BARF-ruokinta

Koira syömässä kynittyä lintua.

Barf tarkoittaa lemmikkieläinten, kuten koirien, kissojen ja frettien ruokintaa keittämättömällä lihalla, lihaisilla luilla ja sisäelimillä. Termi BARF tulee sanoista Biologically Appropriate Raw Food tai Bones And Raw Food. BARF-dieetin tunnetuin kehittäjä on australialainen eläinlääkäri Ian Billinghurst.

Koostumus

Tyypilliseen BARF-diettiin sisältyy 60-80 % lihaisia luita ja 20-40 % hedelmiä, vihanneksia, sisäelimiä, lihaa, kananmunia ja maitotuotteita. "Lihaisat luut" tarkoittavat esimerkiksi kanankauloja tai -siipiä tai mitä tahansa sellaisia luita, joista lihaa ei ole irrotettu. Lihan osuuden pitäisi olla lihaisissa luissa noin puolet. Hedelmät ja vihannekset soseutetaan, jotta kuitujen rakenne rikkoutuisi ja koiran ruoansulatus pystyisi hyödyntämään ne mahdollisimman tehokkaasti. Järvikalat suositellaan keitettäviksi loisvaaran vuoksi, mutta kaikki muu pyritään syöttämään raakana, jotteivät ravintoaineet tuhoutuisi. Luita ei saa missään nimessä keittää, sillä silloin niistä irtoaa helposti vaarallisia teräviä tikkuja.

Muunnelmia

Barfin lisäksi lajien luonnonvaraista ruokavaliota jäljittelevästä ruokinnasta puhutaan raakaruokintana (raw feeding). Jonkin verran huomiota on saanut viime aikoina myös niin sanottu "prey model" -ruokinta, joka eroaa perinteisestä Barfista erityisesti pienemmällä luiden ja kasvituotteiden kokonaismäärällä. Prey model -ruokinnassa esimerkiksi koiralle pyritään tarjoamaan mahdollisimman paljon eri osia "saaliseläimestä": lihaa, sisäelimiä, luita, verta, raajoja ja toisinaan pieniä määriä turkkia tai höyheniä. 80 % ravinnosta tulisi olla lihaa, 10 % luita ja 10 % sisäelimiä. Pieniä määriä kasviksia tai viljaa voidaan lisätä, samoin kalaöljyä. Eri eläinlajeja pyritään käyttämään mahdollisimman paljon. Jos tarjolla ei ole kokonaista eläintä, voidaan eri lajeista "yhdistellä" osia kokonaisuuteen.

Kannattajien argumentteja

Barffauksen kannattajat painottavat raakaruokinnan vastaavan kesyeläinten esi-isien normaalia ruokavaliota ja täten olevan niille terveellisempää. Muun muassa kuumentamisen katsotaan tuhoavan entsyymejä ja luiden pureskelemisen pitävän hampaat puhtaina. Eri eläinlajien ruokinnassa on kuitenkin muistettava, että niiden ravinnontarve ja ruoansulatus vaihtelevat suuresti, esimerkiksi kissojen ja koirien ruokavaliot eivät ole täysin samanlaiset. Puolueetonta tutkimustietoa eläinten ravitsemuksesta on erittäin vaikea löytää, sillä useimpia tutkimuksia sponsoroivat eläinruokia valmistavat yhtiöt. Viime vuosina eläinruokateollisuus on kärsinyt toistuvasti ongelmista, kun tuotantolinjoille on päässyt pilaantunutta ruokaa tai myrkkyjä, lemmikit ovat sairastuneet ja ruokaeriä on jouduttu vetämään markkinoilta. Lisääntynyt tietoisuus teollisesti tuotetun ruoan ongelmista on saanut monet lemmikinomistajat etsimään vaihtoehtoja kotiruokinnasta ja erilaisista barffauksen muodoista.

Kritiikkiä

Raakaruokinnan kriitikot pelkäävät ravintoaineiden epätasapainoa ja mahdollisia käsittelemättömän lihan bakteeriarvoja. Vääränlaisesta ruokinnasta voi syntyä muun muassa väärä kalsium-fosfori-suhde tai kissoille hengenvaarallinen tauriininpuutos. Raaka liha voi sisältää mm. salmonellaa. Näyttää kuitenkin todennäköiseltä, että salmonellan saastuttamaa eläinruokaa käsittelevät ihmiset ovat suuremmassa vaarassa kuin sitä syövät eläimet.

Aiheesta muualla

• Raakaruokinnan aloittaminen
• Canis lupuksesta Canis puuronsyöjäksi (Arkistoitu – Internet Archive)
• Raakaruokaa tutkiva tiimi Helsingin yliopistolla: Dogrisk (Arkistoitu – Internet Archive)
• Raakaruokaa edistävä yhdistys: Tulevaisuuden eläin (Arkistoitu – Internet Archive)