen tyttö Cette sacrée gamine Brigitte Latour
Neron pidot Mio figlio Nerone keisarinna Poppaea Sabina
Naisen aseilla En effeuillant la marguerite Agnès Dumont
Liian kaunis morsian La mariée est trop belle Catherine ”Chouchou” Ravaud
Ja Jumala loi naisen Et Dieu… créa la femme Juliette Hardy
1957 Pariisitar Une Parisienne Brigitte Laurier
1958 Rakkauden jumalatar Les Bijoutiers du clair de lune Ursula
Rakkaus on kohtaloni En cas de malheur Yvette Maudet / Séverine Serizy
1959 Nainen ja leikkikalu La Femme et le Pantin Éva Marchand
Babette lähtee sotaan Babette s’en va-t-en guerre Babette
Tanssitko kanssani? Voulez-vous danser avec moi? Virginie Decauville-Lachenée
1960 Orfeuksen testamentti Le Testament d’Orphée oma itsensä (cameorooli)
Kielletyt hetket L’Affaire d’une nuit nainen ravintolassa (cameorooli)
Totuus La Vérité Dominique Marceau
1961 Löysin ohjaksin La Bride sur le cou Sophie
Rakastajattaria Les Amours célèbres Agnès Bernauer (osassa Agnès Bernauer)
1962 Enkeli vai paholainen Vie privée Jill
Sotilaan lepo Le Repos du guerrier Geneviève Le Theil
1963 Sen täytyi tapahtua Le Mépris Camille Javal
1964 Une ravissante idiote Penelope ”Penny” Lightfeather
Marie Soleil oma itsensä (cameorooli)
1965 Rakas Brigitte Dear Brigitte oma itsensä (cameorooli)
Viva Maria! Viva Maria! Maria I
1966 Maskuliini Feminiini Masculin féminin nainen (cameorooli)
1967 Kaksi viikkoa syyskuussa À cœur joie Cécile
1968 3 askelta yöhön Histoires extraordinaires Giuseppina (osassa William Wilson)
Shalako Shalako kreivitär Irina Lazaar
1969 Les Femmes Clara
1970 L’Ours et la Poupée Félicia
Rakkauden noviisit Les Novices sisar Agnès
1971 Rommia, rommia Boulevard du rhum Linda Larue
Öljyä, pimuja ja roistoja Les Pétroleuses Louise / ”Frenchie King”
1973 Rakkauden jumalatar 1973 Don Juan 73 Jeanne
Rakas seikkailija L’Histoire très bonne et très joyeuse de Colinot trousse-chemise Arabelle
Teatteri
Vuosi Näytelmän suomenkielinen nimi Näytelmän alkuperäinen nimi Rooli Paikka
1953 Linnan vieraskutsut L’Invitation au château Isabelle Théâtre de l’Atelier, Pariisi, Ranska
  1. Brigitte Bardot Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.4.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Brigitte Bardot Biography. Biography.com. (englanniksi) ([https://web.archive.org/web/20150417132826/http://www.biography.com/people/brigitte-bardot-9198860 Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b c d e f g Howe, Caroline: Brigitte Bardot had 100 lovers - including women - and four husbands, but fame led to despair as she tried to end her life four times and abandoned the only child she ever had, reveals new book The Daily Mail. 14.10.2014. Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
  4. Brigitte Bardot Loses Out to Catherine Deneuve in France’s Clash of Symbols People. 1985. Arkistoitu 31.3.2011. Viitattu 6.4.2013. (englanniksi)
  5. Horon, Sonia: Brigitte Bardot Chooses Animals Over Hollywood GlobalAnimal.org. 23.2.2012. Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
  6. a b Brigitte Bardot : ”Elle ne sait pas comment s’y prendre”, sa relation complexe avec son fils Nicolas - Gala (=Prisma Média) Gala.fr. 24.5.2023. Viitattu 14.9.2023. (ranskaksi)
  7. Brigitte Bardot : pourquoi son fils Nicolas, meurtri, l’a trainée en justice - Gala (Prisma Média) Gala.fr. 22.5.2023. Viitattu 14.9.2023. (ranskaksi)
  8. Chazan, David: Brigitte Bardot calls Marine Le Pen ’modern Joan of Arc’ The Telegraph. 22.8.2014. Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
  9. Bardot fined over racial hatred 3.6.2008. BBC News. Viitattu 28.9.2014. (englanniksi)
  10. Bardot fined for racist remarks 16.6.2000. BBC News. Viitattu 28.9.2014. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bardot, Brigitte: BB. ((Initiales B.B., 1996.) Suomentanut Maija-Leena Remes) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22019-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]