Balduin III
Balduin III (engl. Baldwin III, ransk. Baudouin III); (1129 – 10. helmikuuta 1163 Beirut, Jerusalemin kuningaskunta) oli Jerusalemin kuningaskunnan kuningas vuosina 1143–1163 sekä sotilasjohtaja.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balduin oli Jerusalemin kuningas Fulkin, jure uxoris eli avioliittonsa kautta ja Jerusalemin kuningatar Melisenden, omalla oikeudellaan, suo jure (1105–1161) poika. Hänen äidinpuoleiset isovanhempansa olivat Jerusalemin kuningas Balduin II ja armenialainen Melitenen prinsessa Morphia.[1] Hänen nuorempi veljensä oli hänen tuleva seuraajansa Amalric I. Hän kuului Anjou-sukuun.[2]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isänsä Fulkin kuoltua Balduin III ja hänen äitinsä olivat kanssahallitsijoita vuosina 1143–1151. Heidän yhteishallintonsa aikana Palestiinan kristittyjä valtioita heikensi vuoden 1148 epäonnistunut toinen ristiretki.[1]
Vuodesta 1152 lähtien Balduin III hallitsi yksin. Hän joutui heti tukahduttamaan sisällissodan, joka syttyi hänen ja hänen äitinsä kannattajien välillä. Balduin puuttui jatkuvasti Tripolin ja Antiokian kristittyjen valtioiden asioihin ja valloitti Askalonin egyptiläisiltä Fāṭimideiltä elokuussa 1153. Balduin ei kuitenkaan onnistunut estämään muslimijohtaja Nureddinin Damaskoksen valtausta seuraavana vuonna.[1]
Balduin ja Bysantin keisari Manuel I Komnenos suunnittelivat yhteistä hyökkäystä Nureddinia vastaan, mutta se ei koskaan toteutunut.[1]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Syyskuussa 1158 Balduin avioitui 13-vuotiaan bysanttilaisen prinsessa Theodora Komnenoksen (n. 1145 – ennen 1182) kanssa, joka oli Bysantin keisarin Manuel I Komnenoksen vanhemman veljen, sebastokrator Isaak Komnenoksen ja tämän toisen puolison Irene Synadenen tytär. Hänet kruunattiin Jerusalemin kuningattareksi ennen vihkimistä[3] ja hän toi mukanaan suuret myötäjäiset.[1][4] Avioliitto oli onnellinen ja 28-vuotiaan Balduinin monet holtittomat irtosuhteet loppuivat.[5] Avioliitto jäi lapsettomaksi.[6]
Leskikuningatar Theodora aloitti vuonna 1168 suhteen sukulaisensa, lähes 50-vuotiaan naimisissa olevan ja tunnetun naistenmiesAndronikos Komnenoksen kanssa, joka oli tullut tekemään kohteliaisuuskäynnin matkallaan Jerusalemissa.[4] He karkasivat pian yhdessä, mikä raivostutti Andronikoksen serkun, keisari Manuelin. Theodoran hallitsema leskenperintö Akko palautui Jerusalemin kuningaskuntaan. He vaelsivat muslimien hallitseman Levantin läpi ja heill syntyi kaksi lasta, Alexios ja Eirene. Hetken Georgiassa vietettyään he muuttivat Anatoliaan, missä Theodora ja hänen lapsensa vangittiin ja tuotiin Manuelin eteen. Andronikos ja Manuel tekivät sovinnon, ja Theodora vietti loppuelämänsä Andronikosin kanssa Paflagoniassa. Hän oletettavasti kuoli ennen vuotta 1182, jolloin Andronikosista tuli keisari.[6]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningatar Melisende kuoli syyskuussa 1161. Balduin kuoli 33-vuotiaana Beirutissa 10. helmikuuta 1163. Huhuttiin, että hänet oli myrkyttänyt Antiokiassa syyrialainen ortodoksi lääkäri hänelle antamillaan pillereillä. "Heti kun kuningas oli ottanut pillerit", kirjoittaa historioitsija Guillaume de Tyre, "häntä kohtasi kuume ja punatauti, joka kehittyi keuhkotaudiksi, johon hän ei saanut hoitoa tai parannusta." Kotimatkalla Balduin viipyi Tripolissa muutaman kuukauden ja jatkoi sitten Beirutiin, jossa hän lopulta kuoli sairauteensa.[6]
Kuten Guillaume sanoo: "Kahdeksan peräkkäisen päivän ajan, kun hautajaiskulkue siirtyi Beirutista Jerusalemiin, valitus oli hillitöntä ja suru uusiutui lähes tunnin välein." Hänet haudattiin Pyhän haudan kirkkoon. Vain 18-vuotias leskikuningatar Theodora vetäytyi leskenperintömailleen Akkoon. Balduinin seuraaja valtaistuimella oli hänen nuorempi veljensä Amalric I.[6]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Balduin III oli aikalaistensa arvostama. Balduin oli sivistynyt, hallitsi vasallejaan turvautumatta turhiin voimakeinoihin ja vältti määräämästä liian ankaria veroja. Näistä syistä hän oli alamaistensa rakastama ja myös vihollisensa Nureddinin arvostama.[1] Hän oli sotilasjohtaja, jonka maine aikalaistensa keskuudessa toi hänelle "ihannekuninkaan" tittelin.[7]
|
Edeltäjä: Fulk |
Jerusalemin kuningas |
Seuraaja: Amalric I |
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Baldwin III Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Deutsche Biographie: Balduin III., Jerusalem, König - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 27.10.2024. (saksa)
- ↑ Gerish, Deborah: "Holy War, Royal Wives, and Equivocation in Twelfth-Century Jerusalem". Teoksessa: Naill, Christie & Maya, Yazigis (toim.). Noble Ideals and Bloody Realities. Brill, 2006. ISBN 9047409124. S. 130
- ↑ a b Hamilton, Bernard: The Leper King and His Heirs: Baldwin IV and the Crusader Kingdom of Jerusalem. Cambridge University Press, 2000. ISBN 9780521017473. Ss. 161-163
- ↑ Hamilton, Bernard: "Women in the Crusader States: The Queens of Jerusalem". Teoksessa: Baker, Derek (toim.). Medieval Women. Ecclesiastical History Society, 1978. ISBN 978-0631192602. S. 158
- ↑ a b c d Baldwin, Marshall W. : "The Latin States under Baldwin III and Amalric I, 1143–1174". Teoksessa: Setton, Kenneth M. & Baldwin, Marshall W. (toim). A History of the Crusades: Volume One. The First Hundred Years. Madison: The University of Wisconsin Press, 1969. ss. 528–563
- ↑ Baldwin III | Crusader, Crusader King, Jerusalem | Britannica www.britannica.com. Viitattu 27.10.2024. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
